KERTOKAA miksi ikävöin miestä, joka kohteli minua kuin paskaa?

Luojan kiiito erosimme lopulta, sillä suhde oli aivan hirveän raskas ja jopa vaarallinen. Silti ikävöin välillä. minunhan pitäisi olla onnellinen päästessäni eroon hänestä ja voidessani jatkaa elämää, johon väkivalta tai petetyt lupaukset eivät kuulu! Joku psykologiasta jotain tietävä, miksi ajattelen näin?! 

HUOM, En kyllä todella palaisi enää yhteen, vaikka tilaisuus tulisi. En silti osaa vihata miestä, vaikka minun pitäisi hänen tekojensa takia. Miksi en arvosta itseäni`?