Jatkuvasti synttäreitä, rippijuhlia, valmistujaisia
Elän n. 300 €/kk, josta pitää riittää syömiseen, laskuihin etc. Olen mummi, jolta odotetaan tietenkin osallistumista kaikkiin lastenlasten, poikani ja miniän juhliin.
Koko kevät on ollut väh. yhdet synttärit/kk. + valmistujaiset + rippijuhlat.
Jokaiseen pitäisi olla antaa lahja ja vieläpä raha sellainen mieluusti, kiitos!
Mielelläni haluaisin antaa, mutta käy vähän vähiin oma peruseläminen tässä vauhdissa;(
Kuitenkin mummina on ikäänkuin "velvollisuus" osallistua näihin juhliin ja tietty haluankin, mutta mutta...
Olen yrittänyt selvittää ja kertoa tilanteestani, mutta sitä ei oteta kuuleviin korviin, vaan asenne on; kai nyt jokaisella nyt senverta on rahaa... Niin varmaan, mutta minulla ei.
Heitä on kaksi hyvissä toimissa ja palkoissa olevaa (olen iloinen siitä), ja varaa ostella mitä huvittaa.
En ole katkera, mutta kuinka voisin saada tämän kiusallisen tilanteen ratkaistuksi?
Menee koko ilo näistä juhlista näissä vaatimuksissa.
Kommentit (7)
Itse ainakin olen vain iloinen että isovanhemmat osallistuvat mutta kyllähän sieltä aina kuori ja kukka tulee. Mieheni mummi taas elää huomattavasti pienemmällä summalla, asuu yksin ja hoitanut avioliitossa ollessaan lapset kotona eli eläke ei ole kummoinen. Hän monesti tuo jotain pienempää, suklaata, kukan tms. Mutta mitään emme odota. Tärkeintä on nähdä ja vaihtaa kuulumisia. Todella tahditonta siis aikuisilta ihmisiltä vaatia lahjaa ja olla näkemättä toisen tilannetta. Ongelma ei tosiaankaan ole sinun vaan muiden. Mielestäni voisit ihan hyvin viedä lahjaksi esim. Kukkakimpun marketista, kääräiset vaikka itse sellofaaniin niin ei paketista voi päätellä ostopaikkaa. Pienille lapsille ihan 5-10euron lelu riittää hyvin.
Siis jos sanot heille rahatilanteestasi, niin hekö sanovat, että on sinulla senverta rahaa?? En usko!
Mistä näitä urpoja oikein sikiää? Itselleni on itsestäänselvää, että eläkkeellä olevalla ihmisellä EI ole samaa rahaa käytettävissään kun minulla itselläni on. Se, jos on omaisuutta ei kuulu tähän mitenkään. Itse mietin jouluna ja synttäreillä aina lasten lahjaehdotukset (joo, sukulaiset pyytää minulta ehdotukset AINA) niin, että hinta jää mielummin alle 30e, mutta aina alle 50e. Tosin meillä nyt ei ole joka kuukausi juhlia, lapsia on kolme ja joulu. Mulle ja miehelle ei tod osteta mitään, ihana jos ehtivät kahville ja kylään...
Kamalia ihmisiä! En minä omaa sädekehääni halua kiillottaa mutta kyllä se sydäntä eniten lämmittää kun lapsi juoksee ovelle mummiaan vastaan ja siinä sitten halaavat toisiaan pitkään. Voittaa setelitukot mennen tullen.
Hirvittäviä rahanahneita ihmisiä. Sanot vaan suoraan miten asian laita on, moukkia ovat jos eivät tuon vertaa ymmärrä.
4
Kun olen selvitellyt, että nyt ei olisi käyttövaroja lahjoihin, se ikäänkuin väistetään ja jatketaan kertomalla mihin suurenpaan lahjatavaraan ollaan nyt keräämässä.
Siitä ei haluta ilmeisesti puhua, sillä miniän vanhemmat ovat hyvätuloisia ja lahjat tuntuvia.
Olen ajatellut, että ongelma on siellä päässä ja toivonut, että osallistumiseni muuten juhlaan olisi riittävä, mutta olen aika hyvä lukemaan ihmismieltä ja huomannut, että tilanne muodostuu aina jotenkin kiusalliseksi.
Täytynee varmaan ilmoittaa, että olen estynyt tulemaan, vaikka ei sekään mikään hyvä ratkaisu ole mielestäni;(
On tämä maailma mennyt niin kaupalliseksi ja rahan ympärillä pyörimiseksi, sääli.
Itse aikoinaan yritin kasvattaa tämän lapseni arvostamaan luontoa ja kirjoja, mutta eihän ketään voi muovailla kuin vahaa.
Muuten ihana oli lapsi ja nyt aikuinen, mutta näissä ympyröissä vain mättää.
"Maailman tuulille en voinut mitään..."
Ehdota, että voisit leipoa jotain juhliin. Aineet eivät paljoa maksa, esm. pellilinen mustikkapiirakkaa;)
Sano suoraan ettei ole nyt antaa jatkuvasti rahaa ja lahjoja, mutta jos muuten saa tulla niin OK