Lue keskustelun säännöt.
Jotenkin takki tyhjänä lasten kanssa
26.09.2014 |
Mulla on 2 lasta, pieni vauva ja 3-vuotias. Vauva on helppo, nukkuu hyvin ja on tyytyväinen. 3-vuotiaskin on varmasti aika helppo 3-vuotias. Kuitenkin räjähtelen koko ajan, en meinaa yhtään jaksaa vanhemman lapsen oikutteluja ja vauvanhoitokin tuntuu välillä työläältä.
Onko muilla samoja fiiliksiä? Millaisista keinoista olette saaneet apua arkeen?
Kommentit (6)
Mieti mikä sinua oikeasti kiukuttaa?
Muistan kun itsellä oli samanikäiset lapset niin kiukku kumpusi oikeasti jostain muusta kun 3-vuotiaan kiukusta.
Pidä huolta itsestäsi; nuku ja syö riitävästi, yritä ottaa hetki aikaa itsellesi.
Sinun ei tarvitse olla täydellinen äiti. Mutta turvallinen, se sinun pitää olla.
Ota neuvolassa tai muualla puheeksi mikäli tunnet olosi masentuneeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle täydellinen äitiys tarkoittaa että ihminen on sinut itsensä kanssa ja äitinä oleminen on vaan yksi osa-alue elämästä.
Täydellistä elämää ei ole.
Minustakin sinun pitäisi miettiä tarkemmin mitä tahdot elämältä ja yhtään tietämättä taustojasi niin uskallan väittää että otat äitiyden tosissaan ja unohdat monta muuta omaa puoltasi.
Sinulla on paljon käsissäsi mutta hormonitkin saattaa olla sekaisin. Koita jäsentää ajatuksia ja laita niitä vaikka ylös paperille ja soita maanantaina neuvolaasi.
Musta tuntuu ihan samalta, tenavat on 0,5 ja 2 v. Ahdistaa kun koko ajan joku haluaa tai tarvitsee multa jotain. Siihen kai auttaisi reilu annos omaa aikaa
Mä sekoan, jos en nuku. Vauvavuoden jotenkin jaksaa, mutta sitten tuntuu että on hormonit ja jaksaminen loppu. Yksikin yö, ettei saa nukkua, niin olen suunnilleen ottamassa eroa miehestä ja muuttamassa johonkin palmusaarelle yksinäni.
Ja ihan hyvinäkään päivinä en jaksa vain sitä äiteilyä. Esikoisen kanssa se vielä meni, oli kiva jutella vaikka kaiken päivää avoimessa päiväkodissa ihan ihkauusista asioista, vaunuista ja haalareista ja lasten kehitysvaiheista ja puuhata siellä lattianrajassa palikkaa järsivän pikkuihmisen kanssa ja torua sitä lempeästi, kun se yritti ottaa vierustoverin helistimen. Nyt sellainen tuntuu ihan kamalan tylsältä, ja kaipaan tasapainoa elämään. Mulle on tärkeää, että äitiys on mulle vain osa elämääni ja naiseuttani ja että mulla on myös runsaasti muuta elämää ja ajateltavaa. Silloin jaksan olla hyvä äiti maailman rakkaimmille lapsilleni - silloin kun olen nukkunut kunnolla ;)
up