Ekaluokkalainen ei halua pikkusisarusta

Mielestäni ei ole 8-vuotiaan asia päättä milloin perheeseen tulee vauva vai tuleeko milloinkaan. Missä on vanhemmat teidän perheessä?? Kumpikohan meistä tarvisi kasvatuksessa ohjeistusta sinä vai minä, mutta en oikeasti ymmärrä onko tälläinen päätös lapsesi tehtävä.

Oli kamalasta asiaa vastaan, mutta ei tietenkään ollut hänen päätettävissään. No, ajan kuluessa vastarinta murtui, ja parin vuoden päästä oli jo todella hyvät välit. Murrosiässä pikkuveljeä taas vihattiin, mutta aikuisiällä ovat läheiset. Älä anna tytön mielipiteen vaikuttaa päätökseesi, kyllä sisarus on rikkaus. Hänkin huomaa sen kyllä joskus... ;)

Tällainen vastuu on tuon ikäiselle lapselle ihan liian suuri.

Mutta tottakai muiden lasten mielipide on tärkeä, hän varmaan halusi tietää miten on parasta toimia isomman kanssa jos sisarus päätetään hankkia.

Kyllähän vanhemmat se päätöksen tietenkin tekevät. Kysymys olikin lapsen suhtautumisesta mahdollisen vauvan tuloon eli kokemuksia, niinkuin yhdessä vastauksessa olikin.



Onko pakko kärjistää aina näitä juttuja. Opetelkaa lukemaan.

raskausaikana isompi mietti et loppuuko hänen huomioiminen kokonaan ;))) no ei lopu vauva vaan alussa tarvitsee kaikkien huomiota enemmän. Puhuimme asiasta ja isosisko rakastaa pikkusiskoaan yli kaiken!!

Meillä esikoinen oli onnesta soikeena, kun sai kuulla saavansa pikkuveljen tai siskon.

Mitään mustasukkaisuutta en oo havainnut. Semmoista sisarusten välistä kinaa välillä on.

Alusta saakka annettiin isommalle huomiota silleen että, lähdettiin hänen kanssaan ihan kahestaan välillä jonnekin, kun toinen vanhempi jäi vauvan kanssa.

Esikoinen aloitti koulun samana vuonna kun kuopus syntyi ja sitten sai keskittyä itse pelkästään vauvaan muutamien tuntien ajan.

Meillä kaikki meni tosi hyvin, vaikka ensin tietty vähän jännittikin se, miten esikoinen reagoi vauvauutiseen.

pojalle, että olisko pikkusisarus tervetullut. Poika sanoi että hän kyllä ottais mieluummin koiran.. Sisaruksia on nyt siunaantunut kolme, ja eipä taitais niitä koiraan vaihtaa.

Minusta oikea asenne asiaan on se että te vanhemmat olette iloisia ja varmoja siitä mitä päätätte. Esikoiselle tehdään selväksi että häntä rakastetaan ja että hänellä on oikeus omiin tunteisiin, mutta että näin käy ja äiti ja isi on asiasta iloisia. Ette yritä pehmentää uutista tai " mielistellä" esikoista vaan kerrotte uutisen aina posiitivisena.

Niitä mustasukkaisia sisaruksia on aina vaikka ikäero ei olisi noin iso, eli turha pelätä etukäteen.

ekaluokkalaisella on oma, rauhallinen huone, jossa voi opiskella. Oikein kävi sääliksi yhtä koululaista, joka joutui jakamaan huoneensa pikkusisaruksensa kanssa. Kouluarvosanat laskivat kuin lehmän häntä, kun ei saanut opiskelurauhaa eikä uniaan nukuttua kunnolla.

Meillä kaikki tekevät ne keittiön päydän ääressä, olkkarin sohvalla jne., ja niin me aikoinaan itsekin tehtiin.

Ainakin itse tein aina läksyt kouluaikana omassa huoneessani. Jos tekee muualla, esim. olohuoneessa, niin minusta siinä on liikaa häiriötekijöitä, esim. tv. Ja muissa huoneissa koko ajan ramppaa ihmisiä, joten se oma huone on ihan rauhoitettu läksyjen teon ajaksi. Sinne ei kukaan mene, ellei lapsi pyydä apua.

Lapselle tulee vakuuttaa ettei teidän rakkaus häneen vähene, sitähän se pelkää.



Rakkautta riittää kaikille ja sitä on rajattomasti jaossa.

Ei ikinä tullut edes mieleen nukuttaa niitä samassa huoneessa. Eiköhän se riitä että isä ja äiti heräilee vauvan takia.

Läksyt mä olen antanut lapsen tehdä siellä missä haluaa, vaikka vessan lattialla (ei tosin niitä oo siellä ikinä tehnyt). Pääasia että tulee tehtyä. Alkuun meillä ekaluokkalainen tarvitsikin ja halusi että vierellä oli joku. Nykyään tekee ne jo omassa huoneessaan ja omassa rauhassa.

Mun mielestä on ihan ok! ikäero toi kahdeksankin vuotta. Kunhan tosiaan muistaa ja yrittää antaa isommallekin sitä kahdenkeskistäkin aikaa. Ja niinkuin joku sanoikin niin sellaista tervettä mustasukkaisuutta saattaa olla pienemmilläkin ikäeroilla.

missä av-mammat niiiiiin ylpeinä kertoivat, miten jokainen jäsen heidän perheissään on tasa-arvoinen.

No tässä se taas nähtiin, että eipä vaan ole!



Tekopyhät.

Tyttö oli innoissaan kun kerrottiin tulevasti pikkusiskosta tai -veljestä. Kun sisko sitten syntyi, otti isosisko hänet vastaan loistavasti! Välillä tulee pieniä mustis puuskia, enkä imettele yhtään, onhan hän saanut jakamattoman huomion 8 vuotta ja nyt onkin sitten sisko joka saa myös huomiota! Kaikki on kuitenkin mennyt hyvin, kunhan muistaa ottaa huomioon myös esikon ja muistaa myös sen että hänkin on vielä lapsi. 8 vuotias tuntuu jo niin isolta että helposti tulee vaadittua enemmän mihin hän pystyykään.

Meillä oli tosin eri tilanne kuin ap:llä, meillä esikoinen nimenomaan toivoi saavansa pikkusiskon. En sitten tiedä miten hän suhtautuisi jos tulokas olisikin ollu poika...