Mielikuvitukseni on pahin viholliseni - kohtalotovereita?

Onkohan mulla kuitenkin huono itsetunto, kun tuntuu että pahin viholliseni ihmissuhteissa on oma mielikuvitukseni. Kuvittelen aina pahimman mahdollisen skenaarion ja pelkään pahinta, vatvon asioita joskus jopa pakkomielteisesti ja pelkään koko ajan tyriväni tärkeimmät ihmissuhteeni. Mies on ihana ja rakastaa minua, ystävät ovat tärkeitä ja läheisiä ja välit perheeseen hyvät, mutta silti näin. Etenkin miehen kanssa tunnun koko ajan pelaavani itseäni vastaan kun kuvittelen ja pelkään. Kohtalotovereita? Vinkkejä, neuvoja?