Oletteko huomanneet, että joissain lapsissa on varovaisuus

Kyllä tuo on ihan tutkimuksissakin todettua että kyseessä on synnynnäinen temperamenttipiirre, eikä pelkästään opittua tuo varovaisuus uuden suhteen vs. (uhka)rohkea suoraan tuntematonta päin meneminen. 

Eläinmaailmassakin ilmiö tunnetaan ja siellä luonnonvaraisilla eläimillä on todettu, että varovaisten emojen jälkeläisillä on paremmat aikuiseksi selviämisen mahdollisuudet kuin ns. rohkeiden jälkeläisillä. Eli ei välttämättä niinkään huono ominaisuus kyseessä, vaikka ihmiset nykyään ihaileekin rohkeutta ja halveksii "arkuutta".

Olen huomannut. :)

Meidän lapsista toisella tuo on ja toisella ei. Itse koen niin, että toinen suuntautunut siihen mitä ympärillä tapahtuu ja mitä muut tekevät. Toinen taas sillä tavalla vähän sisäänpäin kääntynyt, että juoksee itseä kiinnostavien asioiden perässä katsomatta tulee keinu/auto päälle matkan varrella.

Tämä varovainen ja toisiin suuntautunut on vastaavasti helpommin kavereiden vietävissä, kun toinen pitää päänsä niin hyvässä ja pahassa sekä saa myös hienoja juttuja aikaan, kun keskittyy 100 % tekemiseensä.

Puolensa ja puolensa(:

[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 11:13"]

Meidän lapsista toisella tuo on ja toisella ei. Itse koen niin, että toinen suuntautunut siihen mitä ympärillä tapahtuu ja mitä muut tekevät. Toinen taas sillä tavalla vähän sisäänpäin kääntynyt, että juoksee itseä kiinnostavien asioiden perässä katsomatta tulee keinu/auto päälle matkan varrella.

Tämä varovainen ja toisiin suuntautunut on vastaavasti helpommin kavereiden vietävissä, kun toinen pitää päänsä niin hyvässä ja pahassa sekä saa myös hienoja juttuja aikaan, kun keskittyy 100 % tekemiseensä.

Puolensa ja puolensa(:

[/quote]

Temperamenttitutkimuksen ja myös oman arkikokemukseni mukaan kuitenkin sisäänpäinkääntyneisyys/ulospäinkääntyneisyys on toisistaan erillisiä ominaisuuuksia, eli ei mene yleisesti noin että sisäänpäinkääntynyt olisi "ajatuksissaan ollen" varomattomasti vaaratilanteisiin menevä ja ulospäin suuntautunut varovaisempi. Teillä sattuu vaan esiintymään noin nuo ominaisuudet yhdessä. Mutta esim. meillä on erittäin introvertti lapsi joka on varovainen, ja taas paljon ekstrovertimpi joka on ns. rohkeampi.

En ole lukenut tutkimuksia, mutta kyllä tuo meidän "introvertti" on rohkea lähinnä vahingossa:)

t. 4

Omat lapset on vähän olleet "omissa ajatuksissaan kulkijoita", kun turvallisempaa olisi olla kiinnostunut muidenkin tekemisistä, että osaa varautua asioihin.

Kyllä! Mun pikkuserkku-leikkikaverini oli lapsena aina veressä yltä päältä, kun me leikittiin, mutta mulle ei koskaan käynyt mitään. Nyt aikuisena sitten se teloi itsensä moottoripyöräonnettomuudessa vielä niin, että loppuelämän vamma. Elämä on...

[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 11:32"]

Kyllä! Mun pikkuserkku-leikkikaverini oli lapsena aina veressä yltä päältä, kun me leikittiin, mutta mulle ei koskaan käynyt mitään. Nyt aikuisena sitten se teloi itsensä moottoripyöräonnettomuudessa vielä niin, että loppuelämän vamma. Elämä on...

[/quote]

Näinhän tämä usein menee, että vaaroihin joutuvat useammin ne rohkeat, mutta silti jatkuvasti rohkeita lapsia ja myös aikuisia ihaillaan, ja ihmiset jopa ärsyyntyy varovaisiin lapsiinsa joita täytyy hitaasti ja varovaisesti tutustuttaa uusiin asioihin. Usein jopa päiväkotien ammattikasvattajat suhtautuvat vetäytyvyyteen ja sivusta tarkkailuun uusissa tilanteissa kuin se olisi joku ongelma, ja ylistävät "rohkeita" lapsia, vaikka ihan oikeasti se vetäytyvyys on monellakin tapaa hyvä piirre. 

Ja oikeasti maailmassa tarvitaan kaikenlaisia ihmisiä: tarvitaan niitä jotka uskaltaa mennä polkuja joita kukaan ei ole vielä kulkenut vaaroista huolimatta, ottaa riskejä ja yrittää, mutta tarvitaan myös niitä tavallisessa turvallisessa arjessa viihtyviä varovaisia, jotka muistuttelevat niitä uhkarohkeampiakin riskeistä ja vaaroista, kehottavat varautumaan.