Oletko menneessä eläjä?

En vaan pikemminkin tulevaisuudessa. Lapsuus oli sellainen, että oli vain parempaa tulevaisuutta odotettavissa, eli silloin opin haaveilemaan paremmista ajoista.

Sitä odotellessa ...

Ehkä tässä iässä pitäisi oppia elämään juuri tässä hetkessä, kun tuskin se tulevaisuus ikääntyessä paljonkaan ruusuisemmaksi tulee. Tartu hetkeen olisi hyvä periaate, ja pitäisi tehdä tästä ajasta parempi eikä vain haaveilla, että kyllä se sitten joskus ...

Olen.

Menneessä eläminen on niin paha asia, jota ei saisi tehdä missään nimessä. Mutta minä teen silti :) Saan muistoista (lapsuus ja nuoruus) niin paljon voimaa elämääni! Mulla on niin ihania muistoja, että niiden voimalla elän vielä pitkään. Tulevaisuus on kans ihan kiva juttu, sieltä tulee mitä tulee.

Muistot säilyy sydämessä ikuisesti! Ja muistelen todella usein menneitä <3

Minä osaan elää hetkessäkin, ja jonkun verran murehdin/odotan myös tulevaisuutta, mutta vain hetken. Menneessä eläminen on ikään kuin harrastus! :D Nautin siitä ja se tuottaa mielihyvää, joten en pidä sitä pahana. Voi niitä mahdollisisa lastenlapsi-raukkoja... Toivottavasti löytyy edes yksi joka jaksaa kuunnella jauhantaa menneisyydestä. :) En usko horoskooppeihin sinänsä, mutta olen rapu, ja ravuista puhutaan aina, että elävät menneisyydessä. Keräilen myös retro-tavaroita ja se näkyy jonkun verran kodissamme.

ap.

Olen täsmälleen samanlainen! Välillä on kausia, millon enenmmän elän menneessä. Saatan esim. nähdä jonkun unen missä olen lapsuudenkodissa ja sitten saattaa mennä viikkokin, että lapsuudenmuistot ovat pinnassa.

Tässä vähän aikaa sitten jopa itkin kun oli niin ikävä äitiä, hänen kanssaan asumista ja teini-iän huolettomuutta. Muutin juuri takaisin samalle paikkakunnalle missä olen lapsuuteni asunut ja kävelenkin usein vanhan kotini läheltä ja muistelen menneitä.

En tiedä johtuuko menneiden muistelu siitä, että mulla oli hyvä lapsuus tai siitä, että elämäni on tuntunut pysähtyvän paikoilleen (asun edelleen samassa paikassa, sama nuoruuden poikaystävä, sama työ ollut jo neljä vuotta ja en ole mihinkään opiskelemaan lähdössä. Ostimme juuri asunnon, pienen kaksion.) Osittain luulen siis kaipuun johtuvan myös siitä, että aikuistuin liian nopeasti mikä kyllä kaduttaa nyt jälkeenpäin :/ Googlettelin myös paljon yhdessä vaiheessa tuota, että ikävöikö kukaan muu näin paljon lapsuuteen kuin minä :D Joskus se on niin raastavaa ikävää ja toivon todella,että seuraavana aamuna herään ja olisin taas 15-vuotias ja elämä edessä :D

Toisaalta olen kyllä aina ollut juuri tuollainen, että mietin mitä ihmiset ovat ennen tehneet, eläneet ja tunteneet! Se on niin mielenkiintoista vaikka nähdä joku esine sadan vuoden takaa ja miettiä kenelle se on kuulunut :)

Usein kyllä mietin, että onko järkeä näin paljon menneitä miettiä. Eilen kävelin lapsuudenkodin ohi ja remontti päällä siellä. Siellä se mun koti( koti joka oikeasti tuntui kodilta!) katselee, mutta sinne en enää koskaan pääse. Ehkä vain pitäisi jatkaa eteenpäin elämää kun vain osaisi...

Ihanaa kun teitä on muitakin! Olen itsekin suunnittelemassa muuttoa takaisin synnyinseudulle. Se on ainoa paikka, jossa on mielenrauha. Mulla on ollut mielettömän onnellinen lapsuus ja nuoruus ja muistelen niin hyvällä näitä aikoja. Mulla vaan ei ole ketään ystävää, joka haluaisi menneitä muistella (lapsuudenystäviä löytyy edelleen ystävistä). Luen myös vanhoja päiväkirjoja.

Miksi menneitä ei saisi muistella? Mikä siitä tekee niin kiellettyä? Elämäni on tällä hetkellä ihan onnellista enkä halua mitään muutoksia. On vaan ihanaa elää menneessä.

En tiedä miksi sanotaan ettei menneessä saisi roikkua, ehkä se on sitä kun ihminen elää vain siellä, eikä tässä hetkessä läsnä. Sama tietysti tulevaisuuden kanssa. Kohtuus kaikessa :)

Minä itseasiassa asun lapsuudenkotini lähellä! Tämä asuinalue on niin rakas, että kun tämä asunto tuli myyntiin, nappasimme siihen heti kiinni. Toki muitakin syitä on, mutta näillä kaduilla ja seuduilla itseni valtaa jokin mielenrauha. Muistan kivet, metsäpolut ja kannot, joilla lapsena leikin, nyt omat lapseni leikkivät sanoissa metsissä :)

Kaikki muistelu ei liity lapsuuteen, mutta suurin osa ehkä. Vahvoja haikeita kaipauksia on myös molempien lasten odotusaikaan ja sairaala-aikaan, sekä tietysti siihen vauva-aikaan. Samoin miehen kanssa tapaaminen ja se alkuseurustelunaika.

Unissa palaan joskus lapsuuteen, ja minullakin saattaa mennä viikko niissä ajatuksissa. :) Yksi yö näin unta, että pesukone meini rikki, ja sitä avatessa sieltä tuli lapsuusajan pyyhkeitä ja verhoja ja tavaroita, joita en oikeasti edes muistanut olleen olemassa! Jostain alitajunnasta kumpusi tuo uni.

Valokuvat, tuoksut, maut, musiikki... Niillä saa sen tunnelman, mikä silloin joskus oli <3

ap.

ps. ihanaa kun meitä on muitakin, tuttavapiiristä ei löydy! :)

Onhan meitä. Minulla taas sellainen juttu, että niin mielelläni kuin luenkin tämänkin ketjun tarinoita, niin kiehtovia ja pistää ajatukset hyrräämään ja tunteet jylläämään, koen oman menneiden muisteluni ja nostalgian niin intiiminä ja luottamuksellisena että en jaa sitä oikein kenenkään kanssa. Onneksi on teitä jotka kerrotte edes jotain :). Mutta aika paljonkin päivittäisistä tekemisistäni ja harrastuksista voi olla tulevaisuuden nostalgiaa lapsille ja mahdollisille lapsenlapsille.  

Menneessä elämisessä on se vika että ennemmin tai myöhemmin ihminen jämähtää siihen menneiden ihannointiin. Alkaa pitämään niitä vanhoja tavaroita ja esineitä pyhinä lehminä josta ei voi päästää irti sekä tavoista ja asumuksista niin paljon kiinni, että se estää oman kehityksen ja jopa estää omien senhetkisten tarpeiden ymmärtämisen. Ottaen esimerkisi vanhat ihmiset jotka ovat ikänsä asuneet ns. "kotitalossa" jota eivät kuitenkaan kykene hoitamaan ja huoltamaan. Joka mahdollisesti on jopa vanhukselle vaarallinen asumismuoto, mutta koska vanhasta ei voi luopua vaan sitä hehkutetaan ja ihannoidaan yli kaiken niin muuttamin on mahdotonta.

Tiedän monia ikäihmisiä jotka muuten pärjäisivät hyvinkin omillaan, mutta kun on jämähdetty siihen omaan omakotitaloon joka röttelöityy koska eivät siitä pysty enää hulehtimaan ja pihat rehottavat villiintyneitä pensaita ja puita täynnä.

up