Mitä helvettiä sitä nyt pitäisi muka elämällään tehdä?

Viime aikoina ei vaan mikään ole tuntunut yhtään miltään. Mikään ei kiinnosta ja jos kiinnostaa niin sitten ei kuitenkaan kehtaa tehdä sitä koska "joku kaveri tai tuntematon osaa sen kuitenkin paremmin". Ei ole mitään harrastuksia enää, kaikki olen samasta ym. syystä jättänyt pois.

Kaverit on koko ajan baarissa ja minä en voi (enkä kyllä ehkä haluakaan, ainakaan niin paljon) kun käyn töissä joten pitää olla skarppina aamuisin. Facebook vaan pahentaa tätä kaikkea: muut matkustelee, elämä on ihanaa, juovat mansikkadrinkkejä terassilla Turkissa yms. yms. Minulla on koko kesä kohta mennyt kotona telkkaria katsellen. En uskalla enää soittaakaan kavereille kun ihan hauskaahan noilla näyttää ilman minuakin olevan eikä kukaan kuitenkaan halua minua mukaansa.

Mies yrittää vakuutella että yliajattelen asioita tai että välitän liikaa siitä mitä muut ajattelevat. Onhan se varmaan oikeassa, mutta eipä tuokaan auta kun kuitenkin koko ajan takaraivossa vaan jyskyttää ajatus siitä, että ihan turhaa kaikki on, kuolen kuitenkin joskus pois ja unohdun: why bother? Ja kun käyn sitten jossain, päädyn tarjoamaan muillekkin että edes vähän minusta pitäisivät ja seuraan haluaisivat. Varmaan pitäisivät muutenkin, mutta itse en aina siihen usko.

Aika synkäksi on ajatukset menneet viime aikoina.