Lue keskustelun säännöt.
4v. poika ja pahan olon kierre
23.07.2014 |
4v. (talvella 5v.) poikani on ihana, fiksu, iloinen poika. Kuitenkin jatkuvan häiriökäytöksen, itsensä vaarantamisen, rumasti puhumisen ja muiden satuttamisen ja päättömän riehumisen ja huutamisen ansioista häntä on pakko ojentaa ja "kasvattaa" jatkuvasti. Mitään liiallisia sääntöjä meillä ei ole - ainoastaan että ei saa tahallaan satuttaa eikä häiritä muita eikä vaarantaa itseään mutta näityä sääntjä rikotaan monta kertaa päivässä.
Hänellä on paljon aikaa molempien vanhempien kanssa sekä 3v. pikkusisko jonka kanssa leikit sujuu, kavereita, ja paljon mahdollisuuksia purkaa energiaansa ulkona. Nyt kesällä olemme järjestäneet hänelle ja pikkusiskolleen melkein päivittäisiä kivoja retkiä rannalle, huvinpuistoon, saaristoon, Muumimaailmaan, mökille, kavereita tapaamaan jne.
Tavalliset kiellot, jäähyt, lelujen poisottamiset mitkä tehoavat muihin lapsiin yleensä ja siskoonsa helposti eivät tehoa häneen. Hänen käytöksensä on jatkuvasti huonoa ja vaikka mitä tapahtuisi hän tekee saman seuraavana päivänä uudestaan. Hän ei sisäistä sääntöjä eikä kieltoja, toimii täysin omaehtoisesti ja se tekee hänen kanssaan asumisen raskasta ja todella väsyttävää. Ja hän itse on jatkuvasti vihaisen oloinen, uhkailee ja haukkuu muita ja sanoo että emme tykkää hänestä ja että hän ei osaa mitään. Siis itsetuntonsa on kärsinyt tästä jatkuvasta kieltämisestä, mutta eihän hänen voi antaa esimerkisi karkailla kaupungilla tai purra siskoaan. Tähän käytökseen on pakko puuttua. Hänellä ei ole todettu mitään ongelmaa eikä diagnoosia neuvolassa eikä päiväkodissa, mutta on mielestäni erittäin vilkas ja impulsiivinen.
Kehun häntä kun on kehumisen aihetta ja ihan omana itsenään, pidän sylissä jne. kun jaksan mutta huono käytös ja meidän vanhempien väsymys ja stressi jatkuvat ja pojan paha olo. Miten katkaista tämä pahan olon kierre pojan ja vanhempien välillä?
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 07:51"]
Perheneuvolaan
[/quote]
Ollaan jo käyty. Eivät koe että pojassa on mitään vikaa. Sanoivat että teemme kaiken oikein ja jatkakaa samaan tyyliin. :(
ap
Tämä ei auta tilannetta mutta jotkut lapset vain vaativat vanhemmiltaan enemmän kuin toiset. Pitäkää itsestänne huolta, ottakaa itsellenne omaa aikaa että saatte akkunne ladattua ja jatkakaa johdonmukaista kasvatusta. Ehkä hänellä on menossa joku uhmakausi, 4-5v. on vaikea ikä. Teette parhaanne ja muuta ette voikaan. Ja ottakaa asia uudelleen puheeksi 5v. neuvolassa.
Jaksakaa vaan. Todennäköisesti tuollainen käytös menee aikanaan ohi, jos vaan jaksatte sitkeästi kasvattaa ja ojentaa edelleen. En usko, että lapsen itsetunto siitä kärsii, vaikka se teistä ehkä tuntuu siltä.
Itselle tulee mieleen, että siihen huonoon käytökseen ei ehkä kannata kiinnittää liikaa huomiota, jos ymmärrät mitä tarkoitan, komennetaan kerran ja sitten ohjataan lapsi pois tilanteesta. Jos rupeaa liikaa selittelemään lapselle tilannetta, opetus menee lapselta ohi, ei hän jaksa keskittyä seurauksiin. Uskoisin, että tuolla lapsen huomion kiinnittämiseen muualle voisi olla hyviä seurauksia.
Tällaista ei saa suositella, mutta sisareni oli 3v tosi kova puremaan kaikkia, kunnes äitini kerran näykkäisi takaisin. Sisko oli niin hämmästynyt, ettei tiennyt mitä olisi tehnyt, mutta pureminen jäi siihen. Hän ei ehkä ollut tajunnut, että se sattuu, olipa vain oppinut, että puremalla saa huomiota ja toisten lasten kanssa tahtonsa läpi.
Jaksamista teille. Pojan käytös voi toki olla myös huomion herättämistä (kotipsykologi vauhdissa) ja siihen voisi auttaa myös tuo pieni mutta napakka reagointi tilanteeseen ja lapsen huomion ohjaamisen sen jälkeen toisaalle.
Toiset lapset reagoivat voimakkaasti kieltoihin ja rangaistuksiin. Käy helposti niin, että lapsi ajattelee, että millään ei ole väliä, kun joka tapauksessa on paljon rangaistuksia. Tällöin lasta voi ohjata oikeaan asettamalla rajat positiivisesti. Sen sijaan, että kiellät juoksemasta parkkipaikalla, kehotat kävelemään ja pitämään aikuista kädessä.
Meidän kuopuksella on just noin. Tuo positiivinen ohjaaminen vaatii hirveästi enemmän läsnäoloa. Pitää koko ajan olla varuillaan ja ohjata oikeaan suuntaan. Kieltäminen on niin helppoa. Mutta mä sanoisin, että kokeilkaa vaikka viikko.
Mitä päiväkoti muuten sanoo? Miten lapsella menee siellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut lapset uskovat vain Koivuniemen herraa.
Jos lasta rakastetaan, se ei normaalista kotikurista kärsi.
- laphilainen
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 08:38"]
Jotkut lapset uskovat vain Koivuniemen herraa.
Jos lasta rakastetaan, se ei normaalista kotikurista kärsi.
- laphilainen
[/quote]
Niin ja tällä en tarkoiat hakkaamista. Katso yllä oleva esimerkki purevasta tytöstä. Jso lapsi ei tajua, että toisiin sattuu, niin ei se ole paha. Kun saa joskus itse kokea kipua, ymmärtää, että toisiinkin sattuu ja että toisten satuttamisesta seuraa, että itseäkin sattuu.
- laphilainen
PS: olen sitten lukenut kasvatatustieteen opinnot, etten vain puhu puuta heinää tai puolusta lasten hakkaamista. Kuritusta pelätään liikaa, koska sitä pidetään väkivaltana. Esimerkiksi Ranskassa on normaalia läimiä lapsia - ovatko kaikki ranskalaiset vanhemmat hirviöitä ja lapset häiriintyneitä?
Oikeastaan ruumiillinen kuritus on viimeinen vaihtoehto juuri silloin, jos lapsi toistuvasti satuttaa topisia, eikä usko puhetta. Voi myös aluksi yrittää lempeämmin syliotetta - siis sellaista, jossa lapsi pidetään väkisin paikoillaan - tai sitten kaapata lapsen kainaloon niin, ettei lapsi pysty muuta kuin roikkumaan siinä, kunnes rauhoittuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 08:43"][quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 08:38"]
Jotkut lapset uskovat vain Koivuniemen herraa.
Jos lasta rakastetaan, se ei normaalista kotikurista kärsi.
- laphilainen
[/quote]
Niin ja tällä en tarkoiat hakkaamista. Katso yllä oleva esimerkki purevasta tytöstä. Jso lapsi ei tajua, että toisiin sattuu, niin ei se ole paha. Kun saa joskus itse kokea kipua, ymmärtää, että toisiinkin sattuu ja että toisten satuttamisesta seuraa, että itseäkin sattuu.
- laphilainen
PS: olen sitten lukenut kasvatatustieteen opinnot, etten vain puhu puuta heinää tai puolusta lasten hakkaamista. Kuritusta pelätään liikaa, koska sitä pidetään väkivaltana. Esimerkiksi Ranskassa on normaalia läimiä lapsia - ovatko kaikki ranskalaiset vanhemmat hirviöitä ja lapset häiriintyneitä?
Oikeastaan ruumiillinen kuritus on viimeinen vaihtoehto juuri silloin, jos lapsi toistuvasti satuttaa topisia, eikä usko puhetta. Voi myös aluksi yrittää lempeämmin syliotetta - siis sellaista, jossa lapsi pidetään väkisin paikoillaan - tai sitten kaapata lapsen kainaloon niin, ettei lapsi pysty muuta kuin roikkumaan siinä, kunnes rauhoittuu.
[/quote]
No et kyllä ole "kasvatustieteen opintoja" lukenut...
Yritä kehua silloinkin kun kehumisen aihetta ei ole. Ihan tavallisista ja helpoista asioista siis. "Voi kun reippaasti jaksoit syödä jäätelön" tms. Meillä on ollut vähän vastaava tilanne kolmevuotiaan tytön kanssa ja siihen on auttanut kehuminen ja luottamus. Sanon usein ääneen neuvomisen, kieltämisen tms jälkeen että "no kyllähän sä osaat, tiedän että osaat tän, mä luotan suhun kyllä". Aluksi tuntui vaikealta saada tällaisia sanoja ulos suustaan luontevasti, mutta se on auttanut. Monesti sanon vaikeiden tilanteiden jälkeen myös esim. "rakastan sua ihan hirveästi ja olet ihana tyttö, mutta pikkuveljen lyöminen on ehdottomasti kiellettyä". Kerron myös usein että rakastan lasta niin paljon etteivät mitkään tuhmuudet tai kiukuttelut voi sitä muuttaa.
Kun negatiivinen palaute lisääntyy, pitää lisätä myös positiivista. Eihän lapsi ilkeyttään ole vaikea, yrittää vaan selviytyä tässä aikuisten maailmassa parhaansa mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 08:37"]
Toiset lapset reagoivat voimakkaasti kieltoihin ja rangaistuksiin. Käy helposti niin, että lapsi ajattelee, että millään ei ole väliä, kun joka tapauksessa on paljon rangaistuksia. Tällöin lasta voi ohjata oikeaan asettamalla rajat positiivisesti. Sen sijaan, että kiellät juoksemasta parkkipaikalla, kehotat kävelemään ja pitämään aikuista kädessä.
Meidän kuopuksella on just noin. Tuo positiivinen ohjaaminen vaatii hirveästi enemmän läsnäoloa. Pitää koko ajan olla varuillaan ja ohjata oikeaan suuntaan. Kieltäminen on niin helppoa. Mutta mä sanoisin, että kokeilkaa vaikka viikko.
Mitä päiväkoti muuten sanoo? Miten lapsella menee siellä?
[/quote]
Tuo positiivisuus on hyvä pitää aina mielessä, mutta todella se jatkuva läsnäolo on väsyttävää, silti sen teemme. Kuitenkin yritän ohjata poikaa pikkuhiljaa käyttämään omaa järkeään ja arvioimaan tilanteita. Itse kun en voi aina olla paikalla. On myös hankala ennakoida mitä poika mahdollisesti tulee keksimään milloin missäkin tilanteessa, ihan mieletön mielikuvitus hänellä ja tempaukset ovat joskus aivan käsittämättömiä ja uskomattomia.
Päiväkodissa käyttäytyy pääsääntöisesti hyvin, on välillä aika villi ja omapäinen mutta kuulemma villimpiäkin ryhmästä löytyy ja jäähyssä istuu aina välillä jos meno menee mahdottomaksi. Poika on sosiaalinen ja seuraa hyvin muiden esimerkkiä ja käyttäytyy hyvin kuuluakseen ryhmään. Siksi vanhempien hyvinkäyttäytyvien lasten läsnäolo on opettanut hänelle paljon. Kotona kun hän on itse vanhin tämä esimerkki ei päde. Aikuisten esimerkki missään olosuhteissa ei jotenkaan merkitsi hänelle mitään. Päiväkoti on ollut hänelle todella hyvä juttu.
ap
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 09:24"]
Yritä kehua silloinkin kun kehumisen aihetta ei ole. Ihan tavallisista ja helpoista asioista siis. "Voi kun reippaasti jaksoit syödä jäätelön" tms. Meillä on ollut vähän vastaava tilanne kolmevuotiaan tytön kanssa ja siihen on auttanut kehuminen ja luottamus. Sanon usein ääneen neuvomisen, kieltämisen tms jälkeen että "no kyllähän sä osaat, tiedän että osaat tän, mä luotan suhun kyllä". Aluksi tuntui vaikealta saada tällaisia sanoja ulos suustaan luontevasti, mutta se on auttanut. Monesti sanon vaikeiden tilanteiden jälkeen myös esim. "rakastan sua ihan hirveästi ja olet ihana tyttö, mutta pikkuveljen lyöminen on ehdottomasti kiellettyä". Kerron myös usein että rakastan lasta niin paljon etteivät mitkään tuhmuudet tai kiukuttelut voi sitä muuttaa.
Kun negatiivinen palaute lisääntyy, pitää lisätä myös positiivista. Eihän lapsi ilkeyttään ole vaikea, yrittää vaan selviytyä tässä aikuisten maailmassa parhaansa mukaan.
[/quote]
Hyvä neuvo, kiitos, taidan kokeilla tätä ihan tavallisista asioista kehumista että positiivinen palaute lisääntyisi. Tänään kehuin häntä kun hän laittoi vaatteet päälle ja söi aamupalan. :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 08:43"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 08:38"]
Jotkut lapset uskovat vain Koivuniemen herraa.
Jos lasta rakastetaan, se ei normaalista kotikurista kärsi.
- laphilainen
[/quote]
Niin ja tällä en tarkoiat hakkaamista. Katso yllä oleva esimerkki purevasta tytöstä. Jso lapsi ei tajua, että toisiin sattuu, niin ei se ole paha. Kun saa joskus itse kokea kipua, ymmärtää, että toisiinkin sattuu ja että toisten satuttamisesta seuraa, että itseäkin sattuu.
- laphilainen
PS: olen sitten lukenut kasvatatustieteen opinnot, etten vain puhu puuta heinää tai puolusta lasten hakkaamista. Kuritusta pelätään liikaa, koska sitä pidetään väkivaltana. Esimerkiksi Ranskassa on normaalia läimiä lapsia - ovatko kaikki ranskalaiset vanhemmat hirviöitä ja lapset häiriintyneitä?
Oikeastaan ruumiillinen kuritus on viimeinen vaihtoehto juuri silloin, jos lapsi toistuvasti satuttaa topisia, eikä usko puhetta. Voi myös aluksi yrittää lempeämmin syliotetta - siis sellaista, jossa lapsi pidetään väkisin paikoillaan - tai sitten kaapata lapsen kainaloon niin, ettei lapsi pysty muuta kuin roikkumaan siinä, kunnes rauhoittuu.
[/quote]
No sanotaan näin että miehellä meni kerran yli kun poika kirkui suoraa huutoa hotellihuoneessa tunnin verran, karkaili huoneesta käytävälle (turvalukkoa ei huoneessa ollut) ja muutenkin pelleili ja riehui aivan järkyttävästi kokonaisen aamun verran. Mies lopulta raivostui ja piti kättä pojan suun päällä tosi kovaa niin että poikaa sattui. Käytös ei loppunut ja tapahtui uudestaan. Eli se siitä satuttamisen toimivuudesta. Tuo oli tosiaan yhden kerran tapahtunut yliveto joka ei ole toistunut.
ap
Meillä löytyi lapselta maitoallergia. Ei osattu epäillä, kunnes tajusin pojan välillä pitelevän mahaansa ja kysyin, onko maha kipeä. Lääkäriin, verikoe ja selvä tulos maidosta. Kiemurtelevasta ikikänkkäränkästä tuli iloinen poika.
up