Lue keskustelun säännöt.
Vähän väliä itkevä 8-vuotias poika..?
17.06.2014 |
Poika on huono sanoittaman tunteitaan, mutta heittää itkuksi milloin mistäkin vastoinkäymisestä (tyyliin: Potkii pihalla palloa ja pallo menee "maalin" ohi - itketään. Pikkusisko tulee pojan huoneen ovelle eikä lähde ensi kehoituksella pois - itketään. Iltapalaleipiä on lautasella tavallisen yhden sijasta kaksi kun en ole vielä ehtinyt siirtää siitä siskon leipää omalle lautaselleen - itketään) Lista on loputon. Kun kysyn mikä hätänä, niin vastaus on itkunsekaista ulvontaa "Harmittaa...".
Minua puolestaan ahdistaa tuo jatkuva olemattomista asioista itkeminen. Jotenkin tuollaisesta itkusta tulee minulle äitinä vahva "hälytys", tunne että jotain on pahasti pielessä ja minun pitäisi onnistua korjaamaan asia, mutta kun en tajua mikä ihme nyt on hätänä, koskeeko johonkin vai miksi moinen asia itkettää, tunnen itseni neuvottomaksi. Välillä meinaa hermo mennä ja tekisi mieli karjua, että lopeta tuo ulvominen, kun oma stressitaso töistä ym johtuen jo muutenkin korkealla ja toisen itku nostaa adrenaliineja entisestään.
Minusta on positiivista, että poika näyttää tunteitaan ja itkenkin saa, mutta jotenkin tuo, mistä mittakaavasta ja miten usein (vähän väliä) itkuksi heittäminen tuntuu epänormaalilta ja jotenkin pelottavalta.
Koulussa ja muiden aikuisten kanssa tällaisia ongelmia ei ole, mutta kotona ja vanhempien läsnäollessa nämä piirteet nousevat esiin. Joskus on esim. isovanhemmatkin olleet ihmeissään kun mukavan, pojan kanssa ilman vanhempia vietyyn päivän jälkeen vanhempien tullessa kotiin poika painelee huoneeseensa mököttämään ja itkemään eikä suostu kertomaan mikä on vialla.
Jos jollain on viisaita selityksiä tai neuvoja tilanteeseen, tai kokemuksia vastaavasta, auttakaa neuvotonta äitiä... Kiitos!
Kommentit (11)
Nukkuuko poika tarpeeksi? Tuon ikäinen voi tarvita reippaasti yli 10h unta yössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin jatkuva itkeminen (ja aivan mitättömistä syistä) ei ihan mene enää normaalin herkkyyden piikkiin, ainakaan tuossa iässä enää. Kannattaisiko vähän kysellä perheneuvolasta tms. apua?
Mulla ei ole hajuakaan tuonikäisistä lapsista, mutta jos poika käyttäytyy noin vain sinun kanssasi, niin silloin mahdollinen ongelma on teidän välisessä suhteessa. Ei siis pojassa tai sinussa.
Voi olla että poika tuntee itsensä suhteessa sinuun vauvemmaksi kuin mitä sinä hänet näet? Jos korostaisit lapsen osaavuutta ja pärjäävyyttä silloin kun niitä ilmenee?
Meillä 5v poika ja helposti menee itkuksi nimenomaa silloin kun poika on väsynyt! Pikkusisko 2v tarvitsee vähemmän unta kuin tuo meidän 5v poika ja eihän hän nyt voi nukkumaan mennä aiemmin kuin "pikkuvauvat" - ja kun aamulla sisko kuitenkin herättää veljensä niin väsymyskierre on valmis... On yritetty ratkaista niin, että poika pääsee vanhempien viereen nukkumaan ja toinen vanhemmista menee heräämään kukonlaulun aikaan tytön kanssa samaan huoneeseen, jolloin poika nukkuu helposti aamulla jopa pari tuntia siskoaan kauemmin - eikä itke jokaista vastoinkäymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 17:16"]Käykääpä lääkärissä. Ei kuulosta ihan normaalilta käytökseltä, ton ikäseltä pojalta.
[/quote]
No mitä se lääkäri voi tehdä? Katsoa korviin?
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 17:43"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 17:16"]Käykääpä lääkärissä. Ei kuulosta ihan normaalilta käytökseltä, ton ikäseltä pojalta.
[/quote]
No mitä se lääkäri voi tehdä? Katsoa korviin?
[/quote]
No laittaa niinku masennus- ja ADHD-lääkitykselle ;) Ehkä määrää myös vähän terapiaa ;)
Totta puhuen. Uskon, että kyseessä on yksinkertaisesti väsymys. Taas yksi vanhempi, joka ei tajua, miten paljon lapsi tarvitsee unta. Niin kauan unta on ollut yöllä liian vähän kun tuollainen joka asiasta itkuun pillahtelu jatkuu. Tuo on ihan tuttua meilläkin silloin kun ollaan väsyneitä. Nyt kuukauden kunnon unikuuri, määrää tämä nettilääkäri! Säännöllinen päivirytmi, johon kuuluu ulkoilua ja liikkumista. Aikainen nukkumaanmeno, iltojen rauhoittaminen kotona, riittävä määrä unta (10-12h) niin ettei lasta tarvitse herätäää vaan se nousee itsekseen aamulla. Palataan tämän kuurin jälkeen asiaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko pojan käytöksessä jotain muuta mielestäsi erikoista?
Saako poika huomiota muutenkin kuin vaan itkemällä vaikka perheessä ilmeisesti ainakin toinen lapsi..?
riittävä yöuni ja terveellinen ruokavalio. Aloita siitä, jos nämä ei ole kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, meillä on vähän samantapainen vajaa 8-v tyttö. Tosin kuvaat, että sinulle tulee tunne, että joku on hätänä, ja minulle ei tällaista tunnetta tule, vaan tulkitsen sen, että lapsi on herkkä ja äkkipikainen ja vähän kehittymätön, sellainen edelleen uhmäikäinen. Itkua, tai pikemminkin sellaista pettynyttä väninää tulee aika helposti, ei ehkä ihan vääränlaisista leivistä, mutta monista monista muista asioista.
Tyttö on muutenkin vähän erityinen: koulussa on erityisen tuen päätös, on keskittymiskyvytön ja aistiherkkä.
Eli ymmärrän tilannettanne, mutta paljon apua en voi tarjoa. Meillä on tällaisia selviytymiskeinoja: Väsymys ja nälkä pahentavat tilannetta, ja esimerkiksi syömään kannustetaan, jos tuntuu, että syö vain hyvin pienen annoksen. Nukkumisesta huolehditaan myös. Välillä olen välinpitämätön, poistun vaan huoneesta. Aika usein nykyään laitan toisaalta tiukan ukaasin: jos läksyjä ei tehdä ilman vinkumista, niin ei telkkaria, tai teidän tapauksessa: jos haluaa pelata jalkapalloa, niin se pitää tehdä ilman itkua. Samalla kannustan laste selviytymään tilanteista ilman väninää. Puhumme myös aika usein siitä, että itku ei ole kivaa, kun kaikille tulee paha mieli. Yritämme myös sanoittaa tunteita, että on ihan ok turhautua ja kiukustua ja pettyä, kaiki tekevä näin, mutta sitä voi ilmaista muuten kuin itkemällä. Ja selittää, että esim. leipä on aika pieni asia, eikä ehkä tarvitse niin suurta reaktiota. Lisäksi etukäteen valmistellaan miettimään tunteitaan: vaikka jos on sovittu, että mennään ulos, niin muistutan, että jos tuleekin sade, niin lapsi voi vähän valmiiksi miettiä omaa reaktioitaan tähän suunnitelmanmuutokseen.
En tiedä onko mistään tästä hyötyä tai auttaako se lasta, mutta hän on itse joskus sanonut, että ei haluaisi, että kiukkuitku tulee niin helposti. Eli toivon, että ohjeemme auttavat häntä.
Sellaista meillä, aika pitkää pinnaa vaatii ja toivon vaan, että iän myötä reaktioherkkyys helpottaa. Mua helpottaa myös, että olin itse lapsena vähän samanlainen. Nykyään aikuisena olen kuitenkin kuin viilipytty :)
Voimia!
Käykääpä lääkärissä. Ei kuulosta ihan normaalilta käytökseltä, ton ikäseltä pojalta.