Lue keskustelun säännöt.
Kun yhdellä sisaruksista ei ole kavereita
27.07.2014 |
Meillä on kolme lasta, 12 v, 9 v ja 6 v, joista kahdella nuorimmalla on paljon kavereita, mutta vanhimmalla ei. On kurjaa, kun nuorempia haetaan ulos, ja keskimmäisellä puhelin soi kesälläkin jatkuvasti, mutta vanhin on ollut koko kesän yksin. On ymmärrettävästi harmissaan ja kateellinen nuoremmille sisaruksilleen, mutta emme oikein tiedä, mitä tilanteelle voi tehdä, väkisin ei voi kavereita saada, eikä tietenkään olisi oikein rajoittaa nuorempienkaan kaverisuhteita. Joskus on mukana sisarusten leikeissä, ja me vanhemmat tarjoudumme myös usein seuraksi, mutta olisihan se toivottavaa, että olisi omanikäisiäänkin kavereita. Itsetunto alkaa olla koetuksella näin murrosiän kynnyksellä tämän vuoksi.
Kommentit (15)
Sellaista se vaan on, että osa ei oikein sovi toisten joukkoon niin hyvin. On jollain tapaa liian erilainen, esim. liian introvertti, liian vakava, liian erikosiesti ajatteleva tms. Itsekin olin jo lapsesta asti sellainen outo, ja muut minua vieroksuivat. Toki se varsinkin teini-iässä oli rankkaa, mutta toisaalta siitä selvisi, ja aikuisena viihdyn hyvin itsekseni ilman kavereita tai ystäviä.
Vanhempien olisi minusta hyvä ainakin olla korostamatta sitä että "pitäisi" olla kavereita ja mennä. Itse luulen, etten juurikaan olisi ollut edes nuorena ahdistunut yksinolostani, koska tosiaan olen hyvin introvertti ja viihdyn hyvihn yksin, ellei äiti olisi koko ajan hössöttänyt siitä että yksin kirjojeni parissa viihtymiseni on kauhea ongelma ja että pitäisi olla erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 09:56"]
12-vuotiasta tuskin kiinnostaa yhteisleikit 9-vuotiaiden kanssa. 3 vuotta on aika suuri ikäero tuossa vaiheessa. Voisiko 12-vuotias aloittaa uuden oman harrastuksen tänä syksynä? Vaikkei varsinaisia kavereita löytyisikään, olisi sentään joku kiva oma meno joka viikko.
[/quote]
meidän 12-v on vähän ikäistään lapsellisempi, joten siksi leikit nuorempien kanssa sujuvat, mutta haluaisi kuitenkin ikäistensäkin juttuja ja niitä ihan omia kavereita. Tämä lapsellisuus on ehkä syynä tuohon ikätovereiden puutteeseenkin. Harrastuskin on, mutta ei sielläkään ole oikein kehenkään tutustunut, eikä ole oikein sitä onaa juttua löytynyt lukuisista yrityksistä huolimatta. Voisi tietysti yrittää taas houkutella johonkin uuteen tänä syksynä.
ap
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 10:11"]
Sellaista se vaan on, että osa ei oikein sovi toisten joukkoon niin hyvin. On jollain tapaa liian erilainen, esim. liian introvertti, liian vakava, liian erikosiesti ajatteleva tms. Itsekin olin jo lapsesta asti sellainen outo, ja muut minua vieroksuivat. Toki se varsinkin teini-iässä oli rankkaa, mutta toisaalta siitä selvisi, ja aikuisena viihdyn hyvin itsekseni ilman kavereita tai ystäviä.
Vanhempien olisi minusta hyvä ainakin olla korostamatta sitä että "pitäisi" olla kavereita ja mennä. Itse luulen, etten juurikaan olisi ollut edes nuorena ahdistunut yksinolostani, koska tosiaan olen hyvin introvertti ja viihdyn hyvihn yksin, ellei äiti olisi koko ajan hössöttänyt siitä että yksin kirjojeni parissa viihtymiseni on kauhea ongelma ja että pitäisi olla erilainen.
[/quote]
Kiitos tästä, hyvä pointti. Emme kyllä mielestämme ole tätä kavereiden merkitystä korostaneet, vaan itse nimenomaan haluaisi niitä kavereita. Täytyy kuitenkin yrittää nostaa esiin noita yksinäisyyden hyviäkin puolia lohdutukseksi.
Onko kaverittomuus ongelma vain kesällä vai ympäri vuoden? Jos kesällä, niin en olisi huolissani. Ei minullakaan juuri kesäisin ollut kavereita, mutta syksyn tultua ja koulun alettua kaverit palasivat takaisin kaupunkiin ja kavereita oli taas.
Sama juttu täällä. Tytöllä 10 vuotta vaan yksi kaveri, serkku joka asuu toisessa kaupungissa. Onneks voi olla serkulla kesän. Tytöllä ei oo koulussakaan kavereita. Oon niin murheissani :-( Tyttö harrastaa, mutta ei sieltä oo kavereita löytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 10:34"]
Onko kaverittomuus ongelma vain kesällä vai ympäri vuoden? Jos kesällä, niin en olisi huolissani. Ei minullakaan juuri kesäisin ollut kavereita, mutta syksyn tultua ja koulun alettua kaverit palasivat takaisin kaupunkiin ja kavereita oli taas.
[/quote]
Sama tilanne ympäri vuoden, kesällä vain vielä korostuu.
Meillä ei vanhimmalla lapsella ole kuin yksi kaveri. Hän on toisaalta kovin vakava, mutta tahtoo leikkiä juuri nuorempien kanssa kun silloin leikit menevät hänen mieleiseensä suuntaan. Oman ikäisiään hän jotenkin vieroksuu etenkin jos ovat yhtään rettelöitsijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä menee aivan samalla lailla. Sitten vanhin lapsista menee joskus keskimmäisen lapsen kavereiden mukaan. Onko teidän vanhin lapsi samaa sukupuolta toisten lasten kanssa? Kävisikö yhteisleikit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on sama tilanne, kolmesta juuri vanhin (9v) on ikäistään kypsempi ja vähän vakavamielisempi siksi ulkona ikätovereiden leikeistä. Vanhemmille kavereille on kuitenkin vain se pikkuinen, vaikka sen, mitä olen seurannut, pystyy hyvin keskustelemaan pari vuotta vanhempien kanssa samalla tasolla. Meidän onneksi asutaan yhteisössä, missä käytännössä kaikki lapset leikkivät keskenään, joten sellaista kokonaisvaltaista yksinäisyyttä ei koe, mutta en tiedä mistä hänelle löytyisi ihan oikeita ystäviä. Koulussa on kavereita ja harrastuksissa myös.
No ei tästä juuri apua ollut kun saman tyyppisten asioiden kanssa painitaan.. Me pidettiin isot syntymäpäiväjuhlat, kutsuttiin toistakymmentä kaveria ja panostettiin tosissamme siihen että juhlat oli onnistuneet ja olihan ne, kavereilla oli keskenään kivaa...
Kaksi vanhinta ovat poikia, nuorimmainen tyttö. Huolitaan kyllä joskus keskimmäisen ja hänen kavereiden mukaan (ei tosin aina) mutta suree silti "omien" kavereiden puutetta ja on kateellinen muille, mikä ei helpota tilannetta :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaksoset, tyttö ja poika, 12-v. Pojalla on kysyntää, puhelin soi, on menossa uimaan, yökylään jne. Tyttö on paljon yksinäisempi... Surullista :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulussa on kavereita, mutta harvoin käy kotona kavereita. Just vanhimman. Pihalla ei vaan ole ikätovereita. Yksi oli ja se muutti pois. Oli harmi. Eka lapsi on joutunut muuttamaan useamman kerran. On nyt 10.
Mut ei kai itse hirveesti kärsi. On aika toiminnallinen ja reipas tyyppi. Se olen minä äiti, joka enempi olen huolissani.
12-vuotiasta tuskin kiinnostaa yhteisleikit 9-vuotiaiden kanssa. 3 vuotta on aika suuri ikäero tuossa vaiheessa. Voisiko 12-vuotias aloittaa uuden oman harrastuksen tänä syksynä? Vaikkei varsinaisia kavereita löytyisikään, olisi sentään joku kiva oma meno joka viikko.