Teille, jotka vietitte erittäin villiä nuoruutta. Kysymys.

Minkälaisia teidän teinit? Onko villeys periintynyt? Nyt en tarkoita villillä nuoruudella välttämättä oireilua olosuhteista vaan ihan nuoruudenhulluutta. Minä ja mies oltiin ihan kaheleita nuoruusajan. Rauhoituttiin, opiskeltiin ja työllistyttiin. Sitten tuli lapset. Ihan normaalia yhteiskuntakelpoista elämää ollaan vietetty reilu 20 v, mutta kuitenkin kun murrosikä pamahti päälle, on meidän teinit seonnu totaalisesti. Vaikuttaa samalta, kun mitä me tehtiin ja eipä siinä paljon järkipuhe tai kovatkaan otteet auttaneet. Teen tässä mielessäni hiljaista tutkimusta siitä, että onko tuo teiniriekkuminen todellakin periytyvää...