Pääsen sittenkin vissiin aika vähällä

Anoppini on huumorintajuton ja kapeakatseinen eikä hän ole kovin seurallinen. Sosiaalinen pelisilmä on huono ja minusta hän on kasvattanut lapsensa jotenkin kummallisesti (lahjakkaalla ja komealla miehelläni on joissain hassuissa pikku asioissa tosi huono itsetunto, hänen siskonsa taas on kateellinen ja kyyninen, nähdäkseni sisko on lapsena jäänyt ihmeellisen isoveljensä varjoon). Anopin maailma on pieni ja pyörii työn ja kovan treenaamisen ympärillä. Mikä on aika hassua, koska hän on jo reilusti yli 60. Käyttäytyminen on jopa jotenkin maanista. Mitään ei voi tehdä ja mihinkään ei voi mennä, ellei hän pääse lenkille.

Minua tai meitä hän syyllistää pitkästä välimatkasta ja siitä, että pidämme huonosti yhteyttä. Minulla ja anopilla ei ole juuri mitään yhteistä. Samalla hän on kuitenkin mainio isoäiti ja tosi luotettava lapsenvahti.