Lue keskustelun säännöt.
Olenko ihan hullu kun en halua vakityötä?
07.07.2014 |
Kävin siis työhaastattelussa ja vähän tuli sellainen olo että ei hitsit, en haluaisikaan tuollaista pysyväisluonteista työtä... Vielä ei ole mitään vastaustakaan kuulunut, mut vähän toivon että menisi ohi!
Kommentit (10)
Itse hoito-alalla jo 18v eikä vakituisena,omasta halusta.Pidän lomani kun huvittaa ja pätkätöissä tienaa paremmin kun kaikki maksetaan,ne kertyneet lomatkin =)
Ja töitä saa paiskia vaikkia 24/7 tai sen verta kuin tarvitsee pärjätäkseen.Valintoja,valintoja niistä se elämä muodostuu,jokaiselle omanlaisensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jollain on elettävä. Jos elät osa-aika työllä ja olet tyytyväinen rahatilanteesi niin mikäs siinä.
[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 22:41"]Jollain on elettävä. Jos elät osa-aika työllä ja olet tyytyväinen rahatilanteesi niin mikäs siinä.[/quote]
Osa-aika? Tarkoitit siis määräaikaista, vai?
Luin otsikon, että "olenko hullu kun en halua tukivyötä?" ja päätin oitis tulla katsomaan, että mikä siinä tukivyössä niin mättää...
Tuskin olet ihan hullu kun osaat kysyä, sitä itseltäsi. Mutta, mitä vakityön haluamiseen tai haluamattomuuteen tulee, niin tunnen itse ihmisiä, jotka ovat ryhtyneet yrittäjäksi, eivät siksi että voisivat vältellä työntekoa -se ei yrittäjänä onnistusi- mutta haaveissa, heillä on ollut että voivat tulevaisuudessa säännellä omaa työaikaansa enemmän, ilman, että joku ylhäältä sanelee niitä. Toiset ovat olleet jopa valmiita maksamaan omasta vapaudestaan "hieman," sillä usein menee aikaa jos onnistuu koskaan saamaankaan samaa tulotasoa kuin toisenpalveluksessa, ainakaan jos alkaa laskemaan jokaisen tehdyn tunnin, mutta toisaalta kaikki mitä tulee, tulee tai paremmin pitäisi tulla itselle, hyvässä, mutta myös pahassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hullua tai ei...Mulla oli virka, jonka irtisanoin 6 v sitten, kun valmistuin uuteen ammattiin. Siitä lähtien oon tehnyt vuoden kestäviä sijaisuuksia.Parina viime vuonna en ole hakenut vakipaikkoja -tänä vuonna meni ihan varma virka sivu suun (en hakenut, koska halusin jatkaa ihanassa työpaikassani mieluummin sijaisena). Vanhempani ovat myös huonokuntoisia ja tällä hetkellä en jaksaisi heidän hoitonsa ohessa uutta työpaikkaa...Velkaakaan ei enää itsellä oo.
Tää sopii mulle nyt. Toki pelottaa, että ikää tulee liikaa eikä kukaan huoliskaan töihin. Toisaalta -mulla on rautainen ammattitaito ja laaja työkokemus.
Tää sopii mulle - ihana tunne, ettei oo mikän pelinappula, välillä mulla oli sellainen tunne. Nyt on oma vapaus valita.
[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 23:23"]
Nyt on oma vapaus valita.
[/quote] Tätä juuri peräänkuulutan. En halua päätyä (takaisin) siihen oravanpyörään, jolloin työnantaja sanelee ihan kaiken mitä teet, milloin lomailet, milloin sitä ja tätä ja tota ja itse jaksat työtäsi ainoastaan se kuukausien päässä siintävä loma mielessäsi. Ei ei ei!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni taas vakityö tuo turvaa ja sitä kautta vapautta. Ja kyllähän vakityöstä voi aina lähteä pois, jollei siinä viihdy.
Eikä tuo työnantajan "pelinappulana" oleminen ole vakityön, vaan työpaikan vika. Hyvässä työpaikassa viihtyy ja voi olla kiitollinen, että saa vakituisesti olla siell?
Toistaiseksi voimassaoleva työsuhde kyllä olisi kivempi kuin jatkuvat määräaikaisuudet ja sijaisuudet, mutta en todellakaan haluaisi kokopäivätyötä, koska työpäivä ja työmatkat veisivät niin suuren osan päivästä. Haluaisin osa-aikatyön, mutta jotenkin tuntuu, että Suomessa se ei oikein onnistu, ainakaan akateemisilla aloilla, ainoastaan siivouksessa ja kaupan kassalla. Toistaiseksi olen onneksi opiskelija vielä :)