Mitä tehdä eskarilaisen kanssa, joka yököttelee ja haukkuu jokaisen ruuan jota hänelle tarjoan!!?? ARGGGHHH!!!!

Tarjoa vain ruokaa. Jos ei kelpaa niin ei kelpaa. Tuskin kannattaa kommentoida mitenkään, vaikka lapsi kuinka yökkäilee. Kyllä syö, kun on nälkä. Ehkä lapsi vain haluaa ärsyttää sinua.

Ei uskonut järkipuhetta.

Vierailija:

Ei uskonut järkipuhetta.

Pois vaan pöydästä täälläkin ellei ala ilman suunsoittoa lautanen tyhjenemään. Tuskin tarvitsee keinoa kolmea kertaa enempää käyttää kun jo menee jakeluun. Ruokaa pitää kunnioittaa edes vähän.

Anteeksi, kuulostaa tylyltä, etenkin kun ap selvästi yrittääkin. Mutta ei näköjään riitä, jos käytös tuntuu kurjalta.

Määrittelisin säännöt, esim. meillä ruoasta ei kertakaikkiaan sanota " pahaa" saatikka yökötellä, jos todella ei omaan suuhun maistu niin sanotaan " kiitos, mutta minulle tuo nahkiaisenmäti ei kyllä oikein maistu" tai " ei kiitos" .



Ja jos ruoka ei kelpaa, niin jäädään nälkäiseksi. Piste. Ei-niin-mieluisaakin ruokaa on opittava syömään sen takia, että ruoalla pysyy hengissä. Joskus on herkkua, joskus ei.



Onneksi meillä on taloudellisesti mahdollista tehdä ruokia, jotka ovat ravitsevia ja useimpien perheenjäsenien makuun. Köyhemmissä perheissä ruoka voi olla ruskea kastike-pottu-linjalla koko elämän, täysin riippumatta siitä, tykkääkö perhe vai ei. Perspektiiviä pitäisi löytyä meiltä nykyaikuisilta, on liian helppo sortua hemmottelemaan koska siihen on varaa eikä se ole vaikeaa.

vaikka jossain muualla toimittaisiinkin toisin.



Sanot vain, että " meillä ruokaa aina maistetaan" tai " meillä ruokaa ei yökötellä tai sanota pahaksi" .



Jos ei ruoka maistu niin noustaa kiltisti pois pöysädtä ja annetaan muille ruokarauha.

Mitää herkkuja tai välipaljoa ei sitten nälkään syödä! Se on tärkeä juttu!



Ja mikä tärkeintä! Aikuiset näyttävät mallia ja syövät kauniisti ruoan ;)!

Muistan vain selvästi ilmoittaneeni kyseiselle päiväkotitädille, että olen jo maistanut aiemmin suklaapuuroa enkä pidä siitä, joten en aio syödä sitä enää. Piste. Oma oli vikansa kun ei uskonut minua. 5.

Lapsi ei onneksi parin aterian väliinjätettyäänkään kuole nälkään, joten mitään syytä maanitella syömään ei ole, poislukien ehkä sairauksien aiheuttamat poikkeustilanteet.

Vierailija:

Tuskin kannattaa kommentoida mitenkään, vaikka lapsi kuinka yökkäilee.

Tyttärelläni on ystävä, joka vielä 14 vuotiaana avoimesti yökkäilee ja ilmoittaa, että ei syö, koska ruoka on pahaa.

Arvatkaapa onko tämä tyttö mitenkään suosittu kutsuvieras teinien kutsuilla tai yökyläilemässä. Minun lisäkseni häntä ei taida enää kukaan kutsua kylään tai synttäreille. Reppana. Kai.

Ei ole ollut kuin muutama hassu ruokalaji joista ei tykkää ja niitä olen välttänyt.



Kuitenkin jostakin syystä alkoi yökkäilemään ruoalle ja käyttäytyi pöydässä huonosti.



Varoitin kerran että seuraavalla kerralla ruoka lähtee jos ei ala käyttäytymään. Ja niin nappasin lautasen ja nakkasin ruoat roskikseen.



Pari kertaa tilanne vielä toistui ja sen jälkeen meni oppi perille; ruoalle ei yökkäillä. Ja kummasti on taas ruoka alkanut maistumaan.



Selitin asian lapselle niin että jos minä suunnittelen päivän ruoat, miettien että mikä perheelle voisi maistua, ostan tarvikkeet kaupasta ja kannan painavat kauppakassit kotiin, vietän aikaani tunnin hellan ääressä ja rakkaudella valmistan ruoat koko perheelle jotta kaikki saisi vatsansa täyteen ja hyvän mielen niin SILLE RUOALLE EI YÖKKÄILLÄ. Jotakin kunnioitusta minäkin, perheen äitinä ansaitsen.

Minäkään en suvaitse ruoalle yökkäilyä tai sen " sörkkimistä" (you know: tässä on jotain omituisen väristä, mitä TOI on, onks toi vihree sipulia???). Mutta hyväksyn kyllä sen, että joku ei pidä jostain ruoasta ja kotioloissa sen saa sanoa ihan ääneen. Meidän 4-vuoiaskin jo ymmärtää että vieraissa käyttäydytään eri tavalla ja osaa siellä vain jättää syömättä epämieluisan osan ateriasta.



Kotona meillä on maistamissääntö uusille ruoille. Tuttuja ei-niin-mieluisia ruokia pitää syödä esim. 4 palaa, sen jälkeen mahan saa täyttää vaikka kasviksilla ja pastalla. Kokonaan ilman ruokaa en mielelläni lapsia jätä, vaan jopa kiukuttelun jälkeen lapsi saa uuden tilaisuuden tulla pöytään. Meillä yksi käynti jäähypenkillä on aina riittänyt ja lapsi on palannut syömään ainakin jonkin verran. (Siis jäähylle joutuu KIUKUTTELUSTA, ei siitä että ei halua syödä jotain lauatsella olevaa kokonaan).



Minusta se ajattelu, että kaikki ruoka pitää syödä mukisematta on pula-ajan peruja eikä enää kuulu vauraaseen sivistyneeseen ruokapöytään, jollaisen ääressä valtaosa suomalaista nykyään syö. Meillä opetellaan ruokakulttuuria kaikkineen: sitä on olemassa monenlaisia ruokia ja että kaikkea kannattaa maistaaa mutta kaikesta ei ole pakko tykätä. Puhumme paljon myös ruoan terveellisyydestä ja lapset ovat mukana suunnitelemassa aterioita, ostamassa ruokaa ja niiden tekemisessäkin.

Toivon että heistä näin kasvaa aikuisia, jotka arvostavat hyvää ruokaa, käyttäytyvät hyvin ruokapöydässä myös silloin kun ruoka ei ole mieluisaa, mutta eivät toisaalta mätä ihan mitä vaan sisäänsä miettimättä onko se terveellistä tai herkullista.

Kun vatsa on täynnä, sitä pitää kunnioittaa ja olla ahtamatta lisää. Isommalta tosin vaaditaan hieman jo sitäkin, että ottaa ruokaa vain sen verran minkä syö. Jos sitten haluaa lisää, niin ottaa lisää. Mutta toki arviointivirheitä sattuu joskus itse kullekin. Pienemmälle kun äiti tai isä vielä täyttää lautasen, niin toki ruokaa saa jäädä. Sen kanssa sitten käydään jatkuvaa rajanvetoa, kuinka paljon pääruoasta pitää upota, että saisi jälkiruokaa. Yleensä pyritään siihen, että uuden, oudon tai jo kokeillun ja ei niin pidetyn ruoan kanssa on joku lisäke, joka on lapsille mieluinen. Siis esimerkiksi uuden ruoan kanssa on lähes aina porkkanaraastetta, koska siitä molemmat lapset pitävät. Silloin on hyvä sitten sanoa, että uutta ruokaa pitää maistaa ja raastetta syödä kunnolla saadakseen jälkiruokaa.



Mutta yökkiminen on yksinkertaisesti huonoa käytöstä ja siksi sitä ei tarvitse sietää. Ja jos nyt niin onnettomasti käy, että ruoka ei maistu, niin nälkäkuolema ei tosiaan tervettä lasta uhkaa, vaikka joutuukin odottamaan seuraavaa ateriaa saadakseen vatsansa täyteen. Meillä muuten juonitellaan uusien makujen ja ruokien suhteen ja luotetaan siihen, että nälkä on paras mauste. Uutta ruokaa tarjotaan usein silloin, kun ensin on varmistettu nälkä esimerkiksi pitkällä reippaalla touhuamisella ulkoilmassa.