Onko sinulla mitään fobioita?

Hämähäkit, aivan järjettömästi kammottaa.

Hämähäki, käärmeet ja kalat!

Ei nyt fobiaa, mutta minua ällöttää ientulehdukset ja hampaidenväleihin jäävä plakki, siispä harjaan hampaat perusteellisesti jopa kaksi kertaa ja lankaan hammasvälit joka ilta... Olisko tuo pienimuotoinen neuroosi..?

Minulla on islamofobia. Eikös fobia ole irrationaalinen pelko. Voisin vaikka kuvanpalvojana käydä Saudi-Arabiassa poistattamassa pelkoni. Ja pääni.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 22:22"]Ei nyt fobiaa, mutta minua ällöttää ientulehdukset ja hampaidenväleihin jäävä plakki, siispä harjaan hampaat perusteellisesti jopa kaksi kertaa ja lankaan hammasvälit joka ilta... Olisko tuo pienimuotoinen neuroosi..?
[/quote]

Tai sitten huolehdit hampaistasi vaan niin hyvin kuin kaikkien muidenki pitäisi?

Julkisen oksentamisen fobia ja oksentamisfobia ylipäätään. Kammoan myös ravintoloita, kouluja ja muita meluisia ja sekavia paikkoja joissa on liikaa aistiärsykkeitä.

Hei ap, fobia on nimenomaan järjenvastainen inho tai kammo, kaikilla niitä on. Se tekee meistä ihmisiä. Minä kammoan viemäreitä, nukkeja, ampiaisia, pistämistä, kovia ääniä yms. Eikä tuo pahasti elämää vaikeuta, huvittaa enemmän.

Pelkään ampiaisia ihan kamalasti ja en pysty katsomaan minkäänlaisia rakkuloita. Yäk!

Pelkään ukkosta. Ja nimenomaan ukkosta, en salamoita.

Olen pelännyt aina. Siis pikkutytöstä lähtien ja äitini mukaan "aina".

Kun ukkospilviä on sääkartalla, jouduin suunnittelemaan seuraavan päivän menoni niin, että en joudu olemaan yksin. Saatoin jopa mennä kaupungista vanhempien luo yöksi, ikää reilu parikymmentä siinä vaiheessa.

Pelkään edelleen, mutta olen onnistunut hallitsemaan pelkoani. Olen opetellut erilaisia hengitystekniikoita. Netin ukkostutkat ovat myös olleet suuri apu. Enää ukkonen ei pääse yllättämään. Minulla on nykyään toukokuulta syyskuulle ukkostutka välilehdessä auki.

Kaikki verhot pitää ukkosen tullessa avata ja mieluiten myös tuuletusikkunoita. Kaikki äänet radiosta, koneelta, telkkarista pitää vaientaa. Tämä johtunee siitä "kimppuun pääsemisestä". Tunnen olevani tilanteen herra kun voin tarkkailla ukkosen etenemistä.

Auttaa jos katselee pihalle ukkosella. Jos näkee vaikka autoja ajavan, lasten leikkivän, urheilukentällä jalkapallotreenit ja ihmisten kiiruhtavan sateensuojaan niin auttaa, koska tulee sellainen olo, että elämä jatkuu. Tavallaan kun on vain minä ja ukkonen ja ukkonen sulkee sen tilan ja minut, niin kun näkee, että maailma ei silti pysähdy vaikka minä pysähdynkin, niin pelkoa voi hallita.

Pahinta on edelleen herätä kesken unien ukkoseen. Silloin en yleensä saa tilannetta hallintaan, koska se on niin sanotusti jo päällä. Ei ole ollut aikaa valmistautua. Tällöin on noustava ylös, auottava verhot ja ikkunat, laitettava johonkin huoneeseen valo ja mentävä itse toiseen huoneeseen kuitenkin niin, että toisen huoneen valonkajo näkyy. Yleensä itken. Rintaa puristaa. Happi loppuu ja maailma. Mutta sitten ukkonen menee ohi. Tämän jälkeen on yleensä pää kipeä.

Vähän hävettää tämä homma ja naureskelen jopa sille. Talvella tuntuu, että hullu minä, en kai minä nyt ukkosta pelkää. Ensi kesänä en ainakaan pelkää. Ja sitten tulee taas ukkonen ja hymy hyytyy.

Nylyään on jo ihan ok meininki kun ukkonen ei enää rajoita minun tulemisiani ja menemisiäni. En suunnittele päivääni säätiedotuksen mukaan, vaikkakin otan huomioon ukkosen mahdollisuuden. Tämän kanssa pärjää.

Ihmiset ei myöskään ota tätä pelkoa tosissaan tai sanovat, että joo, minäkin pelkään ukkosta. En kehtaa sanoa, että minä olen pelännyt sitä niin paljon, että olen seissyt kerrostalon rappukäytävässä hakkaamassa tuntemattomien ovelle YÖLLÄ että päästäkää sisään. Olen saanut kohtauksen kun poikakaverini härnäsi minua ajamalla autolla "karkuun" ukkosella. Siis otti aina kymmenen metriä eteen päin kun olin kahvassa kiinni. Ihan vitsi siis ja normisti olisi ollut hauskaa ja olisin "kostanut" vaikka laittamalla vettä sen kumppariin tms. mutta silloin sattui olemaan ukkonen. Aloin huutaa semmosta ulinaa, kyyneleet valu ja se pakokauhun tunne oli ihan kamala. Poikkis oli aika pahoillaan, mutta ei ollut sen syy. Olin varma että kuolen. Olen kussut housuuni kun en ole uskaltanut mennä ukkosella vessaan. Jne. Jotta sorge vaan, mutta en usko että pelkäät ukkosta kun sanot että joo, oli kamala ukkonen eilen, piti ihan radio laittaa isommalle.

Mutta nykyään menee jo ihan hyvin.

Tryptofobia eli reikäkammo ja hämähäkit. Inhottaa siivota kun jostain nurkasta voi löytyä hämähäkin verkko ja sitten tekisi mieli vaan juosta kauas. Ja sitten yöllä miettii, että saiko kaikki hämähäkit varmasti hengiltä. 

Ei oikeastaan. Manioita enemmänkin.

Araknofobia myös täällä. Olen päässyt siitä jo vähän yli ihan viime vuosina, en tiedä mitä on tapahtunut. Ennen esim en uskaltanut eläin-/ötökkäkirjoissa koskea ollenkaan niihin sivuihin, joissa oli hämähäkin kuva.

Ampiaiset, muurahaiset, korkeat paikat, ahtaat tilat ja viemärit. Ja olen kouluttautunut alalle jossa törmään näihin kaikkiin. Tosi fiksua.

Lukit, ne pitkäjalkaiset hämähäkkieläimet, jotka syksyisin tunkevat joka paikkaan.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 23:08"]Tryptofobia eli reikäkammo ja hämähäkit. Inhottaa siivota kun jostain nurkasta voi löytyä hämähäkin verkko ja sitten tekisi mieli vaan juosta kauas. Ja sitten yöllä miettii, että saiko kaikki hämähäkit varmasti hengiltä. 
[/quote]

samat fofiat täällä! Rajoittavat elämää todella!!!

Imetysfobia.

Mä pelkään autolla ajamista:(

Paskafobia.
Tää on ihan kamalaa, en pysty oleen esim samassa talossa jossa toinen käy paskalla. Kuvittelen sen tilanteen kuinka se pasta tulee sieltä perseestä ja tippuu pönttöön. Siis tää on oikeesti niin rajottava ja mun mies esim käy usein siks muualla vessassa kun kotona. Jos joku menee vessaan rupee ahdistaan ja tärisyttään kun pelkään ettö kuulen paskomisääniä.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 00:00"]Paskafobia.
Tää on ihan kamalaa, en pysty oleen esim samassa talossa jossa toinen käy paskalla. Kuvittelen sen tilanteen kuinka se pasta tulee sieltä perseestä ja tippuu pönttöön. Siis tää on oikeesti niin rajottava ja mun mies esim käy usein siks muualla vessassa kun kotona. Jos joku menee vessaan rupee ahdistaan ja tärisyttään kun pelkään ettö kuulen paskomisääniä.
[/quote]

Paska siis, ei pasta :-D

Tuulikellot! Se ääni saa kauheen olon koko kroppaan. Hyrr.