Onko muilla kolmekymppisillä kipeetä teinivillitystä?? Sanokaa, etten ole ainut. :(

Nimittäin mulla on sama ongelma.. *huoh*

kovaa kaipuuta nuoruuteen. Aivan noin se ei ilmene, mutta välillä kaipaan villiä vapautta, opiskeluaikoja jne.

sitä oikeutetumpana tekee kaikkea, koska kerran täällä vaan eletään, ja aika kuluu tajuttoman nopeasti. Tutut samanikäiset on samalla aaltopituudella, ja alkaa olla reippaasti omaisuutta ja käyttövaroja, eli helposti menee siihen että käy esim. hotellissa peuhaamassa kesken päivän. Nuorempana en olis ikinä pettäny ketään tai tehny mitään vastaavaa.

Jos arvot ovat kohdillaan, ei petä nuorena eikä vanhempana.

että jotain puuttuu elämästäsi! ei se vaihtamalla parane, vaan mieti mikä mättää ja mitä sille vois tehdä. Älä pilaa omaa ja muiden elämää!

Kai sitä jotenkin kokeilee, et vieläkö kelpais jollekin. Mä olen vakiintunut vielä melko nuorena niin tuli joku tarve näyttää et kyllä kolmekymppinenkin vielä kelpaa!!! Miestäni en onneks pettänyt vaikka mahdollisuus olis ollutkin. Nyt siitä on n1/2-1vuosi aikaa ja onneks olen tullut järkiini ja ymmärtänyt et toista yhtä ihanaa miestä en tule löytämään, mitä mulla nyt on!!!

kun ei tee mitään, vaan painii omassa päässä noiden juttujen kaa, niin ei pääse käymään vahinkoa ja ohihan ne itsestään menee. ja mulla ei ole ollut tylsä elämä vaan päinvastoin, että siitä ei voinut olla mun mielenoikut kiinni.

Nyt viikko sitten iski sellainen olo, että voispa sitä taas välillä olla aikuinen.



t. 33-vuotias

minullakin nämä jutut ovat täysin oman pään sisällä. En ainakaan tällä hetkellä näe todellista riskiä, että tekisin mitään tyhmää.

Ja siinä meni sitten kaikki uusiksi, mies, asunto, auto, harrastukset, työpaikka ja kaveritkin osittain. En tiedä mitä minuun silloin iski, mutta joku itseni etsiminen kait.



En ole varma olenko nyt löytänyt itseni, mutta en kyllä kadu (melkein) mitään.

minä olen meinaan ihan tyytyväinen mieheen, lapsiin ja kotiini mutta haluaisin lähteä opiskelemaan kun ammatinvalinta kaduttaa kovasti.



no, onneksi näin!



t. kohta 33-v

Oma mies muutaman vuoden nuorempi mutta taidan vaihtaa nuorempaan kun alkaa lähestyä kolmeakymppiä...hehheh!!!!



Toivottavasti on ohimenevää....

Ja olo on kuin teinillä ;)

Kuolaan erään bändin laulajan perään, kuuntelen musaa ja käyn keikoilla.

Haaveilen ihastuvani ja tuijottelen söpöjä miehiä " sillä silmällä" .



Onneksi olen sinkku joten siihen on myös mahdollisuus :D

Kyllä nyt aikuisen itsetunnon pitäisi olla kunnossa ilman sitä, että vokottelee nuoria (herkkiä) miehiä.

Nyt on jotenkin tarve etsiä itseä ja haikailen mm. ihanien opiskeluaikojen perään...silloin meno oli railakasta ja hauskaa! Nyt mm. olen ottamassa tatuoinnin, tykkään ns. rokkarivaatteista, mustat kynnet, aika raju hiusväri, musiikkimaku " hevimpää" ....joten siis mulla jotenkin on nyt sellainen vaihe menossa. Haluan muutosta ja vaihtelua elämään. Ja tietty se tärkein - avioliitto miehen kanssa on mennyt jo viimeiset kaksi vuotta alamäkeä ja erosta puhumme koko ajan. Yhdessä ollaan oltu 7 vuotta nyt, onneksi ei lapsia.

Tuttua, vaatetyyli meni uusiksi, koko ajan pitää tällätä jopa töihin. Tai sanoisko että erikoisesti töihin, koska siellä eräs, hmm, ei kyllä nuorempi, vaan yli 10 v vanhempi ihastuksen kohde.

Mitään en varmasti tee mutta kiva nähdä että voi jotain vielä säväyttää...ja pysyypähän kroppa kunnossa kun sitä hänen vuokseen laittaa ;-)

t. 33v perheenäiti

:)