Sanokaa jotakin positiivista
En oi mitään, mutta inhottava alakulo päällä. Jotenkin sellainen olo, ettei saa mitään loppuun. Minulla on useampia lapsia, joita hoidan miehen ollessa paljon poissa ja työmatkoilla. Meillä on sinänsä kaikki hyvin, mutta jotenkin tuntuu kurjalta. Koen, että omia asioitani en saa oikein mitenkään eteenpäin ja että on har oja ihmisiä, joille voisin oikeasti puhua miltä tuntuu. Annan varmasti itse pärjäävän ja hyväntuulisen olon, koska teen paljon lasten kanssa ja olenkin sellainen reipas. Joku vaan sisällä kaivaa. tunnen ehkä sellaista yksinäisyyttä ja toivoisi spontaania yhteydenottoa muiltakin tms. Hoidan asioita yksin ja koen jotenkin, että olen aina vaan se joka selviää ja on vahva, mikä on tottakin. Höh. No nyt avauduin ja eipä tämä kai mitään kummempaa ole.
Kommentit (2)
No, elämä ei onneksi ole kovin pitkä.
lohdutan: täällä on kohtalotoverisi. kyllä me naiset aina pärjätään, ja onhan meillä av :)