Mitä tehdä? Olen ihan toivoton.

Olen 28-vuotias, seurustellut kolme vuotta mieheni kanssa. Ongelmani on se, etten ole onnellinen, vaikka en keksi miehestäni mitään vikaa. Tuntuu, että pitäisi erota, mutta toisaalta pelottaa ihan hirveästi, etten enää mistään löydä yhtä hyvää miestä, jonka kanssa kuitenkin lapsiakin haluaisin joskus tehdä.

En siis keksi mitään syytä, miksi en miehen kanssa olisi onnellinen.. Hän rakastaa minua, on hyvä ja kunnollinen ja minä pidän häntä viehättävänä, mutta jokin asia häiritsee, ja tuntuu, että se on minulla korvien välissä. En löydä sellaista syvää yhteyttä häneen, mitä toivoisin, enkä voi sanoa rakastavani häntä.

Mitä minun pitäisi tehdä? Erota ja lähteä etsimään "täydellistä" miestä? Tuntuu erittäin epätodennäköiseltä, että sellaisen vielä löytäisin... En edes ole kovin sosiaalinen luonteeltani. Vai voiko toista jotenkin "oppia" rakastamaan niin, että voisin aidosti jonain päivänä olla hänen kanssaan onnellinen? Auttakaa...onko kellään minulle neuvoja, tai samanlaisia kokemuksia?