AD(H)D lasten vanhemmat, missä vaiheessa olette alkaneet huomata lapsessanne jotain erikoista?

Itseäni on aikuisena paiskattu tarkkaavaisuushäiriödiagnoosilla, enkä sen oikeellisuutta kiistä. Olen riittävästä älykkyydestä huolimatta todellinen yleissählä ja monissa asioissa täysi tumpelo, joskin selviytymis- ja hallintakeinoja omaa sählyyttä vastaan on tähän ikään mennessä kertynyt ihan kiitettävästi ja selviän arjesta jo melkein siinä missä muutkin. Usein kuulee väitettävän, että ADHD on vahvasti perinnöllinen ja että varsinkin äidin ADHD periytyisi vahvasti lapsiin. Olen asian ottanut sillä asenteella, että tulee mitä tulee ja yrittänyt olla sitä liiemmin ajattelematta muuten kuin sen verran, että lapseni ruokavalio on yritetty pitää sellaisena, että se ei ainakaan ongelmaa pahentaisi. Lapseni on nyt reilu kolmevuotias ja en ole mitään merkkejä mahdollisesta ADHD:sta hänessä havainnut. Hän on kyllä vilkas poika, mutta keskittyy hyvin eikä muutenkaan eroa mitenkään muista samanikäisistä vilperteistä. Nauttii esimerkiksi satujen kuuntelemisesta ja osaa keskittyä piirtämiseen, palapeleihin tai askarteluihinkin. Ei ole ääni- tai muuten aistiyliherkkä ja osaa pääsääntöisesti leikkiä muiden lasten kanssa ihan nätisti. Kaikenkaikkiaan on suorastaan epänormaalin tavallinen ja terve lapsukainen ;) Voisiko tässä mahdollisesti huokaista helpotuksesta vai alkaako ADHD-oireilu usein vasta myöhemmässä iässä?