Lasten harrastukset tappaa aikuisten ystävyyssuhteet, onko muille käynyt samoin?

Kyllähän tuo liittyy siihen samaan asiaan, että urheiluseuroilla ei ole oikein tarpeeksi monipuolisesti erilaisille perheille tarjota toimintaa. Olet joko mukana täysillä tai sitten et ollenkaan. Jotkut sopeutuvat tyytyväisinä tilanteeseen, jotkut kärsivät ja uhraavat elämänsä lasten hyväksi. Minusta on mielenkiintoinen ilmiö, miten kiltisti vanhemmat tanssivat seurojen pillin mukaan. Urheilua pidetään pyhempänä kuin koulunkäyntiä, koulusta sentään ollaan pois lomamatkojen ja muiden menojen takia. 

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 10:25"]

. Urheilua pidetään pyhempänä kuin koulunkäyntiä, koulusta sentään ollaan pois lomamatkojen ja muiden menojen takia. 

[/quote]

Tätä samaa ihmettelen monesti. Aniharvasta tulee ammartiurheilija, sen koulunkäynnin pitäisi olla harrastamista tärkeämpää.

Ei meillä aikuisten yhteydenpito ole lasten harrastusten vuoksi kärsinyt, vaan syy on ihan joku muu. Meillä 3lasta, joilla jokaisella kilpaharrastus (jokaisella n.5-6krt viikossa treenit+kisat/pelit/leirit päälle), mutta kyllä silti aina joku väli löytyisi tavata aikuisten kavereita.

Meillä kuitenkin vanhat kaverit jääneet, koska kaikki eivät vain ole kiinnostuneita näkemään. Jos ehdottaa näkemistä, niin joku syy on aina ettei onnistu, joten ei sitä viitsi hirveästi ehdottakaan. Ajan myötä sitä on ajautunut erilleen, eikä oikeastaan tiedä niiden vanhojen kavereiden elämästäkään oikein mitään. Myös oma mielenkiinto ja halu nähdä on vähentynyt, koska on tullut olo ettei kaveruudella ole merkitystä. Joku aktiivisempi kaverisuhde sentään on jäänyt, vaikka ei niin usein tavattaisikaan (enemmän aitoja syitä harvoin näkemiseen, eikä tekosyitä).

Sitä vastoin vanhojen kavereiden tilalle on tullut uusia ja näiden aikuisten kanssa nähdään. Osa tullut lasten kaverisuhteiden myötä ja osa lasten harrastusten myötä. Eli vaikka vanhoja kaverisuhteita ei niin meillä aikuisilla olekaan, niin on meillä silti kaverisuhteita.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 10:32"]

Ei meillä aikuisten yhteydenpito ole lasten harrastusten vuoksi kärsinyt, vaan syy on ihan joku muu. Meillä 3lasta, joilla jokaisella kilpaharrastus (jokaisella n.5-6krt viikossa treenit+kisat/pelit/leirit päälle), mutta kyllä silti aina joku väli löytyisi tavata aikuisten kavereita.

Meillä kuitenkin vanhat kaverit jääneet, koska kaikki eivät vain ole kiinnostuneita näkemään. Jos ehdottaa näkemistä, niin joku syy on aina ettei onnistu, joten ei sitä viitsi hirveästi ehdottakaan. Ajan myötä sitä on ajautunut erilleen, eikä oikeastaan tiedä niiden vanhojen kavereiden elämästäkään oikein mitään. Myös oma mielenkiinto ja halu nähdä on vähentynyt, koska on tullut olo ettei kaveruudella ole merkitystä. Joku aktiivisempi kaverisuhde sentään on jäänyt, vaikka ei niin usein tavattaisikaan (enemmän aitoja syitä harvoin näkemiseen, eikä tekosyitä).

Sitä vastoin vanhojen kavereiden tilalle on tullut uusia ja näiden aikuisten kanssa nähdään. Osa tullut lasten kaverisuhteiden myötä ja osa lasten harrastusten myötä. Eli vaikka vanhoja kaverisuhteita ei niin meillä aikuisilla olekaan, niin on meillä silti kaverisuhteita.

[/quote]

Meillä siis kyllä löytyisi hyvin pahimman kilpakaudenkin aikana (jota n. 2kpl n. 2kk jaksoja) aikaa nähdä vähintään kerran kuussa viikonloppuilta ja muuna aikana varmasti useamman kerran kuussa se viikonloppuilta. Joulu-uudenvuoden aikaan ja kesällä sitten vaikka viikottain. Lisäksi yläkouluikäinen voi hyvin mennä kisaan/peliin myös joskus ilman vanhempaa, ainakin meillä on mennyt (välillä ei vaan aina pääse mukaan), jopa se huoltaja-vanhempi on peleistä aika ajoin pois (töissä).

Eli ei kuulosta kovin realistiselta tuo ap:n kaverin tapaus, ettei oikeasti ole aikaa nähdä. Eri asia jos välimatka on niin pitkä, että siinä menee koko viikonloppu. Vähänkään lyhyemmällä välimatkalla en ymmärrä harrastusten estävän näkemistä, jos on normitöissä vain viikolla.

Kyllä olen säilyttänyt ystävyyssuhteet niihin hyviin ystäviin, joku mammakahvilan porukka on jäänyt.

Toisaalta lasten urheiluharrastuksen myötä on syntynyt uskomattoman tiivis ja ihana ystäväporukka, joiden kanssa ollaan eniten tekemisissä. Pahiten pelkään tämän porukan menettämistä kun lapsen harrastus joskus loppuu. Oikeastaan parhaat ystäväni löytyvät tästä porukasta ja niistä vanhoista nuoruuden- ja lapsuudenystävistä. 

No ainakin kaverit antaa nämä harrastukset syyksi miksi ei voi nähdä :( ihan järjyttävän ohjelmoidulta heidän viikkonsa ja iltansa kuulostavat; treenejä klo16-21 joka arki-ilta kolmella lapsella ja viikonloppuisin 1-3 kisoja ja treenejä klo7 alkaen. En yhtään ihmettele etteivät ehdi nähdä. ap

Kuulostaa kamalalta. Meillä ei ole lapsia, ja vähän jännittää, mitä ystävillemme tapahtuu, kun lapset tulevat harrastusikään. Pikkulapsiaikana on ollut yllättävänkin helppo jatkaa tapaamisia.

Koulunkäynti on numero yksi meillä ja tulokset on erinomaiset. En ymmärrä että joka päivä jotakin harrastusta ja viikonloput yhtä urheilua. Kilpailu alkaa pian ja jyvät seulotaan akanoista. Ei ole sen arvoista.

Minulla on paljon ystäviä, joita tapaan omien ja lasten harrastusten merkeissä. Ne "lapsiperhekaverit" jäi aikoja sitten, enää ei oikeastaan ole mitään yhteistä, kun ei ole haalareita ja vaippoja vertailtavaksi.

Nämä ystävät olivat ystäviä jo vuosia ennen lapsia ja tähän asti on pidetty yhtä. Mutta viime vuosina yhteydenpito on hiipunut ja tuntuu että asialle ei voi mitään :(

Meillä on jokunen sukulainen, jolla on aikaa lasten harrastuksista kenties yhtenä viikonloppuna kuukaudessa tai ehkä joku ilta yllättäen viikolla. Mutta kun itsellä on joskus viikonlopputöitä, tai kokous illalla yms, niin ei se aina käy. Hän loukkaantui viimeksi, kun ilmoitti voivansa tulla kylään ( 2 tunnin väli lasten harrastuksilta), mutta minUlla oli työtehtävä. voisin kuulemma perua..