Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lääkkeillä itsensä turruttamisesta...
04.06.2014 |
Tämä on nyt joku ihmeen trendi, että etenkin neurolepteja ja rauhoittavia vastaan hyökätään kaikkialla mediassa. Mutta kuinka moni ymmärtää, että niitä syövät ihmiset voivat oikeasti olla aivan "verillä", eivät kestä todellisuutta yhtään enempää ilman lääkkeiden tuomaa helpotusta? Minä olen yksi heistä, ja sanon suoraan että NAUTIN siitä, miten lääkkeet turruttavat, vievät tuskaa pois ja pakkoajatukset samoin.
On tosi helppoa ja idealistista jauhaa "tunteiden kohtaamisesta", kun itsellä ei ole niiden kanssa ongelmia. On myös kiva muistutella, miten masennus paranee "lähtemällä ulos", kun oikeasti sairas ihminen ei pääse edes lähikauppaan ilman rauhoittavaa, koska pelkää liikaa. Olen kuunnellut tämäntyylistä paskanjauhantaa vähän liikaa viime aikoina, siksi tein tämän aloituksenkin.
Osa meistä ei kykene elämään ilman lääkkeitä. Se ei ole heikkoutta, se on tosiasioiden myöntämistä. Minulla, kuten varmasti tuhansilla muillakin kaltaisillani, on takana niin kamalia kokemuksia ja traumoja, ettei niihin auta mikään mielikuvaharjoittelu tai mindfulness-touhut. Niihin auttaa LÄÄKKEET- kiitos niiden, minäkin pääsin tänään sinne kauppaan ja sain syötyä, enkä käynyt kenenkään kimppuun pelkästä ahdistuksesta.
Kommentit (5)
Olen sinänsä samaa mieltä, ja olen kokenut itsekin masennuksen, joka oli niin paha, että Ketipinorin aiheuttama totaalinen turtumustila oli ainoa mikä sai minut jaksamaan tekemättä itsemurhaa tuskan lopettamiseksi...
Mutta minusta noista lääkkeitä kyllä määrätään liian helposti, hyvinkin lieviin masennus- tai ahdistustiloihin. Itse sain aikoinaan opiskelijaterveydenhuollosta reseptit SSRI-lääkkeeseen ja Diapamiin, kun menin keskustelemaan ihan luontaisista nuoren elämään ja itsenäistymiseen liittyvistä murheista ja huolista. Parempi olisi ollut, kun olisi vaan saanut keskusteluapua, mutta sitä en saanut oikeastaan ollenkaan vaan lääkkeet kouraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa lienee masennuksen ensimmäisenä hoitkeinona nykyään lääkkeet, vaikka ammattiapu saattaisi parantaa tehokkaammin ja inhimillisemmin. Elämästä jää niin paljon kokematta, jos joutuu olemaan lääkittynä. Tosin en minäkään olisi kestänyt hengissä ilman lääkkeitä.
Alue: Aihe vapaa
Olen kanssasi samaa mieltä osaksi. Minut oli myös vaikean masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön takia turrutettu ihan pihalle monen vuoden ajan. Ja syystä. Onneksi kuitenkin löytyi lääkäri, joka halusi kokeilla uusia hoitoja ja hän antoi uuden lääkkeen, lopetti vanhoja ja laittoi minut vähäksi aikaa sairaalaan. Ja sillä lähti masennus ja monet pelot lähtivät myös. Nyt elän samanlaista arkea kuin ennen sairastumista.