Rikoin suutuspäissäni miehen tavaroita

Mieheni on taistellut alkoholisminsa kanssa kohta viisi vuotta. Milloin on karattu viikoksi ryyppyreissulle, milloin käyty minuun käsiksi. En ole kuitenkaan vielä lähtenyt yhteisestä kodista.

Eilen mies livahti taas minulle kertomatta juomaan, vaikka oli luvannut viedä lapsen kaverilleen. Kun tulin kotiin, sain niin hirveän raivarin, että kun olin vienyt lapsen, tulin kotiin ja leikkasin pari miehen kauluspaitaa silpuksi, revin yhdestä uudesta kirjastaan viimeiset sivut ja väänsin aurinkolaseista kauniin rusetin. Sitten vähän helpotti.

Mies tuli vasta tänään päivällä kotiin ja sai järkyttävän kohtauksen nähdessään tuhotut tavaransa. Nyt huutaa minulle, että olen hullu yms.

Minua ei kaduta yhtään. Olen ottanut niin paljon paskaa tuolta ihmiseltä, enkä ole ikinä tehnyt mitään vastaavaa. Kestämääni verrattuna tuo ei ole mitään.

Saapahan vähän esimakua tulevasta. Avioerohakemus voisi löytyä vaikka pikaliimalla liimattuna auton konepellistä, varsinkin jos hän vielä kerrankin käy kimppuuni.

Aikuismaista? No ei tietenkään, mutta pakko myöntää, että vähän helpotti.