Ootko ikinä mennyt pitkänmatkan kylään ja jäänyt ilman tarjoilua?

En mene kylään syömään.

Serkkuni on varsin " loiva" ja nykyään varaankin ruuat itselleni ja lapsille mukaan. Syövät kyllä itse, mutta eivät tarjoa.



Mieheni sisko kuuluu samaan kastiin. Sinne varataan myös omat eväät matkaan...

meni kyläpaikkaan jossa talonväki keitti kahvit, joi itse eikä tarjonneet vieraalle ollenkaan. Outoa ja nyt jo hiukan huvittavaakin...

lähdettiin lapsen kanssa liikkeelle 8.00 (lapselle otin ruuat mukaan)

palasin kotiin 18.00



Tuossa ajassa olin saanut suuhuni kaksi laillista vettä =)

joskus ollaan sovittu että yhdessä syödään,

mutta muuten koitan muistaa ne eväät!



no se että itse syövät eivätkä tarjoa,

on aika alhaista... =(

Mutta kun meidän koko perhe on kutsuttu kylään, jonne kuitenkin on parin tunnin ajomatka, tuntuu aika kohtuuttomalta saada ei-niin-vieranvarainen vastaanotto.

ja jatkan vielä, että kyseessä on kuitekin lapsiperhe, joka taatusti tietää alsten systeemit.

isäntäväki alkoi kokkaamaan. minä mieheni kanssa haisteltiin herkullisia tuoksuja vatsat kurnien olkkarissa. kun ruoka oli valmis, isäntäväki sanoi, että joudutte olemaan nyt jonkun aikaa kahdestaa, kun he syövät. me oltiin miehen kanssa ihan ymmällään. no, saatiin sitten parin tunnin päästä kahvit, kun vähän vihjailtiin...

Vieraita tulee käymään ja mitään ei tarjota ja jopa itse kyllä syödään ja juodaan! Uskomatonta. Itse näin savo-karjalaisena ei tulisi mieleenkään käyttäytyä noin ja jos itseä kohdeltaisiin noin, jäisi kyllä viimeiseksi visiitiksi. Minusta on kunnia-asia tarjota vieraalle jotakin, tuli sitten kaukaa tai naapurista.

Minä aina saan kylään mennessä kahvit, usein jotain syötävääkin. Samoin myös itse tarjoan, kun meille tullaan. Ja nyt puhun ihan vaikka vain aamupäivävierailuista. Pitkämatkailaisille tietysti ruuat, aamupalat jne.

Aikoinaan lähdettiin itkevän esikoisen kanssa ja sanoin että nyt meidän on kyllä lähdettävä kun tuolla lapsella on jo niin kova nälkä että itkee vain. Että missä täällä on lähin ruokapaikka?

Serkku ystävällisesti opasti missä se on. (grr)

Niin, ja ihmetteli kun onkin kiukkunen poika meillä. Oltiin kotona syöty vain aamupala ja kello oli pitkän matkaa yli puolen päivän..

Poika oli silloin reilut 1v.



Kun käyvät meillä, niin aina on ruoka osottamassa kun tulevat. Eivät ole vinkkiä ymmärtäneet...

En kyllä ymmärrä minäkään kerta kaikkiaan, että isäntäväki itse syö ja juo, muttei tarjoa!



Meidän tapauksessa tämä perhe ei kyllä syö itsekään. Kahvit me kyllä saatiin, mutta olihan sitä kurja juoda tyhjään vatsaan sinällään. Vaikka tämän ketjun jälkeen täytyy olla tyytyväinen, että edes sen kahvin saimme. Lapsille piti pyytää jotain heille sopivaa juotavaa.

Olin kyllä aika ihmeissäni ja nälissäni. Ystäväni söi itse pitsaa perheineen jonka olivat ostaneet minua hakemassa ollessaan (asemalta).

Aamukahvin jälkeen lähdinkin kiireellä kotio. En käynyt sen jälkeen turhan usein kylässä.

Olin aina kummissani, jos en itse saanut ruokaa kaverin kotona, vaan piti odottaa, kun kaveri oli syömässä. Itse joudun kyllä yt äitinä miettimään, tarjoasinki kylässä poikkeaville lasten kavereille ruoan vai en. Eri asia, jos ovat sen verran pieniä, että kyläilystä on vanhempien kesken sovittu.