YÖTYÖLÄISET?
Kiinnostaisi kuulla kommentteja yötyöläisiltä...Siis olen itse kolmen lapsen äiti. Olen ikäni ollut illanvirkku ja " PÄIVÄNTORKKU" . Siis tunnen olevani virkeimmilläni klo 21 jälkeen enkä oikein tiedä milloin oikeasti tuntisin iltaisin itseni väsyneeksi. Nukkumaanmeno illalla on vähän kuin pakkopullaa. Sen sijaan minua alkaa ihan mahdottomasti nukuttaa päivällä ja silloin saankin parhaiten nukuttua, siis nukahdan suht nopeasti ja nukun sikeästi. Tämä rytmi on siis ollut minulla jo kouluajoista lähtien. En koskaan saanut aikaisin unen päästä kiinni vaikka en mitään päiväunia nukkunutkaan.
Nyt kun haeskelen työtä monen kotona vietetyn vuoden jälkeen, olen pohtinut sopisiko pelkkä yötyö minulle parhaiten. Kun tuntuu etten ymmärrä kuinka jaksaisin olla päivällä töissä, kun yöt nukun niin huonosti. Mutta millaista on todella tehdä säännöllistä yövuoroa? Koulutukseni puolesta se olisi varmasti mahdollinen ajatus, sillä olen hoitoalalla ollut.
Eli " hämärtyykö" normaalielämä kun kukut öisin ja pääseekö ns. normaalirytmiin sitten vapaajaksoilla? Kuinka perheen kanssa homma toimii, kun yhden olisi saatava nukkua päivällä? Ja kaikenlaiset muut kokemukset ovat tervetulleita...Tietenkin nämä on niin yksilöllisiä juttuja, mut mielenkiintoista ois kuulla.
Kommentit (5)
Hei!
Olen ollut yö työssä vuodesta 1993 alkaen.Siinä välissä olen ollut äitiyslomat kotona.Kun äitiyslomat ovat loppuuneet,olen mennyt takaisin töihin.Lapset on ollut aina kotona hoidossa.Tein viikossa 3-6 vuoroa,vuorot kestivät 6,5-15,5 tuntia.työvuorot loppuivat keskimäärin klo 5 aamulla,joskus meni pikkasen pitempään,mutta se riippui päivistä.Viikko meni ihan hyvin,mutta sunnuntai alkoi jo tuntua kamalalta.Olin totaalillisen poikki.olin viikon aikana nukkunut noin 3-4 tuntia yössä.Heräsin noin kello kymmenen ja aloin itse hoitamaan lapsiani.Hoitaja oli vain sen ajan,kun olin töissä ja sain nukkua sen 3-4 tuntia.
Tällä hetkellä olen kotona äitiyslomalla kolmannen lapseni kanssa.
Ja suunnittelen toisenlaista työtä,kun yö työ. 13 vuotta saa jo riittää.
Eikä kolme kymppisenä jaksa enään niin paljon valvoa,kun pari kymppisenä.
Itse kerkesin valmistumiseni jälkeen tehdä 2v yöhommia ennen lasten syntymiä ja nyt olen palannut työn pariin näin keikkaluontoisesti, elokuussa sitten kokonaan miehen jäädessä kotiin lasten kanssa.
Itse en kokenut yötyötä koskaan mitenkään erityisen raskaaksi, suoraan sanottuna minua tuo 2- tai 3-vuoro rassaisi varmasti paljon enemmän ;o). Alkuun meillä oli ihnottavat listat, aina tuollaisia 2yötä, 3vapaata ja toisin päin. Silloin oli vaikea saada rytmiä käännettyä vapaa-aikana muutamaksi päiväksi varsinkin kun ei vielä ollut perhettä ja sen tuomia velvollisuuksia. Kun sitten alettiin tehdä töitä 5yötä - 5vapaata listalla, niin tuo helpottui heti!
Mies joka on nyt tuota uutta listaa tehnyt koko tämän kaksi vuotta mitä olen ollut kotona lasten kanssa, on ollut siihen erittäin tyytyväinen. Tietty ne työputket menevät vähän sumussa, mutta vastaavasti vapailla jää sitten ihanasti aikaa perheelle. Ja yölisät tekevät hyvää taloudelle. Itselleni on välillä ollut vähän päänvaivaa saada kerrostaloasunto hiljennettyä niin että toinen saisi unirauhan, mutta mies on onneksi todella hyväuninen eli olen varmasti itse kärsinyt tilanteesta paljon enemmän mitä hän! Omalta kohdaltani mietin miten itse saan nukuttua, mutta korvatulpat ja lasten ulosvieminen aamupäivisin varmasti helpottaa. Meillä esikoisen päiväkodinaloitus on myös auttanut kummasti, vauva yksistään on helppo pitää tyytyväisenä ja toisaalta yhden pienen kanssa on myös niin mukava liikkua kaupungilla, kyläillä tai kerhoilla puolison nukkuma-ajat. Ja kun näitä lapsia on niin rytmi kääntyy helposti normaaliin vapaa-aikana.
Tietenkään yötyö ei kaikille sovi, mutta jos muten kokee sen omakseen, niin en pidä perhettä minään esteenä. Oikeasti, tunnen paljon yötyöläisiä eri aloilta ja omalla näppituntumalla täytyy sanoa että ne yötyön raskaudesta valittajat ovat 95% niitä jotka eivät itse tee yötyötä :D. Lähes kaikki yötyöläiset (pidempiaikaiset) ovat työhönsä tyytyväisiä.
oli pakko laittaa kans tänne pinoon yövuoroista. Mä olen tehnyt yövuoroa n. about 3-4 vuotta hoitoalalla ja tehnyt noin 4-7 yötä vkoon. Äitiysloman ja vanhempain vapaan jälkeen palasin töihin ja saimme kotiin palkattua hoitajan. Meillä mies päivätyössä. Nyt viime aikana kun olen ollyt öissä n. 4-5 yötä vkossa alkaa tuntua, että vähempikin riittäisi. Tällä hetkellä opiskelen ja olen tykännyt aina öistä.Kuten joku jo aiemmin sanoi yöeläjä ja siihen on aina sopeutunut. Nyt tajuan oikeasti sen, että kuinka rankkaa miehellä on. Hän hoitaa lasta oman päivätyönsä lisäksi illat nukkumaan meno ja aamulla hoitoon vieminen. Ei ole helppoa sekään.Kaikki toimisi jos minun sijais työsuhteeni pomo ymmärtäisi vihdoinkin että tekisin listaan 5 yötä ja 5 vapaata tai 5+4, eli 9 yötä listaan mutta ei.Se ei mene hänelle perille..Nyt jos olisin virassa hakisin ehdottomasti 50% työaikaa että olisin enemmän kotona koska myönnän olevani työnarkomaani tietyllä tavalla. Nyt näen että työnajantan puolella kun mikään rationalismi ei mene kaalin minun toiveideni puolesta alkaa koko sakki uupua..:/
Mutta jos ja kun nyt otan taas ylihoitajan kanssa asian puheeksi, ja jos asiat alkaisivat rullata listan tekijällekkin kaaliin, kaikki menisi loistavasti ja yötyö on jees. Todella lisät vaikuttavat ja vaikka olen vilkkaassa työympäristössä jaksaa yöllä paremmin:).
krisse
...vaikka alkuperäistä kirjoittajaa tuskin enää kiinnostaa lukea, kun viestiketju niin vanha :)
Tein itse kolme vuotta yötyötä ja päätin touhua ehkä vuoden verran katseltuani, että ikinä en tee sitä lapsiperheellisenä. Säännöllisessä yötyössä (ei vuorotyö) tosiaan vieraantuu aika hyvin muusta yhteiskunnasta, ei ole juuri koskaan hereillä samaan aikaan esim. sukulaisten kanssa tai virastojen aukioloaikoina jne. Lisäksi yö- ja vuorotyön on todettu olevan epäterveellistä ihan fyysisesti.
Pahin juttu kuitenkin on perhe-elämän ja yörytmin yhteensovittaminen. Katselin sekä sellaisia työkavereita, joilla pariskunnasta molemmat tekivät yötyötä, että sellaisia, joilla puoliso oli normipäivätyössä. Kumpikaan ei oikein toiminut. Jos molemmat ovat yötyössä, niin kuka lapsia yöt hoitaa? Päiväkoti-ikäiset laitetaan yöksi nukkumaan 24h-päiväkotiin, eli eism. viedään päiväkotiin klo 18 maissa ja haetaan seuraavana päivänä puolenpäivän maissa (jolloin vanhempi ei ole vielä ehtinyt nukkua tarpeeksi, muttei enää kehtaa nukkuakaan kun lapsi on päiväkodissa), eli lapsi on putkeen 18 h päiväkodissa! Ja entäs kouluikäiset?
Toisaalta toisen vanhemman ollessa päivätyössä tilanne on eri lailla hankala: toinen vanhempi hoitaa lasten heräämiset, nukuttamiset ja päiväkotiin viennit ja lähtee itse töihin sillä välin, kun yötyöläinen nukkuu. Yötyöläinen herää iltapäivästä, hakee lapset päivähoidosta, viettää muutaman tunnin lasten kanssa, kunnes puoliso tulee kotiin ja yötyöläinen itse joutuukin lähtemään töihin. Perheen yhteistä vapaa-aikaa on erittäin vähän, saati sitten pariskunnan yhteistä.. Yötyöläinen näkee lapsiaan hereillä vain pari tuntia päivässä, puolisoaan ei senkään vertaa. Aika stressaavaa, kun joutuu merkkaamaan harvat yhteiset vapaapäivät kalenteriin jo monta viikkoa etukäteen, ettei vain mene sopimaan sille päivälle turhuuksia, kuten jumppaa tai kahvilla käyntiä kaverin kanssa.
Yötyö sopii nuorille, perheettömille ihmisille, joita suurin osa yötyöhön päätyvistä onkin. Siinä vaiheessa alkaakin tulla ongelmia, kun pitäisi pystyä elämään perhe-elämääkin yötyön lisäksi.
Pienten lasten äitinä tarvitsee lepoa varmasti kunnolla yövuoron jälkeen. Muuten on poissaoleva ja lyhytpinnainen. Näin olen kuullut alalla olevien kertovan.