Yhteistä tekemistä vain ryyppääminen?

Suhteessamme miestä harmittaa, se kun olemme hyvin erilaisia. Hän tykkää ryypätä ja itse en niinkään. Olemme siis seurustelleet vuoden ja kolme kuukautta. Mielelläni otan lasin tai kaksi, kun kumppanini taas vähintään 10 olutta tai vähemmän ja sen sijaan teräviä. Hän muuttuu iloisemmaksi, rennommaksi ja avoimemmaksi juodessaan, ikinä ei räyhää tai käyttäydy sopimattomasti. Häntä kuitenkin harmittaa, kun menen aiemmin nukkumaan, en ole kännissä ja emme voi harrastaa känniseksiä aamuyöstä. Minua ihmetyttää, koska eihän siitä seksistä tule mitään kun k*lli lerpahtaneena. Eikä viinanhajuinen, k*llia p*lluun työntävä vaikka muuten viehättävä mies sytytä. Mielummin harrastan seksiä selvinpäin virkeänä, tai muutaman lasin nauttineena. Yhteissä illanvietoissa itse menen mielelläni nukkumaan viimeistään siinä kahden aikaan, kun riekkuminen kännisten seurassa ei innosta. Lähden kyllä aina mielelläni mukaan ja voin pitää hauskaa ilmankin viinaa.

Miehen edellisessä suhteessa oli aina yhteistä tekemistä ryyppääminen. Edellinen kumppani oli 24-vuotias. Menivät aina viikonloppuisin yhdessä baariin/yökerhoon ryyppäsivät ja pitivät hauskaa. Itse voin mennä maksimissaan kerran kuukaudessa "radalle", koska en kestä tyhmiä kännisiä ihmisiä useammin ja itse en tykkää useammin ryypätä. Jos ehdotan muuta yhteistä tekemistä, keilusta, elokuviin menoa, frisbeegolfia, museota, teatteria, melontaa, mies ei innostu, katsoo mielummin televisiota kotona. Milloinkaan ystäviensä kanssa mies ei ole täysin selvinpäin, aina juodaan. Ärsyttää, kun mies sanoo että edellistä kumppania oli helpompi rakastaa kun he olivat samanlaisempia. Mitä teen? En haluaisi alkaa ryyppäämään, koska en pidä krapulasta, se ei ole terveellistä ja vielä kaikenlisäksi lihottaa.

Tuntuu oudolta, ihan kuin minä olisin se joka tekee väärin kun en ryyppää. Kuulostaa aika tyhmältä näin 33-vuotiaasta. Mies täyttää tänä vuonna kanssa 33-vuotta.