Lapseni oli hukkumaisillaan!
Olimme lapsen kanssa rannalla, minä ja mieheni. Puljasin vedessä lapsen kanssa koko ajan, siten että olin koko ajan lähettyvillä. Lapsi on neljävuotias. Hänellä ei ollut kellukkeita mukana.
Kun olimme lähdössä, tulin pois vedestä. Mies oli koko tämän ajan ollut rannalla. Lapsi hannasi vastaan lähdön suhteen eikä tullut pois vedestä kokonaan. Jäi rantaviivan tuntumaan.
Aloin jutella erään naisen kanssa ja keskityin tähän. Oletin lapsen olevan rantaviivan tuntumassa. Mieheni oli vieressäni eikä ottanut osaa keskusteluun juurikaan.
Yhtäkkiä naisen seurassa ollut mummo sanoi kovaan ääneen "Nyt se on syvällä" tms. Seuraavassa hetkessä tajusin olevani juoksemassa veteen lapseni luo. Hän oli mennyt niin syvällä, että suu ja nenä jäi pinnan alle. Siinä kohden tunsin pohjan olevan pehmeää liejua.
Kaappasin lapsen syliin ja menimme rantaan. Lapsi itki, ei ollut saanut vettä keuhkoihin.
Arvatkaa mikä morkkis?! Sa-noin-ku-vaa-ma-ton!!!
Kommentit (11)
Muistan! Ja selkeät vahtivuorot vanhempien kesken. Sä valvot nyt, mä valvon nyt. Ei mitään semi-tiloja, että "ollaan tästä lähdössä"...
ap
Tyhmää jättää ton ikänen yksin veteen :( Onneks ei käynyt pahemmin, ajattele sitä tamperelaista 5-vuotiasta kun hukku.
Noi on pahoja just ku on kaks, sitä kuvitetlee että toinen vahtii. Itse olen ku haukka kun olen yksin, mutta huomaan usein että kun mies tulee niin molemmat vähän löysäilee kun olettaa että toinen vahtii. Eikä nyt mitenkään kamalan löysästi, mutta tyyliin kattelee välillä muualle tai juttelee toisen aikuisen kanssa.
Onneksi kaikki päätyi hyvin!! Yksikin hukkuminen on liikaa. Vahtikaa lapsianne!
Näytin sitä lehtijuttua miehelle, sanomatta sanaakaan.
Ollaan rikki miehen kanssa molemmat. Ja siis jo ihan tästä oman perheen tapauksen takia. MEIDÄN kahden takia!
Ap
[quote author="Vierailija" time="24.05.2014 klo 21:38"]
Muistan! Ja selkeät vahtivuorot vanhempien kesken. Sä valvot nyt, mä valvon nyt. Ei mitään semi-tiloja, että "ollaan tästä lähdössä"...
ap
[/quote]
Tämä on hyvä meidän kaikkien muistaa. Kiitos kun jaoit tarinan muistututksena meille kaikille.
Oltiin Aasiassa lomalla. Lapseni oli kellukkeissa ja pidin käsistä kiinni. Ihan perus uimaranta, mutta yhtäkkiä virtaus tempaisi lapsen käsistäni. Paikallinen nuori mies ui lapsen virtauksesta ja kaikki päättyi hyvin.
Edelleen muistan tapauksen melkein joka päivä, vaikka tapahtumasta on kaksi vuotta. Yksi päivä se tuli mieleen autoa ajaessa ja oli pakko pysäyttää auto tien sivuun kun kyyneleet valuivat niin ettei nähnyt ajaa.
Pitää aina olla sovittuna, kumpi vahtii. Meillä on pari kertaa lapsi päässyt katoamaan ja molemmille kerroilla juuri niin, että toinen vanhempi luuli, että toinen vahti. Mitään ikävää ei käynyt, mutta ollaan nykyään hyvin tarkkana siitä, että kun vahtivuoro vaihtuu, se tulee molemmille selväksi.
Miksi ei kellukkeita, uimaliivejä tms? Ei silloinkaan vahtimatta voi jättää mutta ainakin lapsi pysyy pinnalla jos vahingossa harhautuu liian syvälle.
Sen vaan sanon teille tuomitsijoille, että jos olisitte joskus pitäneet sylissänne tapaturmaisesti kuollutta lastaan itkevää vanhempaa, niin osaisitte kyllä miettiä, mitä suustanne päästätte.
Voin kertoa, että siinä tilanteessa on niin sydäntäsärkevän lohdutonta olla, että ei tulisi mieleenkään alkaa tuomita. Sen tekevät ne vanhemmat itselleen ihan itse. Vaikka syytä ei heissä olisikaan.
Ja sehän se tietysti ihmisiä pelottaa. On niin paljon helpompi ajatella, että vahingot eivät olekaan vahinkoja eivätkä onnettomuudet onnettomuuksia, vaan kaikki tragediat ovat seurausta törkeästä huolimattomuudesta. Silloin voi kätevästi kuvitella, että niin ei voisi tapahtua itselle tai omalle lapselle.
Newsflash: Ylpeys ja omahyväisyys ei suojele lasta.
No hups. Tuon tuomitsija-kommentin oli tarkoitus tulla siihen Mutsis on lapsi katosi -ketjuun. Mutta käy kai se tähänkin noin niin kuin ennaltaehkäisevästi. Kun joku kuitenkin olisi tähän kohta tullut syyllistämään.
Mitään pahempaa ei kuitenkaan sattunut, varmasti muistat ensi kerralla seurata koko ajan.