Lue keskustelun säännöt.
Oletko vertailija äiti/isä?
20.07.2014 |
Haluaisin kysyä teiltä vertailija äideiltä ja isiltä, miksi on niin tärkeää saada tietää kaverinne lapsen kehityksestä kaikki ja jakaa samalla oman kullannuppunne kehityksen edistykset?
voisin sanoa että se on loppunsa ihan hemmetin ärsyttävää, jos teillä ei ole kavereillenne muuta asiaa kuin kysellä minkä ikäisenä mikäkin toiminta on aloitettu ja samallaihmetellä miten oma lapsi teki sen jo sen ikäisenä jne jne.
Kommentit (6)
Vertailu on ihan normaalia. Jos poikkeama normaalista on liian suuri, lapsen tulee saada tukea esim. päiväkodin, koulun, neuvolan kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset itsekin vertailevat osaamistaan, ihan luonnostaan. Meidän 5-vuotias vertailee mm seuraavia asioita (päiväkotikavereissa; keskustelu ei siis pelkkää vertailua, vaan tulee lasten normaalissa juttelussa esiin):
- kuka osaa lukea
- kuka osaa ajaa ilman appareita
- kuka osaa uida ilman kellukkeita
- kuka osaa luistella
- missä kappaleessa on soittoharrastuksessa
En ole. Ei vois vähempää kiinnostaa mitä muiden muksut osaa/ei osaa, enkä usko että ketään kiinnostaa mitä meidän lapsi osaa. Paitsi isovanhempia.
Vertailu ei ole normaalia. Se on outoa oman egon pönkittämistä jos vertailtava lapsi sattuu olemaan hitaampi kehittymään vaikkapa kävelyyn oppimisessa.
Olen vertailija. Ensimmäinen lapsi, ikää vuosi. Minua kiinnostaa kovasti, onko edellä tai jäljessä muita ikätovereita. Haluan tietää, milloin muiden lapset ovat oppineet kävelemään, syömään lusikalla, juomaan nokkamukista, puhumaan ym. En näe tässä mitään pahaa. Ennemmin olisin huolissani, jos minua ei kiinnostaisi yhtään lapseni kehitys muihin ikätovereihin verrattuna.
En ole tuollainen vertailijaäiti. Johtuen siitä, että esikoisen kehitys oli hidasta, ja sen jälkeen ei toisten lapsien kohdalla ole tullut enää mieleenkään vertailla miten kenenkin kehitys menee. Jokainen lapsi kehittyy omaa tahtiaan, ja on jokaisena hetkenä hyvä ja arvokas ihan sellaisena kuin on. Yllättävää kyllä, joillakin kavereillani on jäänyt tuo vertailu päälle vaikka on tullut lisääksin lapsia. Varsinkin, jos esikoinen oli nopea kehittymään, tuntuu äideillä olevan kova pala hyväksyä, etteivät muut perheen lapset olekaan sitten automaattisesit samanlaisia ihmelapsia. Se tuntuu kummalliselta, koska eihän lapsen kehitys korreloi sen vanhemman erinomaisuuden kanssa mitenkään, vaan lähtee ensimmäisinä ikävuosina hyvin pitkälle lapsesta itsestään.