Lue keskustelun säännöt.
Oton eron miehestä jota rakastin
17.06.2014 |
Koska en tullut "toimeen" lapsensa kanssa tai toisin sanoen lapsi vihasi minua koska äitinsä uskotteli hänelle että olin syy eroon, kyseessä siis 12 vuotias poika.
yritin monta kertaa istu alas miehen ja lapsen kanssa ja selittää miksi aikuisille välillä tulee eroja. Seurustelu jatkui vuoden päivät koska pakenin päätöstä erosta niin että olin pois isäviikonloppuina.
Tämä kun selvisi eksälle alkoi puhumaan pojalle josko viikko-viikko systeemi toimisi, siinä vaiheessa juttelin miehen kanssa ja laitoin meidän suhteemme tauolle.
nyt 2 kk erosta ( olemme soitelleet ja nähneet 2 kertaa kun ikävä on iskenyt liian kovaksi ) poika lähetti minulle tunti sitten tekstarin että isällä on ikävä sinua ja tuntuu että isällä on paha mieli. kertoi että haluaa jutella kanssani koska ei halua isälleen puhua.
olen aivan kummissani, tätä ennen poika on tiuskinut minulle ja sanonut vihaavansa ja ei kuulemma koskaan tule antamaan anteeksi.
en ole kertonut miehelle viestistä. Poika luulee että olemme eronneet. En tiedä mitä tehdä.
Osaisiko joku auttaa?
Kommentit (6)
Tottakai puhut pojan kanssa. Tästä voi tulla uusi alku paremmalta pohjalta:) Ja juuri kuuntelet, mitä poika sanoo. Ero on ollut lapselle kova paikka (on aina) ja sinusta on ollut helppo tehdä syntipukki ja varsinkin, jos äiti syyttänyt. Poika välittää kuitenkin isästään ja huomaa, että näinkään ei ole hyvä, kun isä pahoilla mielin. Ehkä poikakin huomasi arvosi nyt ja jäi sua kaipaamaan:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhu ihmeesssä pojalle, jos hän niin haluaa. Asia selvästi vaivaa häntä ja olisi hyvä, jos hän saisi purkaa sydäntään.
Tuosta kiukuttelusta sen verran, että on ihan normaalia, että lapset reagoivat eroon ja purkavat pahaa oloaan. Sinuun purkaminen on ollut tuossa tilanteessa helpompaa, koska olet tavallaan "ulkopuolinen". Sinua on helpompi syyttää ja "vihata" kuin vanhempiaan, joita rakastaa ja joiden kanssa on kasvanut. Muutenkin noissa tilanteissa uusperheiden muodostuminen ottaa aikansa. Jos sinä olet paennut poikaa isäviikonloppuina hänen kiukkunsa takia sen sijaan, että olisit yrittänyt tutustua häneen, on ihan luonnollista, ettei teidän välillenne olisi edes voinut muodostua luontevaa suhdetta. Kuten tuossa ylhäällä sanottiin, poika kuitenkin selvästi rakastaa isäänsä ja isän hyvinvointi on hänelle tärkeää. Voi olla, että häntä on jälkikäteen alkanut harmittaa oma käytöksensä sinua kohtaan. Vaikka et enää haluaisi jatkaa suhdetta pojan isään, anna pojalle mahdollisuus kertoa asiansa ja mahdollisesti pyytää sinulta anteeksi. Ei siitä kenellekään mitään haittaa ole.
Olisiko typerää pyytää poikaa vaikka jätskille? En osaa oikein puhelimessa puhua, tilanne on minulle outo ja ehkä vähän pelottavakin:)
pitäisikö minun kertoa tästä jollekkin jos tapaan lapsen? Isälle? Äidille? Sain pojan viestistä käsityksen ettei haluaisi että isä tietää tilanteesta ja äitiin en itse haluaisi olla yhteydessä koska hän ainakin vihaa minua.
ap
Jos aiot tavata pojan esimerkiksi jätsin merkeissä, kehottaisin että et tekisi sitä salassa, vaan kertoisit pojan isälle asiasta. Kyllä poika itsekin varmaan ymmärtää, että jos joku haluaa viedä hänet jätskille jommankumman vanhemman pitäisi tietää asiasta. Ei sitä syytä tarvitse sen kummemmin avata, jos poika ei sitä itse tahdo tehdä. Ja se teidän kahdenkeskeinen keskustelunne siellä jätskillä olisi luottamuksellinen teidän kahden välillänne.
Menkää vain jätskille tai mäkkäriin tms.:)
Ei kai se haittaa, jos pyydät poikaa soittamaan sinulle. Saisi kertoa, mitä hänellä on mielessä. Ota kuunteleva asenne, kysele hänen ajatuksistaan ja anna kertoa rauhassa.