nöffi

Joo, Mäki haluan kuulla! Landseerin tai nöffin omistaminen on ollu mulla jo vuosia haaveena. Ei vain sovi tämänhetkiseen elämäntilanteeseen:(

Kovia tuijottamaan.

niinpä mäkin meinaan nyt toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja hankkia nöffin. taitaa vaan olla senverran harvinainen rotu, ettei ainakaan näin yöllä ole ketään kertomassa omakohtaisia kokemuksia. noh, täytyy joku päivä tai ilta kysellä uudestaan.   ap

Suosittelen kysymään tuolta http://www.lemmikkipalstat.net/cgi-bin/palsta/forumdisplay.cgi?ohje=aiheet&forum=P%E4iv%E4n+Peili&number=20&DaysPrune=20&LastLogin=

Etkö usko googlea? Tietoa löytyy. Ja se on (uskoakseni tarkastettua faktaa ja) yleisluontoista, isolla asiantuntijoiden otannalla, niin ettei perustu johonkin yhden tai kahden henkilön kokemukseen. Hyviä neuvoja ja kokemuksen ääntä kyllä tietenkin luulisi täältäkin tietty löytyvän...

toki googlea uskon ja paljon löytänyt rodusta tietoa ja kasvattajia Googlen kautta. mutta kun olen tosissani koiraa hankkimassa, niin kaikki tieto ja kokemus on tervetullutta.  

linkin laittaneelle iso kiitos!  ap

Ihania tollanen kun omaan elämään kuuluisi ja 5 tällästä

Tollanen kun omaan elämään kuuluisi

Meillä oli sellainen, eli vähän vajaa 10 vuotiaaksi. Alku oli rankka, nuori ja vahva uros, jonka elämäntehtävänä tuntui olevan lenkittäjän selkään hyppääminen. Olin itse n. 13-14v kun koira hommattiin. Asuttiin rivarissa silloin, koira hengasi suurimman osan ajasta pihalle kaivamassaan kuopassa. Hyvä koira siitä lopulta tuli, huumorintajuinen ja lojaali. Harmittaa vaan edelleen kun rahatilanne oli perheessämme huono ja se nipistettiin koiran ruuasta, mitä 60kg koira syö valtavan määrän. Sai oikeasti huonoa ruokaa näin jälkikäteen ajateltuna, mitä tarkkailenkin suurennuslasin kanssa nykyisen koirani kanssa. Lempeä jättiläinen se oli. Narttujen juoksut saivat sen aivan sekaisin ja ulvoi parvekkeella ihan karsean kuuloisesti. Sitä karvaa lähti aivan hillittömästi. Käytösongelmat olivat kymmenkertaisia puhtaasti koon ja voiman takia. Tilaa vaatii paljon ja ulos hengailualueen. Muutettiin siis rivarista pois kerrostaloon, ei se ollut hyvä paikka sen kokoiselle koiralle, onneksi oli parveke, missä se viettikin suurimman osan ajasta. 

Loppu ei ollut kovin kiva. Sai epileptisiä kohtauksia ja aloitettiin lääkitys (epäilen edelleen umpisurkean ruokinnan olevan syypää, toki ikäkin vaikuttaa). Maksa meni sen myötä ja alkoi keräämään nestettä. Tätä kadun kanssa ihan hirveästi, etten tajunnut päästää aikaisemmin pois. Toki olin 23 siinä vaiheessa ja aina ikäisiäni jäljessä. Opin siitä koirasta paljon ja menikin 5 vuotta ennenkuin elämäntilanne salli uuden koiran ottamisen, jonka kanssa päätin tehdä asiat paljon paljon paremmin sekä ruokinnan että koulutuksen kannalta, äitini melko väkivaltaiset keinot saivat uuden kanssa jäädä positiivisen vahvistamisen myötä.

 Hieno ja lempeä rotu se on, ei siitä pääse mihinkään. Jos on tilaa ja jäntevyyttä kouluttamisen suhteen ja rahaa ruokintaan ja valmis jättirodun lyhyehköön elämään niin eipä siinä mitään. Edelleen kaipaan sitä valtavaa päätä joka nojasi lonkalle. 

Tästä tuli nyt hieman sentimentaalinen vuodatus, mutta se oli oikeasti hieno koira. Oltiin vaan ehkä huono perhe sille.