Martaksi?

Riippunee paikkakunnasta ja sen sisäänlämpiävyydestä.

Meidän yhdistyksessä on niin paljon porukkaa ja ihmisillä eri mieltymykset, että yleensä siellä on melko eri ihmiset eri tapahtumissa. Ei läheskään kaikki tunne toisiaan, että sinne sekaan vaan.

Olin just Marttojen seksi-illassa ja oli kivaa, voin suositella

Voi, minäkin olen miettinyt ihan samaa. Kuulun heidän Fb-faneihin jo :) Mutta pelkään että porukka on sellaista isoäiti-tyyppiä tai sitten perheenäitien prototyyppejä enkä oikein kumpaakaan koe olevani itse.

Meidän paikkakunnalla Martta-kerho on paikallisten pien/keskisuurten naisyrittäjien temmellyskenttä. Eli ei mitään perus-mamma-äiti-sakkia. Olen miettinyt mukaan menoa, kyllä ne kuulemma porukoihin hyväksyy.

Kokeile eri yhdistyksiä. Jotkut voi olla tosi sisäänpäinlämpiäviä, toiset ei. Kuoro voisi myös olla hyvä, jos osaat laulaa. Kannattaa heti tarjoutua vapaaehtoiseksi vaikka johonkin kahvitukseen tms. yksinkertaiseen hommaan, niin pääsee jutuiksi vakkarien kanssa.

Jos olet uskonnollinen, niin seurakuntien pienryhmiin, messuavustajaksi, kahvituksiin, yms. otetaan myös mukaan. Ainakin niissä seurakunnissa, joissa itse olen käynyt, on ollut lämmin tunnelma ja on otettu hyvin porukoihin.

En ole yhtään musikaalinen tai taiteellinen. sieltä puolelta löytyisi kyllä vaikka mitä, mutta ei ole mun juttu. Ap. Suurin osa muusta yhdistystoiminnasta näkyy täällä päin olevan erilaisia sairausyhdistyksiä, ja olen terve kuin pukki ja toivottavasti saan myös olla. Olen mukana yhdessä valtakunnallisessa erikoisen harrastuksen yhdistyksessä, mutta täällä päin ei ole löytynyt ketään harrastajaa, joka ainakaan julkisesti tulisi esiin. Heillä on vuosikokous joka vuosi ja siellä käyn. Vaikuttaa alkuun sisäänlämpiävältä, mutta arkuudestani huolimatta siihen olen päässyt hyvin mukaan. Valitettavasti vain ne tuttavat jäävät facebook-kaveruuden tasolle, kun ovat niin kaukana. En nyt etsi ystäviä, vaan ihmisten seuraa, kun teen töitä paljon yksin pienessä yrityksessä. Ap. 

Entäs paikallinen harrastajateatteri. Ei siellä tarvi näytellä. Itse asiassa, niillä on enemmän pulaa ihmisistä, jotka vaikka auttaa lavasteiden teossa, puvustuksen etsimisessä, puffetin pitämisessä, lipunmyynnissä, mainosten tekemisessä, jne. Silti pääsee porukkaan ja suunnitteluun osallistumaan ja tapaa varmasti ihmisiä!

Teatterijutun olen ottanut selvää, ei ole täällä päin. Mulla on toisella paikkakunnalla -liian kaukana mulle - yhdestä sellaisesta teatterista sattumalta pari tuttavaa, joten voisi olla hyvin minun juttuni. Lapsena oli näytelmäkerhossa ja sain koulunkin näyltelmissä usein ne roolit, joissa piti puhua paljon, koska ujoudestani huolimatta ääneni oli selkeä ja muistin vuorosanat hyvin. En edelleenkään pelkää esiintymistä, roolin taakse on helppo naamioitua. Olisi siis mun juttuni, mutta täällä ei ole sellaista. Toinen juttu siinä sitten, että nuo tutut toiselta paikkakunnalta ovat sanoneet, että sellainen tahti mikä heillä on, ei oikein säännöllistä päivätyötä tekevälle sovi. Kiitos ehdotuksesta, se oli hyvä mutta, lisääkin saa laittaa. Sekä ne Marttojen kokemukset ovat myös tervetulleita. 

Pitääkö martan osata kaulia ja rypyttää piirakka? Tää siis ei ole mikään kaksimielinen juttu, vaan ihan tosissani kysyn. En osaa, vaikka anoppi kovasti koetti opettaa.