Kuinka yleistä on, että erotaan vaikka molemmat tosissaan tahtoisi.

Eikö silloin luulisi olevan aina toivoa, jos molemmat tahtovat ja tekevät töitä suhteen eteen?

Joskus ihmiset ottavat eron vastaan ylhäältä annettuna kohtalon iskuna. Julmaa ja epäreilua on elämä, jos ihmiset itse ovat voimattomia parisuhteissaan.

Mitä mieltä te olette? Onko parisuhteen aina pelastettavissa, jos tahtoa on?