Lue keskustelun säännöt.
Elämää petetyksi tulemisen jälkeen.. Raskasta!
18.06.2014 |
Mies petti minua muutama kuukausi sitten. Asia tuli aivan yllättäin. Liittomme oli/on todella hyvä ja miehellä todettiinkin masennus/työuupumus ja se varmasti omalta osaltaan vaikutti tuoho tapahtumasarjaan. En olisi uskonut joskus ennen että pystyn antamaan anteeksi, mutta annoin kuitenkin.
No, nyt elämä on jatkunut ja asiat päällisin puolin hyvin, mutta mun pään sisällä on edelleen helvetillinen pyörremyrsky. Ajattelen tuota pettämistä joka päivä, kyttään miestä vaikken ennen ollut tällaisista yhtään huolissaan, ja olen jopa mennyt niin pitkälle että jos olen ollut pois kotoa, tutkin sänkyämme että onko siellä vieraan naisen hiuksia jne. Pari viikkoa sitten kun olin ollut viikonloppureissulla, tutkin jopa miehen roskikseen viemät roskat kun ajattelin että saatan sieltä löytää jotain vinkkejä pettämisestä.
En haluaisi elää näin, mutta en voi itselleni mitään. Meneeköhän tämä joskus ohi? Miten teillä muilla petetyillä on mennyt?
Kommentit (27)
[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 14:41"][quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 14:07"]
[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 13:54"]
[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 13:29"]
[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 13:21"]
osa 660
[/quote]
?
ap
[/quote]
Osa 660 käsikirjoitukseen, mitä nyt mies PETTI! Voi kauheeeeeta. Eikö pettämiset ja erotilastot yms. kerro teille mitään?! Suurinta osaa ihmiskuntaa ei ole luotu elämään kahdenvälisissä suljetuissa suhteissa. Tulkaa jo pois sieltä muisnaishistoriasta ja päivittäkää itsenne nykyaikaan vai elättekö te muuten raamatunmallin mukaan?!
[/quote]
No mulle tää oli ensimmäinen kerta, ja tuntuu helvetin pahalta. Jos sulla ei ole muuta sanottavaa, niin mene vaikka johonkin polyamoriafoorumille möykkäämään.
ap
[/quote]
WTF?! Mikä oikeus sinulla on yksin isotella kuka saa sanoa mielipiteensä missä ja missäkin asiassa. Ei erilainen mielipide ole uhka vaan mahdollisuus parempaan. Sitähän sitä hait?! Ehkä sitä olisi hetken edes onnellinen, jos joka asiassa ei eläisi tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaa.
Olisiko jo sinunkin aika kasvaa aikuiseksi eikä kiutella kuin pikkulapsi jolta on viety kaikki lelut ja karkit, kun kaikki ei mennyt niin kuin ITSE halusi ja suunnitteli.
[/quote]Mielipiteen sanominen ja vittuilu on kaksi eri asiaa. Lue ajatuksella omat kommenttisi ja mieti kumpaa ne ovat.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 14:03"]On se raskasta. Mun mies ei ilmeisestikään ole fyysisesti pettänyt, mutta on ollut nettiprofiili jonka kautta on monta vuotta kirjoitellut naisten kanssa. On myös vongannut koko meidän yhdessäoloajan exäänsä ja haukkunut mua, mm. huoritellut.
Luottaa en voi, vaikka vannoo muuttuneensa. On töissä ulkomailla joten en tiedä yhtään mitä touhuaa siellä. Ja tämä kaikki tuli ihan yllättäin, on aina ollut se mies joka tuomitsee valehtelun ja pettämisen. On katsonut mua silmiin ja vannonut ettei ikinä tekisi mitään, mutta samantien kun olen poistunut paikalta, on mennyt koneelle säätään juttujansa.
Voimia ap, muuta en osaa sanoa!!
[/quote]Kiitos kun jaoit tarinasi. Tuntuu pahalta puolestasi koska sinulla on varmasti vielä raskaampaa kuin minulla. Sinuna (ihan tuon haukkumisen ja huorittelun talia) harkitsisin kyllä jo eroakin, mutta ymmärrän, ettei se ole helppoa. Voimia myös sulle, mitä sitten teetkään.
ap
[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 14:07"]Ap, se, että vatvot asiaa mielessäsi kertoo siitä, että et ole oikeasti antanut anteeksi. Eihän siinä ole kyse päätöksestä, vaan tunteesta. Siksi se ei niin helppoa olekaan.
Tai toisaalta on. 15 vuotta sitten minun mieheni toi vieraan naisen kotiimme. Päätin jatkaa liittoamme, mutta muutaman kuukauden päästä löysin itseni vatvomasta samalla lailla kuin sinä. Mitä oikein tapahtui? Mitä jos se tapahtuu uudestaan? Mitä jos mies hankki/ii jonkun taudin? Muistan myös kuin eilisen sen hetken kun istuin vessanpöntöllä ja tajusin, että jos jatkan tuolla tiellä, olen jonkun ajan päästä pakkomielteinen ja tuhoan varsin nopeasti sen, mitä suhteeestamme on jäljellä. Tajusin, että se jäljelläoleva oli kuitenkin arvokasta ja pakotin itseni lopettamaan vatvomisen ihan niillä samoilla keinoilla, millä huonojen ajatusten vatvominen yleensäkin lopetetaan: yritän keskittyä johonkin muuhun.
Nyt 15 vuotta myöhemmin meidän suhde on sillä tasolla, että vaikka jompikumpi vierasta koittaisikin, sillä ei olisi väliä. Tätä suhdetta ei riko enää mikään. Ei tuo tietysti ainoa timanttia jalostanut paine ole ollut, mutta kyllä silloin tekemällämme päätöksellä on ollut merkitys ongelmista selviämiselle jatkossakin.
Tosin sanon, että meidän tilanteessa mies ei jäänyt kiinni, vaan toimi täysin avoimesti. Sillä voi olla merkitys luottamuselle.
[/quote]Kiitos myös tästä. Sitä pelkäänkin, että itse tuhoan tämän suhteen jos en saa asiaa käsiteltyä. Miehelle olen kyllä puhunut aina kun on paha olo ollut, mutta ei se näitä pahimpia puuhiani tiedä enkä kerrokaan.
Hyvä että te saitte asiat kuntoon, antaa uskoa siihen että meilläkin on mahdollisuus.
ap
[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 14:55"]On vielä helppoa, jos mies on pettänyt vain jonkun satunnaisen panon kanssa ja katuu sekä on sitoutunut jatkamaan suhdetta kanssasi. Mun miehellä oli pidempi suhde, ei kadu ja jahkailee sen kanssa, pystyykö sitoutumaan parisuhteeseemme ( ja takana sentään 21 yhteistä vuotta ja meillä kaksi pientä lasta).
Mutta jos sulla on ongelmia asian käsittelyn kanssa, menkää parisuhdeterapeutille. Siellä mekin mietitään suhteemme jatkoa, jos siitä nyt apua on.
[/quote]Sillä lohduttaudunkin, että onneksi ei ole rakastunut toiseen koska se olisi pahempi. Pitää harkita tuota terapiaa, ainakin itselleni. Mulla kun on nuoruudesta masennustaustaa enkä halua enää siihen takaisin.
ap
Miehen pettämisestä kolme vuotta takana. Kyllä siitä voi selvitä ja ne ajatukset kyllä ajan kanssa loittonee. Se tosin vaatii puolisolta avoimuutta, ymmärrystä, tukea. Paljon auttaa se että mies ottaa täyden vastuun teostaan. Anna armoa ja aikaa itsellesi. Minulla meni pari vuotta ennen kuin pahin meni ohi, edelleen joskus tulee pahaolo ja ahdistus, pelkään ja vahdin, mutta vain hetkittäin ja kokoajan vähemmän ja vähemmän. Kyllä se siitä jos vaan rakkautta riittää ja yhteistä tahtoa. Helppoa tämä ei ole, mutta mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on raskasta vaikka aikaa on kulunut 2 vuotta. Täytyy vaan hyväksyä se ettei luottamusta enää samalla lailla ole kuin ennen pettämistä.
Minulle kävi samoin, kun olimme nuoria mutta jo naimisissa. Mies petti kännissä ja asia tuli ilmi. Katui syvästi, itki ja lupasi, ettei koskaan enää. Pääsimme asiasta yli. Lapset syntyivät. Mutta jonkin jäljen se minuun jätti. Ja se oli kyynisyys. En koskaan enää luota kehenkään 100%:sti, en edes itseeni. Elämässä sattuu ja tapahtuu. Voi tulla tilanteita eteen, joita ei pysty vastustamaan rakkaudesta huolimatta. Olen myös muuttanut ajattelutapaani niin, että vaikka pettämistä tapahtuisi uudestaan ja mies katuisi syvästi, pystyisin jatkamaan. Jokainen tekee virheitä, myös minä itse. Aika auttaa, jos on kuitenkin anteeksi pyytämistä, katumista ja nöyryyttä matkassa :) Tsemppiä ap:lle! Muista tosiaan, että vika ei ole sinussa. Ja sitä on turha sieltä etsiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain mieheni kiinni pettämisestä reilu 2 vuotta sitten. Luulin tuolloin, että asiamme olivat hyvin ja pettäminen oli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olemme kuitenkin vieläkin yhdessä, olemme onnellisiakin, mutta ikuisen arven tuo tapahtuma jätti.
Me selvisimme sillä, että mies myönsi virheensä, otti vastuun tapahtumista ja kävi terapiassa yli vuoden. Minä puolestani annoin itselleni luvan tuntea vihaa, halveksuntaa ja itsesääliä. Noin puoli vuotta minäkin pengoin mieheni puhelinta, meilejä (ketkuna selvitin salasanan) ja muita tavaroita. Jossain vaiheessa kipu vain alkoi hellittää ja uskalsin jo luottaa hieman. :)
Minua lisäksi auttoi päätöksenteko: yhden virheen hyväksyn, toisella kertaa lähden, tuntuisi se pahalta tahansa. Lisäksi ymmärsin, ettei murehtiminen auta. Jos mies on valmis pettämään uudestaan tietäen mitä riskeeraa, hän on päätöksensä tehnyt, ja siihen ei miehen tavaroiden penkominen auta.
Tietenkään en katso miestäni enää niin ihailevasti kuin ennen pettämistä, ja itsetunnon tapahtuma murskasi täysin. Vieläkin olen hänelle vihainen välillä, mutta nykyään näen tuon ajan suurena kriisinä, jonka päihitimme yhdessä.
Suosittelen sinulle, että luet väestöliiton sivuilta "ohjeita" petetylle. Minua ne ainakin auttoivat. Muista, petetyksi tuleminen on aina suuri kriisi psyykkeelle. Tsemppiä! :)
Kiitos kaikille ystävällisille kommentoijille. Jo tämä helpotti vähän oloani!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kiinni jäämisestä on nyt viisi vuotta. Mitään suhdetta miehelläni ei tietääkseni ole ollut. Vaikeaahan se oli ja tosiaan toiseen ei enää luota koskaan. Mutta ainakin minä olen jo täysin asian hyväksynyt.Toisaalta oli hyvä, että mies kävi vieraissa, vaikka se kuulostaakin sairaalta. Saipahan kokeilla, ettei se vieras tunnu mitenkään paremmalta :)
Jossain vaiheessa pettämisen jälkeen olin myös tosi vainoharhanen ja kyttäsin miestäni. Sitten tajusin, että on miehen oma menetys jos uudelleen haluaa pettää. Olen nimittäin sen tehnyt selväksi, että jos uudelleen jää kiinni niin minä lähden. Siinä menisi mieheltä koti ja perhe. Olen varma ettei niitä halua menettää. Suhteemme on tällä hetkellä todella hyvä ja olen onnellinen. Jonain päivänä voi tulla taas paskaa niskaan, mutta se on elämää. Tämä hetki on tässä :)
[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 13:54"]
[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 13:29"]
[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 13:21"]
osa 660
[/quote]
?
ap
[/quote]
Osa 660 käsikirjoitukseen, mitä nyt mies PETTI! Voi kauheeeeeta. Eikö pettämiset ja erotilastot yms. kerro teille mitään?! Suurinta osaa ihmiskuntaa ei ole luotu elämään kahdenvälisissä suljetuissa suhteissa. Tulkaa jo pois sieltä muisnaishistoriasta ja päivittäkää itsenne nykyaikaan vai elättekö te muuten raamatunmallin mukaan?!
[/quote]
Juhannusviinat sitten korkattu....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 13:20"]
Miten teillä muilla petetyillä on mennyt?
[/quote]
Täällä pettäjämies, terve vaan. Tai siis, ex-pettäjä. Ensimmäisessä pitkäaikaisessa suhteessani löysin työkuvioista "toisen" jonka kanssa vietettiin salasuhdetta muutama viikko, kunnes sitten sanoin tyttöystävälleni että sori mutta tää oli tässä. Väitin ettei kyseessä ole toinen.
Uusi suhde lopahti luonnollisesti ensihuuman jälkeen, jolloin sitten nöyristellen, itkien, katuen, ulvoen ja tiesmitä tämä edellinen otti vielä takaisin. Arvet kuitenkin jäivät pysyvästi, aina välillä kesken kivan hetken, kuin tyhjästä, hän pillahti itkuun ja sanoi että tuli taas se juttu mieleen. Vannotti joka käänteessä hampaat irvessä että "katokin että et enää ikinä petä mua".
Tätä jatkui sitten taas muutama vuosi eteenpäin, ja kuinka ollakaan taas tuli vastaan uusi hempukka, ja taas sama kuvio, exä sai jäädä toistamiseen. Uusi suhde tuli ja meni sen ensihuuman mukana.
Myöhemmin joskus humalassa heikkona hetkenä mietin että pitäisikö vielä viestitellä, mutta tuumasin sitten että jospa ei, olen varmaan jo aiheuttanut tarpeeksi niitä henkisiä arpia.
Nyt olen ollut naimissa yli 10 vuotta, on lapsia, enkä ole pettänyt vaimoani millään tasolla ikinä. Vasta sen myötä olen tajunnut että ei ole ollut edes vaikeaa, koska jotenkin vaimoni kanssa saan häneltä kaiken mitä naiselta kaipaan, sovimme niin hyvin yhteen että ei ole mitään ylimääräistä tyhjiötä mitä pitäisi täyttää jollain pettämisillä.
Olen myöskin tajunnut että vaikka meillä olikin kivaa sen exäni kanssa jota petin todella härskisti kahteenkin otteeseen, niin kuitenkaan emme olleet toisillemme riittävän sopivia, vaan aina se vieras alkoi viehättää. Tältä pohjalta sanoisin melkeinpä että jos mies on kerran pettänyt, niin hyvin todennäköisesti tekee sen uudestaankin. Eli kannattaa kyllä laittaa kerrasta poikki jos mitenkään käytännössä mahdollista.
Ja toisekseen ainakin oman kokemukseni pohjalta, sen pettämisen kanssa (se petetty) voi oppia elämään, mutta ei niitä jälkiä kukaan korjaa koskaan. Arvet on pysyviä.
Ei mulla muuta.
Ex ei varsinaisesti pettänyt, koska suhde oli silloin vasta alussa emmekä seurustelleet virallisesti, mutta siis suuteli toista naista, kun oli käymässä kotikaupungissani. Eikä siis sanonut asiasta tällöin yhtään mitään vaan oli niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kun jo seurusteltiin niin tunnusti dramaattisesti asian hirveissä tunnontuskissa kirjoittamalla kirjeen jossa anoi anteeksiantoa. Kuulemma oli heti matkalla mun luo katunut niin paljon, että oli oksentanut. Mä tietysti suutuin, koska mielestäni tuo nyt vaan on käsittämätöntä toimintaa ja ylipäätään vitutti tämä 6kk myöhemmin tuleva "tunnustus". Ok, ei oltu virallisesti sovittu mistään seurustelusta mutta tyyppi oli ollut mun luona käymässä, nukkui mun sängyssä ja söi mun ruokia. Tää mies suhtautui muutenkin seurusteluun jotenkin teinimeiningillä, hirvee show sitten kun pyysi mua virallisti tyttöystäväkseen.
Kun ilmaisin pöyristykseni niin selitteli asiaa sillä, että miehet nyt vaan on sellaisia ja hän vaan käyttäytyi niin kuin miehet käyttäytyy. Loukkaantui, kun väitin että kaikki miehet ei suinkaan ole tuollaisia ja mun mielestä käytöksensä oli aika käsittämätöntä. No, päätin kuitenkin että koska ei oltu luvattu mitään niin mitään varsinaista anteeksiantamista ei ollut, joten en sen takia katkaissut vielä suhdetta vaikka ällötti ja kummastuttikin tuo toiminta. Mutta aina kun asia tuli syystä tai toisesta esille niin mies valitti, että nytkö hän saa kuulla tästä loppuelämänsä jne jne. Oli kohtuullisen ärsyttävää. Olisi sitten jättänyt kertomatta jos ei kestänyt reaktiota.
Suhde loppui kylläkin ihan muista syistä, mutta kyllä tuo tapaus vaikutti aika paljon kuvaani ko. ihmisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaa: pettämisen vika ei ikinä ole petetyssä. Pettäjä tekee aina tietoisen päätöksen pettää. Selkärankainen tyyppi kertoo nykyiselleen, että nyt vieras houkuttaa liikaa, ja lähtee eikä takaisin enää katso!
Mutta on ihan oikeasti olemassa "syitä" pettämiseen, kuten varhaislapsuuden turvattomuuden kokemukset. Eikä aina edes niin varhaislapsuuden... Pettäjä varmaan pettää uudestaan, jos ei selvitä henkilökohtaisia lukkojaan, ja jatka ehyempänä eteenpäin. Mutta kumppanista sitä vikaa ei saisi hakea.
Tänä aamuna mies jäi kiinni pettämisestä, klassisesti oli jättänyt kännykän pöydälle kun oli mennyt suihkuun ja suihkun aikana piippasi viestiä. Ruudulla vilahti viesti, jossa ikävöitiin ja suukoteltiin. Vilkaisin vaistomaisesti siinä kun vieressä istuin vauva sylissä. Yleensä en edes vilkaise miehen puhelimeen.
Vuosi sitten kun vauva oli just syntynyt jäi kiinni saman naisen kanssa viestittelystä ja niin vannoin "käsi raamatulla" että lopettaa. Ja olihan lopettanutkin, vähäksi aikaa kunnes taas. Odotusaikana löysin matkalaukusta käsinkirjoitetun lapun "hyvää matkaa XXX".
Ei voi sanoa, että tuli yllätyksenä.
[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 13:21"]
osa 660
[/quote]
?
ap
X-mies petti - kolme kertaa. Annoin siis anteeksi kaksi kertaa ja kolmannen kerran jälkeen pakkasin hänen tavaransa ja heitin ulos sekä miehen että tavarat. JÄin yksin 3 lasten kanssa (pieniä). Tämä kaikki tapahtui kahden vuoden sisällä. Jälkikäteen tiedän että ensimmäisen kerran jälkeen alkoi alamäki, en voinut enää luottaa ikinä koska suhteen perusta oli rikottu täysin. Jäin koska olin raskaana kuopuksen kanssa. Hän oli sitten 1v kun erottiin. Tästä jo yli 10v, mutta kysyit miten voi jatkaa niin halusin vastata että voi toki jatkaa (erilainen suhde kuitenkin on) mutta usein kaikki kaatuu jossain vaiheessa, onko se sitten puolen vuoden tai kolmen vuoden päästä. Ps_ älä vaan itse usko siihen että hänen uupumus ja masennus on syynä, se on vain tekosyy jonká taakse on hyvä piiloutua..... "no mutta koska minä..."
On vielä helppoa, jos mies on pettänyt vain jonkun satunnaisen panon kanssa ja katuu sekä on sitoutunut jatkamaan suhdetta kanssasi. Mun miehellä oli pidempi suhde, ei kadu ja jahkailee sen kanssa, pystyykö sitoutumaan parisuhteeseemme ( ja takana sentään 21 yhteistä vuotta ja meillä kaksi pientä lasta).
Mutta jos sulla on ongelmia asian käsittelyn kanssa, menkää parisuhdeterapeutille. Siellä mekin mietitään suhteemme jatkoa, jos siitä nyt apua on.