Onko sinulla mitään fobioita?

Minä pelkään ahtaita paikkoja ja yksin ollessa pimeää. Ahdas paikka pitää olla sellainen etten pysty pyörähdettyä ympäri, eli seinät ovat liian lähellä selkää ja kasvoja. Jo ajatuskin siitä että jään olkapäistä kiinni kun yritän kääntyä, ahdistaa. Pimeänpelko on varjostanut elämääni ihan lapsesta asti. En pelkää jos en ole yksin, mutta kun mieheni ei ole kotona. Nukun sun valot eteisessä ja kun mies lähtee aamulla kuudelta töihin, on oppinut että laittaa minulle valon eteiseen. Pimeänpelkoni oli pahimmillaan minun muutettua yksin loppusyksystä Helsinkiin muutama vuosi sitten. Kotonani oli valot öisin, monesti nukuin tv:n ääressä tai sängyssä kanssani oli läppäri joka pyöritti sarjoja samalla kun nukuin. Se aika oli kamalaa ja pelottavaa. Nyt pelkoani lieventää muutaman viikon ikäinen poikani, hänen läsnäolonsa rauhoittaa, vaikka tiedän että on pieni ja avuton eikä hänestä fyysisesti ole minulle turvaa.

araknofobia, kesä kamalaa aikaa, ja maalla olen kasvanut, en pidä muistakaan ötököistä..

Korkeat paikat. Rupeaa huippaamaan jos vaikka pitää ajaa autolla oikein korkean sillan yli. Sama tunne saattaa tulla veneessä oikein kirkasvetisellä järvellä, kun näkyy se pohja siellä kaukana alla... Myös tv:ssä kun näytetään alaspäin vaikka jostain vuorenjyrkänteeltä, niin alkaa huimata.

Ehkei nyt ihan fobia, mutta ravintolassa tunnen oloni aina tavattoman tukalaksi. Ihan sama, onko olutbaari vai pöytäliinapaikka. Ainoa toive on, että olisin jossain muualla. Edes hyväksi kehuttu ruoka ei maistu miltään, kun olo on niin kehno.