Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lihava mies ei suostu laihduttaa
26.09.2014 |
Mulla on lihava mies, painoindeksi 39,9
Olen huolissani hänen terveydestä, syö paljon pikaruokaa, pizzaa, sipsejä ja karkkia. Juo päivittäin limua ja mehua, ja ihan niitä sokerisia.
Liikunta muodostuu kodin ja kauppareissujen ympärille. Olen yrittänyt aktivoida häntä, pyytänyt mukaan kävelylle kanssani, ehdotellut monenlaisia eri urheilulajeja. Vuosi sitten hän kävi muutaman kerran kanssani salilla ja siihen se sitten jäi.
On ties mitä jalka- ja koripalloa kaapissa, jotka hän on itse ostanut, mutta eipä niitä ole kuin muutaman kerran käytetty. Uimaan hän ei suostu, koska ei kehtaa ottaa paitaa pois rannalla/uimahallissa (vaikka hyväksi olisi nivelille)
Pyöräily ei kelpaa "kun ei ne mua kuitenkaan kestä". Luistelu ei käy "pelottaa että nilkat ei kestä". Pidempien matkojen kävely sattuu ja ymmärrän että ei ole noin ylipainoiselle paras mahdollinen urheilulaji.
Kasvikset ja vihannekset ovat ällöjä, paitsi kurkku ja tomaatti. Eikä vie nälkää pois.
Olen kuullut kaikki mahdolliset tekosyyt ja oikeatkin syyt. Pelottaa että se saa kohta sydärin, diabeteksen tai jotain muuta kamalaa sattuu. Mikä avuksi?
Kommentit (8)
Ruokavalion ja koko suhtautumisen ravintoon/ruokailuun täytyy muuttua, jos haluaa tuon tilanteen pysyvästi muuttaa. Psykologista voisi olla iso apu, jos liian syömisen taustalla onkin mielenterveydellinen ongelma, esim. mainitsemasi masennus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noissa syömis- ja muissa elämäntapa- ja riippuvuusasioissa ei auta mikään muu kuin ihmisen oma tahto tehdä muutoksia elämässään. Ulkopuolinen kontrollointi ja painostaminen - vaikka hyvää tarkoittaisikin - saa vain avstareaktioita aikaan. Vain omaa toimintaansa voi muuttaa. Ei kenenkään toisen. Ei edes puolison.
Olen katsellut omassa lapsuuteni kodissa äitini jatkuvaa "huolta" isäni ylipainosta. Tarkoitti lähinnä päivittäistä kitinää ja valitusta ja sitä että isäni söi kodin ulkopuolella mitä halusi ja viihtyi kotona vain harvoin. Nykyisin äitini asuu yksin ja syö terveellisesti. Isälläni on uusi vaimo jonka kanssa viihtyy ja on laihtunut ihan omasta halustaan.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 21:58"]
Noissa syömis- ja muissa elämäntapa- ja riippuvuusasioissa ei auta mikään muu kuin ihmisen oma tahto tehdä muutoksia elämässään. Ulkopuolinen kontrollointi ja painostaminen - vaikka hyvää tarkoittaisikin - saa vain avstareaktioita aikaan. Vain omaa toimintaansa voi muuttaa. Ei kenenkään toisen. Ei edes puolison.
[/quote]
Oikeassa olet. Muutos lähtee sisältä, itsestä. Ja ymmärrän tuon vastareaktionkin... Toisaalta se on kyllä aika yksilökohtaista. Voihan sitä ymmärtää asian vakavuuden, kun toinen asiasta huolestuneena kertoo ja siitä lähteä muutos liikkeelle.
Ei se sitten varmaan auta kuin seurata sivusta, toivoa parasta ja pelätä pahinta.
En voisi ajatella vaihtaa. Monta vuotta yhdessä ja rakastan häntä suuresti edelleen. Hän on auttanut minua pääsemään omista vaikeista ongelmistani eroon ja haluan auttaa nyt häntä. Olla hänen tuki ja voimavara, enkä jättää yksin ongelman kanssa. Niinhän se parisuhteessa menee.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei noilla ylipainoilla ole hyvä aloittaa liikuntaa, menee paikat rikki. Paitsi uinti tietenkin.
Mut tuolla bmi-määrillä olisi kyllä helppoa saada painon pudotus käyntiin ja sitten myöhemmin ottaa liikunta kuvioihin. Karkit ja sipsit pois, ja limsat vaihdettava niihin kalorittomiin vaihtoehtoihin. Hyvä herkittelu on esim niihin sipsidippeihin dipata kurkkua ja porkkanaa. Ei tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin vähentää noita herkkuja, näläntunne pois sitten ihan oikealla ruoalla.
Oletko yrittäny puhua miehelle kuinka huolissasi olet? Että vaikka hän itse ei löytäisi sitä motivaatiota laihtumiseen, että tekisi sen sinun (ja mahdollistaen lasten?) vuoksi?
Minä itse olen oikeasti joskus itkenyt miehelle etten vain kestäisi jos hän 10-20 vuoden päästä ei olisi enää täällä kanssamme, ja olen siten saanut häntä pikkuhiljaa heräämään. En nalkuttamalla, mutta ihan oikeasti kertomalla mitä tunnen. Ei tuo vielä hirveästi ole laihtunut, mutta asenne on selkeästi parempi, syö nykyään jopa hedelmiä ja vihanneksia jne.
Alue: Aihe vapaa
Olen kertonut huoleni, samoin hänen sukulaisensa. Hän sanoo vain että "mä tiedän, kyllä mä oon lääkärinkin kanssa puhunut". Hän myös tietää miten tulisi syödä, mutta "ei vaan kiinnosta".
Kyllä moni asia ratkeaisi tuolla ruokavaliomuutoksella, mutta minä en voi kontrolloida aikuisen ihmisen tekemisiä. Itse en juo ollenkaan limuja tai mehuja. Sipsitkään eivät minulle maistu, joten hän ne itse kaupasta ostaa.
Psykologille hän ei suostu menemään juttelemaan, välillä minusta tuntuu että hän saattaisi olla masentunut, en tiedä. Mikään kun ei oikein kiinnosta.
ap.