Mistä tiesitte, että mies oli valmis isäksi?

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 22:37"]

Ei tosiaan pidä tuijottaa vain siihen, että mies haluaa lapsia ja on omasta mielestään hyvää isäainesta. MIehen käsitys itsestään voi perustua aivan heppoisiin tai vääristyneisiin asioihin. Minulla on tästä kokemusta. Mies, jolla on suuria vaikeuksia kohdata ja käsitellä erilaisia tunteita, ja joka lähinnä lamaantuu vähänkin pulssia nostattavissa tilanteissa, saattaa uskotella itselleen olevansa "tasapainoinen" ja siten kelpo isäkandidaatti. Jos pintaa vähänkin raaputtaa, kyseessähän on tunnetaidoton ongelmakimppu jolta puuttuu erittäin olennainen vanhemmuuden vaatimus, eli kyky pärjätä kaikenlaisten tunteiden kanssa. Lapsi kun ei yleensä ole (ainakaan heti vielä syntyessään) samanlainen pystyynkuollut frankenstein.

Eli minä pidän isäkandidaatissa tärkeänä tunne-elämän tasapainoisuutta, ja nimenomaan oikeaa eikä näennäistä tasapainoisuutta. Katso miehen elämänhistoriaa; onko hän elänyt normaalia terveen nuoren miehen elämää, rakastanut, seurustellut, vai onko taustassa pitkiä mustia aukkoja? Mitä hänen eksänsä ajattelevat hänestä? Onko hänellä nöyryyttä elämän edessä, valmiutta kantaa vastuunsa vaikka lapsi olisi esim. vammainen, vai päästeleekö hän suustaan typeryyksiä kuten "olisi kauheaa saada tyhmä lapsi"? Onko hän uskollinen, vai onko hän sittenkin itsensä muiden (siis myös lasten) edelle asettava raukkamainen pelle?

[/quote] Teit sitten lapsia tuollaisen kanssa?

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 00:34"]

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 00:14"]

Oletteko naimisissa? 

Naimisiin mentyä putkahtaa se lasikin :)

Mielestäni suurin osa, ettenkö sanoisi, että 95 % on isiä. He eivät itsekään tiedosta sitä, milloin he ovat valmiita isäksi ja milloin ei. Jos teillä on talous kunnossa ja elämä tasainen ja olette naimisissa, niin en näe mikseikö lapsia voisi tulla. Voitte sopia jonkun ajan, esim. "bailataan tää vuosi täysillä ja sitten kokeillaan!". Jos naisen elämä menisi aina miehen ehdoilla, naisen elämä olisi surkeaa. Joskus on otettava riskejä.

[/quote]

Omasta mielestäni pelkkä "ei ole mitään sitä vastaan, että lapsia tulisi" asenne ei osoita vielä riittävää halukkuutta lastenhankintaa kohtaan eikä riittävää sitoutumista asiaan. Joo, ei ehkä ole mitään sitä vastaan, mutta onko silti tarpeeksi halukkuuttakaan sitten siihen. Minun mielestäni halukkuutta, motivaatiota ja sitoutumista asiaa kohtaan on oltava selvästi tuota enemmän, ennen kuin kannattaa mennä asiassa eteenpäin. Neutraali mielipide/neutraali suhtautuminen asiaan ei mielestäni riitä, vaan sen on oltava voimakkaasti halukas ja positiivinen sen mielipiteen, kyseessä on lapsi, joka tuo mukanaan ison elämänmuutoksen ja valtavan vastuun kaikin tavoin.

"Joskus on otettava riskejä..." Kyllä, mutta riskien ottaminen tuossa asiassa on liian iso riski otettavaksi. Kyseessä on kuitenkin koko ihmisen elämän muuttava asia ja vastuu myös toisesta ihmisestä.

[/quote]

Jos huomasit lukea, niin laitoin ehdot

- talous

- naimisissa oleminen

- pariskunnan suunnitelma milloin lapsia voisi katsoa tulevan elämään. Esim. juurikin se, että "bailataan tää vuosi ja tehdään sitten" on minusta aivan hyvä suunnitelma. Joskus näkee näitä "bailaaja" miehiä, jotka haluavat vain bailata eivätkä halua sitoutua, niin niillä alkaa olemaan jo kolmekymppisenä tiukat paikat. Eivät välttämättä enää löydäkään sopivaa kumppania, koska koko elämän on mennyt bailaamiseen.

Täytyy muistaa, että lapsen tulon jälkeen ei elämä lopu. Se jatkuu edelleen, mutta kuviossa on lapsi. Ei koko elämä tarvi mennä lapsen ehdoilla. Esim. mummot / lastenhoitajat kehiin, niin voitte jatkaa edelleen aktiivista elämää, kuten harrastuksia, bailausta, matkustelua.. Kun rakkautta on, niin ei se rakkaus lopu lapsen saantiin. Asia pitää vain suunnitella. Jos miehesi on suunnitelmallinen ja lupauksissaan jämpti ja häneen voi luottaa, niin silloin hän on hyvä isäksi.

Tehkää jokin suunnitelma, mitä odotatte elämältänne ja voitteko toteuttaa jo jotkin asiat ennen lasta. Vai ovatko harrastuksenne tms sellaiset, että ne voidaan toteuttaa myös jo lapsen aikana. Esim. jotkut näkee, että matkustaisivat vähän kaikkialle ennen lapsen tuloa, sillä perhe-arki voi vähentää matkustusintoilua. 

Puhukaa toisiltanne, että mitä odotatte. Onko lapsen saanti nyt pakko vai voiko se odottaa vielä pari vuotta? Tehkää suunnitelma ja lupautukaa siihen. Se on parempi kuin se, että "katsotaan", "en mä ehkä vielä".. joutuisit kysymään joka hetki, että milloin lapsi tehtään. Eli tehkää suunnitelma, onko se puolen vuoden päästä, vuoden päästä tms.... Sitten myös nauttiikin niistä "viimeisistä lapsettomista päivistä" ;)

Ja, joo, en lähde selvittämään milloin mies on valmis isäksi ja milloin ei. Suunnitelma. Silloin on ainakin valmis :) Jos rikkoo lupauksen, niin voikin kysyä, että mikä vikana - onko edes samat tavoitteet vai oliko kaikki vain hulabaluuta mieheltä. 

Naisen vaan pitää olla varuillaan, ettei mies ole sellainen joka ei halua lapsia. 

Ei tosiaan pidä tuijottaa vain siihen, että mies haluaa lapsia ja on omasta mielestään hyvää isäainesta. MIehen käsitys itsestään voi perustua aivan heppoisiin tai vääristyneisiin asioihin. Minulla on tästä kokemusta. Mies, jolla on suuria vaikeuksia kohdata ja käsitellä erilaisia tunteita, ja joka lähinnä lamaantuu vähänkin pulssia nostattavissa tilanteissa, saattaa uskotella itselleen olevansa "tasapainoinen" ja siten kelpo isäkandidaatti. Jos pintaa vähänkin raaputtaa, kyseessähän on tunnetaidoton ongelmakimppu jolta puuttuu erittäin olennainen vanhemmuuden vaatimus, eli kyky pärjätä kaikenlaisten tunteiden kanssa. Lapsi kun ei yleensä ole (ainakaan heti vielä syntyessään) samanlainen pystyynkuollut frankenstein.

Eli minä pidän isäkandidaatissa tärkeänä tunne-elämän tasapainoisuutta, ja nimenomaan oikeaa eikä näennäistä tasapainoisuutta. Katso miehen elämänhistoriaa; onko hän elänyt normaalia terveen nuoren miehen elämää, rakastanut, seurustellut, vai onko taustassa pitkiä mustia aukkoja? Mitä hänen eksänsä ajattelevat hänestä? Onko hänellä nöyryyttä elämän edessä, valmiutta kantaa vastuunsa vaikka lapsi olisi esim. vammainen, vai päästeleekö hän suustaan typeryyksiä kuten "olisi kauheaa saada tyhmä lapsi"? Onko hän uskollinen, vai onko hän sittenkin itsensä muiden (siis myös lasten) edelle asettava raukkamainen pelle?

Muista tärkeistä asioista on jo edellä kirjoitettu - minä haluan lähinnä varoittaa tyytymästä siihen, mitä mies itse itsestään sanoo. Voi tulla hyvin kalliiksi naiselle ja lapsille olla hyväuskoinen tässä asiassa. Eiköhän esim. pedofiilikin kuuluta olevansa lapsirakas ja tosi hyvää isämateriaalia.....

Olin 20vuotias yh-äiti,kun tapasin mieheni,22v, ja kyllä sen aika nopeasti näki,että on valmis isäksi. Ensin otti lapseni täysin omakseen ja siitä muutaman vuoden päästä saimmekin jo yhteisen lapsen.

Kyllä sinä ihan oikeita asioita tarkkailet. Kumppanin täytyy pystyä keskustelemaan kasvatusasioista ja muotoilemaan jonkinlainen näkemys siitä, mitkä asiat hänelle ovat tärkeitä lastenhoidossa. Hänen täytyy osoittaa kykyä ja oma-aloitteisuutta lastenkasvatuksen logistiikan ja talousasioiden miettimiseen: millä eletään, miten liikutaan, mitä muutoksia arkeen vaaditaan. Hänellä olisi hyvä olla jotakin sanottavaa omasta kasvatuksestaan ja siitä, millainen isä hän toivoisi olevansa.

Ei ole valmis sinun miehesi. Älä huijaa.

No kun 10 vuotta vonkas.

Ei ollut isäksi siltikään!

Siitä kun hän kertoi sen suoraan. Onneksi en ollut siinä vaiheessa vielä ikäloppu, olin jo odotellut aikani. 

Vanhemman pitää olla valmis asettamaan lapsen edun kaiken edelle, tämä ei toimi jos vain toinen on sen valmis tekemään. Näitä väsyneiden äitien ja omaa-laatu-aikaa viettävien isien perheitä on nähty. Hajoaa yleensä miehen pettämiseen kun kotona ei irtoa ( ylläri ).

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 02:22"]

Vanhemman pitää olla valmis asettamaan lapsen edun kaiken edelle, tämä ei toimi jos vain toinen on sen valmis tekemään. Näitä väsyneiden äitien ja omaa-laatu-aikaa viettävien isien perheitä on nähty. Hajoaa yleensä miehen pettämiseen kun kotona ei irtoa ( ylläri ).

[/quote] Juuri näin. Minua ärsyttävät miehet, jotka eivät vaadi itseltään tätä toisten asettamista etusijalle. Ollaan olevinaan niin erinomaisia, mutta sitten arjessa asenne on minä-minä-mun-tarpeet. Kaikenlaiset onnettomat ylijäämämiehet pääsevät lisääntymään varsinkin suurissa kaupungeissa, missä korkeasti koulutetuista naisista on ylitarjontaa ja he sitten nähtävästi epätoivoissaan kelpuuttavat lastensa isäksi näitä hyypiöitä, katsomatta kovin tarkkaan minkä arvoisista ihmisista oikeasti on kysymys.

Siitä, että hän sanoi niin. Otti lapsen itse puheeksi ja aloitti suostuttelun.

Puhuimme asiasta ja mies sanoi olevansa valmis isäksi. Ei ollut mitään syytä olla uskomatta häntä, on ihan aikuisen ikäinen eikä biletys kuulu harrastuksiinsa. 24-vuotiaan miehen kanssa en kokemuksiini perustuen tekisi lapsia.

Nooh, keskusteltiin lasten hankinnasta ja mies oli myöntyväinen. Mutta oli sitä mieltä, että naimisiin ei tarvitsisi mennä kuin vasta lapsen synnyttyä. Minä olin sitä mieltä, että meidän pitää olla naimisissa lapsen hankitaa varten. No, keskusteltiin ajankohdasta ja lopulta mies varasi ajan maistraatista. Että joo, kuvittelin, että oikeasti haluaa isäksi kun on valmis menemään naimisiinkin sen takia. Ja siis edelleen kuvittelen lukeneeni miestäni oikein.

Ei ollut valmis x2.

MIelestäni mies on valmis isäksi, kun asettaa ensinnäkin parisuhteen arvon korkealle. On siis valmis joustamaan omista vaikkapa harrastuksistaan. On kiinnostunut siitä, millainen lapsi olisi, millainen hän olisi isänä, tai nainen äitinä, millaiset suunnitelmat sen suhteen kuka lasta hoitaa kotona ja kuinka kauan. On myös aloitteellinen kotitöiden suhteen.

Väitän, että harva mies valitettavasti on tässä tilanteessa saadessaan lapsen. Toiset eivät ole koskaan. Eivät edes naiset. 

Mieti tarkkaan ap. Lapsi on persoona, ihminen. Hän ei ansaitse tulla syntyväksi tahtomattaan huonoille vanhemmille. Edes toisen on _oltava_ hyvä alusta asti.

Oletteko naimisissa? 

Naimisiin mentyä putkahtaa se lasikin :)

Mielestäni suurin osa, ettenkö sanoisi, että 95 % on isiä. He eivät itsekään tiedosta sitä, milloin he ovat valmiita isäksi ja milloin ei. Jos teillä on talous kunnossa ja elämä tasainen ja olette naimisissa, niin en näe mikseikö lapsia voisi tulla. Voitte sopia jonkun ajan, esim. "bailataan tää vuosi täysillä ja sitten kokeillaan!". Jos naisen elämä menisi aina miehen ehdoilla, naisen elämä olisi surkeaa. Joskus on otettava riskejä.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 00:14"]

Oletteko naimisissa? 

Naimisiin mentyä putkahtaa se lasikin :)

Mielestäni suurin osa, ettenkö sanoisi, että 95 % on isiä. He eivät itsekään tiedosta sitä, milloin he ovat valmiita isäksi ja milloin ei. Jos teillä on talous kunnossa ja elämä tasainen ja olette naimisissa, niin en näe mikseikö lapsia voisi tulla. Voitte sopia jonkun ajan, esim. "bailataan tää vuosi täysillä ja sitten kokeillaan!". Jos naisen elämä menisi aina miehen ehdoilla, naisen elämä olisi surkeaa. Joskus on otettava riskejä.

[/quote]
Voi taivas. Hyvien monien naisten elämä on surkeaa, juurikin sen takia että mennään miesten ehdoilla vielä sen jälkeenkin, kun on lapset tehty! Riskit ei tässä lajissa päde, koska maksaja on LAPSI! #6

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 23:50"]Ei ole valmis sinun miehesi. Älä huijaa.

[/quote]

Ei olekaan, lukisit tekstin kunnolla, TOLLO!

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 00:14"]

Oletteko naimisissa? 

Naimisiin mentyä putkahtaa se lasikin :)

Mielestäni suurin osa, ettenkö sanoisi, että 95 % on isiä. He eivät itsekään tiedosta sitä, milloin he ovat valmiita isäksi ja milloin ei. Jos teillä on talous kunnossa ja elämä tasainen ja olette naimisissa, niin en näe mikseikö lapsia voisi tulla. Voitte sopia jonkun ajan, esim. "bailataan tää vuosi täysillä ja sitten kokeillaan!". Jos naisen elämä menisi aina miehen ehdoilla, naisen elämä olisi surkeaa. Joskus on otettava riskejä.

[/quote]

Omasta mielestäni pelkkä "ei ole mitään sitä vastaan, että lapsia tulisi" asenne ei osoita vielä riittävää halukkuutta lastenhankintaa kohtaan eikä riittävää sitoutumista asiaan. Joo, ei ehkä ole mitään sitä vastaan, mutta onko silti tarpeeksi halukkuuttakaan sitten siihen. Minun mielestäni halukkuutta, motivaatiota ja sitoutumista asiaa kohtaan on oltava selvästi tuota enemmän, ennen kuin kannattaa mennä asiassa eteenpäin. Neutraali mielipide/neutraali suhtautuminen asiaan ei mielestäni riitä, vaan sen on oltava voimakkaasti halukas ja positiivinen sen mielipiteen, kyseessä on lapsi, joka tuo mukanaan ison elämänmuutoksen ja valtavan vastuun kaikin tavoin.

"Joskus on otettava riskejä..." Kyllä, mutta riskien ottaminen tuossa asiassa on liian iso riski otettavaksi. Kyseessä on kuitenkin koko ihmisen elämän muuttava asia ja vastuu myös toisesta ihmisestä.

Ylös!