Lue keskustelun säännöt.
onko muita, kenelle liikunta pakkopullaa?
17.06.2014 |
Olen keski-ikäinen nainen, kovasti aina yritellyt pitää itsestäni huolta, liikkua ja syödä järkevästi, mutta kyllä tämä minulle melkoista pakkopullaa on :(. Nyt otin jopa salilta PT:n ja sinne lähteminen on joka kerta ihan karsean vastenmielistä minulle. Ei siellä kurjaa ole, ja koskaan ei ole takaisin tullessa harmittanut, päinvastoin. Sinne lähtemisestä vain ei tahdo tulla mitään ja olen tosi tympiintynyt lähtemiseen. Lisäksi kärsin tietynlaisista kroonisista kivuista, jotka hankaloittavat elämääni ja jaksamistani.
Pohdin, onkohan muita samanlaisia, jotka eivät tunne minkäänlaista paloa liikuntaan? Jos minä itse saisin päättää, olisin varmaan armoton läski joka makaa sohvalla, lukee kirjaa tai katsoo telkkaria, ja syö herkkuja. No, eihän sellainen vetele, on pakko terveyden ja ulkonäön vuoksi jaksaa tsempata, mutta miksi ihmeessä olen näin mukavuudenhaluinen enkä sitten vaan millään ala himoamaan liikuntaa?
apua,
ap, keski-ikäinen tantta
Kommentit (10)
Minullakin vaikeaa lähtä liikkumaan, mutta sitten on mukavaa kun urheilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hep, täällä! Ja terveellinen ruokakin on pakkopullaa. Jos saan valita, niin otan sen pitsan, sosekeitot on jotain ihan kamalaa vauvamössöä... Itsekurini ei riitä pitämään minua normaalipainoisena.
On sama. Ensimmäinen kerta pitkän tauon jälkeen on vaikein. Menemättä masentaa myöhemmin vielä enemmän. Kuuntelen musiikkia ja katson motivaatio videoita ennen lähtöä.
Sama täällä. Kaikenlainen liikunta on aivan kauheeta.
En saa liikunnasta mitään - en sillä hetkellä kun liikun enkä liikunnan jälkeen tule mitään hyvänolontunnetta, ei mitään.
Ympärillä olevat ihmiset sanoo, että en ole vain löytänyt oikeaa lajia. Aha, no mikä laji pitäis vielä löytää? Olen kokeillut yleisurheilua, sauvakävelyä, kuntosalia (ohjaajan kanssa ja ilman), zumbaa yms, pyöräilyä, patikointia, ratsastusta, lenkkeilyä, squashia, tennistä, sulkapalloa, futista, lätkää/luistelua, laskettelua, hiihtoa, surffausta jne jne.
Kun ei vaan tule hyvä olo niin ei. Liikunta on ihan persiistä, ajanhukkaa.
Olen 40 vuotias ja liikun työssäni paljon ja monipuolisesti, mutta vapaa-ajalle en jaksa kiinnostua liikunnasta ollenkaan. Kuntosaleille minua ei saa kirveelläkään, ei myöskään uimahalliin, aerobiciin tai muihin vastaaviin. Lenkillekään en lähde, kävelemään kyllä puolipakolla. En saa rehkimisestä mitään hyvää oloa ja koska olen suurinpiirtein oikeassa painossakin, ei mahdollisesta laihtumisestakaan saa mitään täkyä. Peruskuntoni on kuitenkin hyvä ja tarvittaessa hiihdän, kävelen tai pyöräilen pitkät matkat, mutta onneksi ei tarvitse. Myös terveyteni on hyvä ja arvot kohdallaan. Minulle tästä "liikkumattomuudesta" ei ole mitään ongelmaa, mutta esimerkiksi miehelleni asia tuntuu olevan ongelma. Siitä en kuitenkaan välitä, kaikki eivät vain pidä samoista asioista ja sillä selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikunta oli ennen minulle pakkopullaa, mutta se ihana vaihe, kun se siirtyy pakkomielteeksi. Sit liikunnasta tulee vain hyvä fiilis, ja alkaa ahdistaa, jos jättää yhdenkään treenipäivän välistä. Tai edes aamutreenin.
nosto
ap tässä. Minäpä kävin salilla, ja kas, hyvä olo tuli vaikka en minä sinne olisi mennyt jollen olisi buukannut aikaa PT:n kanssa.
Olen todella kaukana siitä, että saisin liikunnasta itselleni pakkomielteen, vaikka todella haluaisin :(. Miten se tehdään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 19:46"]
nosto
ap tässä. Minäpä kävin salilla, ja kas, hyvä olo tuli vaikka en minä sinne olisi mennyt jollen olisi buukannut aikaa PT:n kanssa.
Olen todella kaukana siitä, että saisin liikunnasta itselleni pakkomielteen, vaikka todella haluaisin :(. Miten se tehdään?
[/quote]
Pakkomielteeksi se muodostuu vasta kun on saanut liikunnasta säännöllisen harrastuksen. Liikunta on tuskaa sellaiselle, joka ei ole sitä harrastanut. Muutaman harrastuskerran jälkeen siitä alkaa jo nauttia, pakkomielle tulee vasta useiden nautintokertojen jälkeen.
no joillekin varmaan näin, minä olen käynyt viime syksystä asti eräänlaisessa personal trainer -prosessissa, mutta eipä ole intohimoa syntynyt. Ehkä olen käynyt treeneissä liian harvoin, lisäksi olen sairastellut ja ollut taukoja.
ap
no onko?