Lue keskustelun säännöt.
Miksi joku ei "osaa" kehua ja kannustaa?
23.07.2014 |
Meidän perheessä on kesätöissä yksi nuori ja oon huomannut, ettei tuo osaa ollenkaan kehua ja kannustaa meidän lapsia. Mkesätyöntekijöitä on ollut ennenkin ja muut on kyllä olleet ihan normaalin kannustavia lapsille, ihailleet heidän temppujaan ja muuta sellaista. Tää ei ole meillä lastenhoitajana, joten asia ei ole mikään varsinainen ongelma. Mutta kun päivittäin täällä perheen parissa kuitenkin pyörii, niin pistäähän se silmään, miten reagoi lapsiin poikkeuksellisen olemattomasti.
Mitä arvelette, mistä tuollainen voisi johtua? Mikä luonteenpiirre tai kasvatuksellinen juttu tekee sen, ettei osaa yhtään kehua lasta, vaikka tämä kuinka esittelee, että katso kuinka mä osaan kinkata?
Kommentit (18)
Jos ei ole itse saanut kannustusta lapsuudessaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä, ei ole joko saanut itse koskaan kannustusta tai sitten ei vaan ne lapset voisi vöhemmän kiinnostaa? Mulle itselleni lapsien kannustaminen on itsestäänselvyys, mutta aikiisia en oikein osaa kehua silleen ylitsevuotavasti vain kohteliaisuudesta. Yritän, mutta ne sanat ei vaan tule mun suusta luonnollisesti ja tuntuu typerältä.
Miksi pitäisi kehua pomon lapsia? Lukiko työsopimuksessa, että toimenkuvaan kuuluu pomon kakaroiden kehuminen? Työsuhde on työsuhde, vaikka olisikin sitten mansikanpoimijana maatilalla tms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meneekö sinulla nyt vähän yli lasten palvominen.
Se voisin olla minä. Mulle on ihan tarpeeksi vaikeaa jos pitää vieraiden lasten kanssa ylipäänsä puhua jotain, enkä todellakaan osaa mitään lässytystä. Minusta sellaiset lapset on ärsyttäviä, jotka on koko ajan esittelemässä jotain turhanpäiväisyyksiä. Mitä siihen pitäisi sanoa? Ai sä osaat uida? No onpa hienoa, niin osaa noin miljoona muutakin ihmistä. Kato mulla on pallo. Jaa, no siltä näyttää. Pitääkö joka asiaan olla hokemassa jotain fantsua ja hienoa, vaikka on ihan tavallinen juttu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen samaa kuin ap. Meiĺlä anoppi ei osaa, vaikka saisi Nobelin palkinnon, ei tulisi onnitteluita tai kehuja.
[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 08:56"]
Ihmettelen samaa kuin ap. Meiĺlä anoppi ei osaa, vaikka saisi Nobelin palkinnon, ei tulisi onnitteluita tai kehuja.
[/quote]
Osaa?! Jos sitä ei vaan kiinosta?! Joillekin lapset on vaan välttämätön paha, joita nyt vaan sattuu olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei itse ollenkaan välitä kannustuksesta ja kehuista niin sellaisen antaminen voi tuntua keinotekoiselta, etenkin nuoresta joka ei osaa samalla lailla smalltalkata kaikkea myönteistä hömppää mitä ekstrovertit aikuiset höpöttelevät muita varten automaattisesti. Erilaisuus on rikkautta, ihan turhaa on vaatia lasten kannustamista nuorelta joka ei edes työskentele heidän kanssaan.
Travitseeko sen lapsen jokaista liikettä kehua tai kannustaa? Eiköhän anneta ne kehut ja kannustukset silloin, kun oikeasti on aihetta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun suku on juuri semmoista. Aina ekana keksitään joku huono juttu, josta kommentoidaan, peloille ja ahdistuksille nauretaan. Lapsista otetaan kuvia ja videota, kun vaikkapa pelkäävät jotain, koska lapset näyttävät hassuilta ja huvittavilta. Oikeasti tarvitsisivat lohdutusta. Näistä kodeista kasvaa niitä, jotka lyttäävät toisen ilon ja teot. Nih.
Sellaiset huomionhakijalapset on niin ärsyttäviä ja vaikeita. Ne keksii juttua ihan mistä vaan, katso mä osaan hengittää. Ja jos yhden kerran annat niille sitä huomiota, ne jää siihen roikkumaan ja läpättämään loppupäiväksi. Siinä se työnantaja sitten kohta valittaa kun kesätyöntekijä vaan rupattelee lasten kanssa eikä tee hommiaan. Ja millä sä sen lapsen saat siitä pois esittelemästä itseään, jos kerran sen kehumisen ja taputtelun aloitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulle tuli mieleen ettei kiinnostu lapsista niin paljon, sellainen mä ainakin olen. Esim. junassa oli taannoin äiti lapsensa kanssa ja joku vanhus lirkutteli sille koko ajan ja lapsella oli joku show, sitten hän kiipesi viereeni istumaan ja kun vilkaisin tuijotti mua ja vahingossa koski jalkaani, ajattelin vaan että äh en jaksa reagoida, olin sitten vaan hiljaa ja kattelin ikkunasta ulos keskittyen omiin asioihin. Varmaan olisi pitänyt sanoa että aaawww voi kun söpö. Mutta kun ei kiinnosta. Tuo työntekijäkään ei ole teidän lastenhoitaja, siispä mitä väliä sillä on, miksei voi vaan tehdä töitä rauhassa. Sano ennemmin lapsillesi että antakaas nyt hänen hoitaa hommansa ja tulkaa tänne leikkimään tms.
Ei ole välttämättä mitään kokemusta lapsista jollei suvussa tai tuttavapiirissä ole ollut juuri itseä nuorempia lapsia. Itselläni ei ollut, joten en tiennyt miten lasten kanssa pitäisi olla milloin heitä kohtasin.
Juu lapset antaa kyllä hänen hoitaa hommansa, eivät hakeudu hänen seuraansa tai muuten häiritse. On vaan niin silmiinpistävän vaisua nuoren käytös tuossa kohtaa, että oon asiaa miettinyt. Hyviä näkökulmia on tullutkin.
ap
Musta kuuluu kyllä ihan normaaliin käytökseen lasten kanssa sellainen "onpa sulla hieno hattu, olipas hyvä potku"- tyyppinen ns. small talk. Ei sitä tietenkään pakko ole harrastaa ja olisi noloa vaatia tai edes ottaa puheeksi, mutta ymmärrän ap:ta, että pistää silmään.
Tylsä aihe, mutta jos jotain kuitenkin kiinnostais...