Olen aina väärä?
Miten pääsee tunteesta, että on aina väärä? Tiedättekö, ei uskalla tutustua itseään kiinnostaviin ihmisiin, koska ei kuitenkaan itse ole tarpeeksi mielenkiintoinen. Ei oikein tiedä onko oikealla alalla ja varmaan osaa huonosti kaiken vuosien jälkeenkin, ammatillinen itsetunto on heikko. Omat ystävät ovat aina parempia, kauniinpia ja hauskempia. Oma elämä on sinnepäin elämää, koska itse on väärä.
Tiedän, että tämä johtuu siitä, ettei mulla ole lapsena ollut yhtäkään luotettavaa aikuista, joka olisi rakastanut minua eniten. Selvisin yksin. Mutta siitä on ollut hintana tunne, että ei ole tarpeeksi hyvä, rakastamisen arvoinen. perustunne on se, ettei elämä oikeasti kanna.
Tämä siitä huolimatta, että kaikki on hyvin.
Kommentit (14)
Kuulostaa ihan minun kirjoittamaltani. Minulla tunne aktivoitui kun tapasin ryhmäterapiatyyppisessä ympäristössä erään miehen, jolla oli vastaavaa. Ongelma vain on, että sekään suhde ei ongelmiemme takia edennyt.
Ja nyt olen toisessa parisuhteessa ja perheellinen ja sitten näin tämän toisen miehen uudelleen. Ja rakastuin taas. Mutta en voi saada tätä miestä rikkomatta perhettäni (jossa ei mitään suurempaa vikaa). Silleen ihan keskikokoisesti skitsofreeninen tilanne.
Oliko tämä se psykiatri, jonka suunnittelit iskeväsi?
nelonen, ei ollut vaikka kliseisesti siltä kuulostaa :D
mulla on eräs toinen, fyysinen perussairaus joka vuoksi joudun käymään tietyllä lääkärillä.
Ap
miksi käännät syyn itseesi?
Jos ala ei ole sinulle sopiva.
oletko lukenyt kirjaa Erityisherkät ihmiset? Suosittelen.
6, en tiedä miksi. Siksi, kun olen väärä? Mulla on vaan perustunne siitä, etten ole sopiva oikein mihinkään. Mulla ei ole koskaan ollut oikein sellaista oksat pois läheistä ystävyys- tai parisuhdetta. En vaan osaa. Vaikka kokisin olevani läheinenkin, niin jokin minussa jää vain minulle.
7, kiitos kirjavinkistä. Täytyy laittaa ylös.
Miksi sitoo? Olen minä seurustellutkin erään miehen kanssa, jonka tapasin ensiksi ihan lääkäri-potilassuhteessa. Tosin sitten tutustuttiin muissa merkeissä.
Kyse on häpeän tunteesta. Googlaa ja lue tommy hellsteniä.
hienoa on se, että tunnistat tämän, koska häpeä on se vihoviimeinenlinnake, kun kuorii ensin muut tunteet pois päältä. Tunnistaminen ja tiedostaminen on kaiken lähtökohta.
Niin joo ja ala voi tosiaan olla väärä, enkä minä. Mutta en tiedä, mikä mua kiinnostaisi niin paljon, että alkaisin vaihtaakaan. Tähän nyt olen vaan päätynyt ja tässä,ollaan, kun muutakaan ei ole keksitty. Mun koulutus alkaa olla aika vanhentunut ja kaipaisi päivittämistä, mutta siihen ei ole aikaa eikä energiaa. Sekin varmaan tekee olon, että aika on ajanut ohi.
ap
Kiitos ja apua, ootte ihania kun vastaatte.
Tämä lääkäri halaa mua aina vastaanoton päätteeksi, vaikka varmaan tietää mun olevan ihastunut. hän on aina erittäin korrekti, ajoittain jopa "tyly". Mutta ne halaukset sekoittaa mun pään aina pariksi viikoksi vastaanoton jälkeen.
Mutta koska olen väärä, niin eihän tämä lääkäri voi oikeasti ajatella mua lämpimästi.... :/
ap
et ole väärä mutta haet läheisyyttä väärästä paikasta.
14, se on varmasti totta :( mutta harmittaa silti, koska se lääkäri on niin ihana.
ap
Tämä tunne aktivoitui nyt siitä, että olen hullun ihastunut yhteen ihmiseen, jota sitoo ammatilliset rajoitteet joka kerta kun tapaamme.
tavallaan tapaamisemme ovat lämpimiä ja merkityksellisiä. Tavallaan ajattelen niiden olevan sitä vain minulle (koska enhän mä yllä hänen tasolleen millään mittapuulla)., eikä hän voi kummoisestikaan vastata kevyeen flirttiini vaarantamatta ammattietiikaansa.
Ap