Rauhoittuuko nyxä ikinä?

Minulle ja eksälle tuli ero 14 avioliittovuoden jälkeen viime syksynä, miehen jäätyä kiinni sivusuhteesta. Uusi nainen oli kuulemma todellakin miehen sielunkumppani ja minä monella tavalla viallinen ihminen ja todellinen syypää suhteeseen. Uusi nainenkin kehotti minua aikuistumaan ja hyväksymään miehen uuden kumppanin ilman katkeruutta, koska liitossamme ei kuulemma ollut mitään hyvää ja lapsienkin olisi parempi nyt, kun molemmat vanhemmat voivat olla aidosti onnellisia eron jälkeen.

Ex-mies vietti nuorimman lapsemme synttäreitä meillä (kypsät aikuisethan voivat pitää perhejuhlia eronkin jälkeen), illalla nautimme viiniä ja muistelimme menneitä. Lopulta ajauduimme sänkyyn. 

Mies tunnusti hairahduksensa uudelle puolisolle pari viikkoa sitten. Nyt nyxä pommittaa minua jatkuvasti huoritteluviestein, vaikka hänellä ei kai ole mitään oikeutta kutsua minua huoraksi, kun minun ja exän avioerokaan ei ole vielä lopullinen. Tämä vaikeuttaa luonnollisesti vanhemmuuden jakamista ex-miehen kanssa, koska uusi puoliso ei enää siedä yhteisiä lapsiamme silmissään.

Miten vastaavassa tilanteessa olleet olette saaneet taas vanhemmuuden jakamisen sujumaan ja nyxän rauhoittumaan? Minulla ei ole mitään halua ottaa exää takaisin, vaikka hän on sitäkin ehdottanut.