Lue keskustelun säännöt.
Mä en ikinä opi ajamaan taskuparkkiin!
15.02.2014 |
Pelkään niin älyttömästi, että osun muihin autoihin ja pidän sellaisen välin, että en varmasti saa omaa autoani sopimaan. Eilen onnistuin, kun sain ensimmäisen paikan niin että auto oli vain takana, ei edessä. Mutta sitten siihen eteen tuli iso pakettiauto, enkä uskaltanut lähteä ennenkuin toinen autoista lähtisi pois, no lopulta kävi niin, että molemmat lähtivät lähes yhtä aikaa ja ehdin pois ennen kuin kukaan muu tulee. Maksuton parkki työpaikan lähellä keskustan ulkopuolella, eikä työpaikan lähellä ole kuin sivuparkkeja.
Kommentit (16)
Toivottavasti minunkaan ei edes tarvitse enää oppia. Yli 30 vuotta olen jo onnistunut autoilemaan ilman sitä taitoa, eiköhän sitä selviä tästä eteenpäinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mistään taidosta ei ole haittaa joten ennemmin sen opettelisin kun toivoisin, että löydän aina toisenlaisen parkin. Se kumminkin niin helppo asia, että sen oppii varmasti jokainen suht kivuttomasti. Sinne vaan illalla johonkin kaupan parkkipaikalle treenaamaan ja keilat tai vastaavat mukaan.
Kyllä sä sen opit, jos haluat! Helpottaa paljon autoilua, kun sen taidon opit.
Näin se onnistuu:
Älä yritä ensimmäisellä kerralla päästä taskuun, vaan peruuta loivassa kulmassa jalkakäytävää "kohti", kunnes pyörä osuu hieman jalkakäytävän reunaan. Sen jälkeen aja eteenpäin metri ja sitten peruuta taskuun. Tällä kikalla minäkin täystunari osaan taskuperuutuksen loistavasti. Mutta selittää en sitä kyllä nyt tainnut osata.....
Heikompaa ihan naurattaa, onhan se joskus haasteellista, mutta paina mieleesi sellainen pikku juttu, että eihän se ole kuin peltiä ja jotain lasinsekaista komponiittia jos vähän kolahtelee, ei autoa satu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen aiemmin onnistunut välttämään, tai ajamaan sellaisiin paikkoihin että muita paikkoja on vähän. Mutta nykyinen työpaikka, lähin muu kuin kadunvarsiparkki on yli kilometrin päässä. Useimmiten kävelen töihin, mutta eilen oli tilanne, että piti päästä suoraan töistä autolla ja auton kotoa haku olisi kestänyt liian kauan.
Linkkivinkki:
Ihan totta, sen voi opetella noiden ohjeiden mukaan, ja kun säännöt on hallussa, on suoritus ihan mekaaninen toimitus. Ei kuin videota katsomaan :)
Tsemiä, AP & muut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin autokoulun maassa, jossa taskuparkkeeraus vaadittiin ajokokeessa, ja vaikka muuten olen melko varovainen kuski - olen kuitenkin aina ajanut lähinnä rauhallisissa taajamissa, noin 10-15 kilometrin matkoja kerralla - niin tämän osaan!
Onnistumisen kannalta aivan ensisijaisen tärkeää on aloittaa parkkeeraus tarpeeksi läheltä edellä olevan auton kylkeä. Eli oikeasti olisi hyvä olla niin lähellä kuin mahdollista. Suomalaisissa ohjeissa jokus esiintyvä "noin metri" on ok, jos parkkeerataan ruutuun ja todella reiluilla väleillä. Entisen kotimaan ohjeissa tuo on sitten jo muuntunut noin 60 senttiin, mutta oma opettajani opetti jopa ajamaan niin kiinni viereiseen autoon, että sivupeilit melkein koskevat toisiaan. ;-) Mutta jos väli on liian suuri, niin auto kääntyy tuolloin ratin ollessa ääriasennossa perutettaessa ihan liikaa, eikä sitä mahdu enää suoristamaan. Oma ajokoulunopettajani käytti paljon aikaa sen opettamiseen, että osasin ajaa auton tarpeeksi lähelle viereistä autoa.
Toinen tärkeä vaihe on sen arvioiminen, että sinun autosi renkaat ovat linjassa edessä olevan auton renkaiden kanssa. No, sehän ei oikeasti ihan hirveän helposti luonnistu. Siksi tähän opetettiin autokoulussa vinkiksi tällainen, että edessä olevan auton sivupeilin pitäisi olla samalla tasolla kuin sinun autosi tuulilasin alareunan.
Oikeasti, kun nämä kaksi osaa on tehnyt oikein, loputkin sitten sujuvat, jopa ahtaissa tiloissa. Niissähän ratti pitää suoristaa vähän ennen perutusvaiheen loppua.
Näillä ohjeilla parkkeerasin vuosikaudet niin, että edessä ja takana olevien ja oman autoni väliin jäi usein korkeintaan 30 senttiä puoleensa, eli yhteensä 60 senttiä yhteensä kolhimatta muita autoja. Joskus toki vaati pari-kolmekin yritystä, kun huomasin kuitenkin sitten aloittaneeni homman liian suurelta etäisyydeltä edessä olevaan autoon.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 16:28"]
Onnistumisen kannalta aivan ensisijaisen tärkeää on aloittaa parkkeeraus tarpeeksi läheltä edellä olevan auton kylkeä. Eli oikeasti olisi hyvä olla niin lähellä kuin mahdollista. Suomalaisissa ohjeissa jokus esiintyvä "noin metri" on ok, jos parkkeerataan ruutuun ja todella reiluilla väleillä. Entisen kotimaan ohjeissa tuo on sitten jo muuntunut noin 60 senttiin, mutta oma opettajani opetti jopa ajamaan niin kiinni viereiseen autoon, että sivupeilit melkein koskevat toisiaan. ;-) Mutta jos väli on liian suuri, niin auto kääntyy tuolloin ratin ollessa ääriasennossa perutettaessa ihan liikaa, eikä sitä mahdu enää suoristamaan. Oma ajokoulunopettajani käytti paljon aikaa sen opettamiseen, että osasin ajaa auton tarpeeksi lähelle viereistä autoa.
Toinen tärkeä vaihe on sen arvioiminen, että sinun autosi renkaat ovat linjassa edessä olevan auton renkaiden kanssa. No, sehän ei oikeasti ihan hirveän helposti luonnistu. Siksi tähän opetettiin autokoulussa vinkiksi tällainen, että edessä olevan auton sivupeilin pitäisi olla samalla tasolla kuin sinun autosi tuulilasin alareunan.
Oikeasti, kun nämä kaksi osaa on tehnyt oikein, loputkin sitten sujuvat, jopa ahtaissa tiloissa. Niissähän ratti pitää suoristaa vähän ennen perutusvaiheen loppua.
Näillä ohjeilla parkkeerasin vuosikaudet niin, että edessä ja takana olevien ja oman autoni väliin jäi usein korkeintaan 30 senttiä puoleensa, eli yhteensä 60 senttiä yhteensä kolhimatta muita autoja. Joskus toki vaati pari-kolmekin yritystä, kun huomasin kuitenkin sitten aloittaneeni homman liian suurelta etäisyydeltä edessä olevaan autoon.
[/quote]
Tarkoitat varmasti hyvää, mutta ei tällaisia ohjeita (peili ja tuulilasin alareuna, 60 senttiä) voi soveltaa kuin määrätyn mittaiseen autoon. Ja korkeintaan 60 sentistä päätellen etuylitykseltään melko pieneen ja muutenkin kapeaan autoon.
Pitää vain ymmärtää oman ajoneuvonsa mitat ja kääntösäde, joiden perusteella on selvää mitä reittiä kunkin renkaan on kuljettava. Peileistä voi hakea apua jos ei muuten hahmota missä mennään. Niin kauan kun asia ei mene ajattelematta, on ajoneuvokohtaisten sääntöjen keksiminen hiukan itsepetosta. Ongelmaa ei ole ratkaistu, mutta se on ehkä jotenkuten kierretty, kunnes ajoneuvo vaihtuu ja kukaan työikäinen ei varmaankaan suunnittele ajavansa loppuikäänsä ainoastaan sillä yhdellä ja samalla laatikolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 16:06"]
Heikompaa ihan naurattaa, onhan se joskus haasteellista, mutta paina mieleesi sellainen pikku juttu, että eihän se ole kuin peltiä ja jotain lasinsekaista komponiittia jos vähän kolahtelee, ei autoa satu!
[/quote]
Helvata, jos mun autoa "vähän" kolhit, niin se ei ole pikku juttu! Omaasi saat runnoa vaikka lyhtypylvääseen mutta toisten omaisuutta tulee kunnioittaa. Ärsyttää kaltaisesi idiootit!
Ja ap:lle, tsemppiä ja kovaa harjoitusta vaan! Parkkitutka on ihan hyvä apuväline myös tässä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 17:04"]
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 16:28"]
Onnistumisen kannalta aivan ensisijaisen tärkeää on aloittaa parkkeeraus tarpeeksi läheltä edellä olevan auton kylkeä. Eli oikeasti olisi hyvä olla niin lähellä kuin mahdollista. Suomalaisissa ohjeissa jokus esiintyvä "noin metri" on ok, jos parkkeerataan ruutuun ja todella reiluilla väleillä. Entisen kotimaan ohjeissa tuo on sitten jo muuntunut noin 60 senttiin, mutta oma opettajani opetti jopa ajamaan niin kiinni viereiseen autoon, että sivupeilit melkein koskevat toisiaan. ;-) Mutta jos väli on liian suuri, niin auto kääntyy tuolloin ratin ollessa ääriasennossa perutettaessa ihan liikaa, eikä sitä mahdu enää suoristamaan. Oma ajokoulunopettajani käytti paljon aikaa sen opettamiseen, että osasin ajaa auton tarpeeksi lähelle viereistä autoa.
Toinen tärkeä vaihe on sen arvioiminen, että sinun autosi renkaat ovat linjassa edessä olevan auton renkaiden kanssa. No, sehän ei oikeasti ihan hirveän helposti luonnistu. Siksi tähän opetettiin autokoulussa vinkiksi tällainen, että edessä olevan auton sivupeilin pitäisi olla samalla tasolla kuin sinun autosi tuulilasin alareunan.
Oikeasti, kun nämä kaksi osaa on tehnyt oikein, loputkin sitten sujuvat, jopa ahtaissa tiloissa. Niissähän ratti pitää suoristaa vähän ennen perutusvaiheen loppua.
Näillä ohjeilla parkkeerasin vuosikaudet niin, että edessä ja takana olevien ja oman autoni väliin jäi usein korkeintaan 30 senttiä puoleensa, eli yhteensä 60 senttiä yhteensä kolhimatta muita autoja. Joskus toki vaati pari-kolmekin yritystä, kun huomasin kuitenkin sitten aloittaneeni homman liian suurelta etäisyydeltä edessä olevaan autoon.
[/quote]
Tarkoitat varmasti hyvää, mutta ei tällaisia ohjeita (peili ja tuulilasin alareuna, 60 senttiä) voi soveltaa kuin määrätyn mittaiseen autoon. Ja korkeintaan 60 sentistä päätellen etuylitykseltään melko pieneen ja muutenkin kapeaan autoon.
Pitää vain ymmärtää oman ajoneuvonsa mitat ja kääntösäde, joiden perusteella on selvää mitä reittiä kunkin renkaan on kuljettava. Peileistä voi hakea apua jos ei muuten hahmota missä mennään. Niin kauan kun asia ei mene ajattelematta, on ajoneuvokohtaisten sääntöjen keksiminen hiukan itsepetosta. Ongelmaa ei ole ratkaistu, mutta se on ehkä jotenkuten kierretty, kunnes ajoneuvo vaihtuu ja kukaan työikäinen ei varmaankaan suunnittele ajavansa loppuikäänsä ainoastaan sillä yhdellä ja samalla laatikolla.
[/quote]
Et tainnut vaivautua nyt ollenkaan lukemaan viestiäni muuta kuin päästäksesi nillittämään naista, jonka katsot luulevan liikoja itsestään.
Jotenkin kuitenkin pidän itsestäänselvänä, että myös ap on aikanaan saanut nämä antamasi neuvot taskuparkkeeraukseen autokoulussa. Näinhän tämä minullekin Suomessa opetettiin. Pari kertaa sitä sitten vähän yriteltiin, mutta koko jutusta luovuttiin, koska ainakaan minun autokouluaikanani auto parkeerattiin kokeessa peruuttamalla ruutun/autotalliin, joten sillä, oppiko taskuparkin oikeasti, ei ollut niin väliä. Olen siis ajanut kortin kahdessa maassa, koska muutin Italiaan ennen suomalaisen kokeen silloisen kakkosvaiheen suorittamista, ja ajokokeen suorittaminen uudestaan Italiassa osoittautui lopulta helpoimmaksi vaihtoehdoksi.
Tarkennetaanko nyt sitten vielä, että tuo noin 60 senttiä parkkeerattavan ja parkkeeratun auton välinä sivusuunnassa taskuparkkiin lähdettäessä on otettu Italian autokoululiiton sivuilta, ja sen on luultavasti laskenut joku itseäni matemaattisesti fiksumpi toimimaan suosituimpien perheautomallien parkkeurauksessa tilaan, jossa tasku on vain noin metrin autoa pidempi (eli siis suomalaisittain luultavasti ahdas). Autokoulun Opel Astraa ja Renault Clioa, joista ainakin Cliossa on tosiaan kapea runko, olen parkkeerannut jopa vetämällä sivupeilit melkein kiinni toisiinsa, jolloin välin voisi kuvitella olevan vielä pienemmän, ehkä noin 40 senttiä.
Pointtini kirjoituksessa onkin lähinnä se, että ihan auton leveydestä ja parkkipaikan koosta riippumatta suomalaiset tuntuvat taskuparkissa oikeasti aloittavan sen parkkeerauksen aivan liian "leveästi", ja parkin menevän pieleen tästä syystä. Silloin käy niin, että kääntösädettä ei saada käytettyä maksimaalisesti, ja täytyy mennä sen jalkakäytävän puolelle ja/tai jättää renkaat suoristamatta. Autojen väliin jää myös parkkeerattaessa huomattavasti vaadittua suurempi tila. Asun ja työskentelen Helsingin keskustassa, jossa näitä "taskuparkkeerauksia" näkee päivittäin useita. Oma, muuten erittäin hyvin ajava miehenikin parkkeeraa taskuun edelleen huonommin kuin keskiverto 18-vuotias italialaistyttö, joka on joutunut luultavasti jo pari viikkoa kortin saamisesta parkkeeraamaan isin toisen silmäterän paikkaan, jossa auton oikealla puolella ei ole jalkakäytävää, vaan esimerkiksi tiiliseinä.
Siksi ajattelin, ett tällaisesta konkreettisesta esimerkistä voisi olla apua ainakin pientä perheautoa ajaville taskuparkkeerauksen kanssa tuskaileville.
Kävin aamulla treenaamassa ja osasin! Vieläpä niin, että menosuuntaan alamäki. Kahden auton väli. Sinä, joka sanoit, että pitää uskaltaa ajaa tarpeeksi lähellä vieressä olevaa, menin sen neuvon mukaan ja tämä loistavin koskaan. Olisi ehkä onnistunut, vaikka olisi ollut yhden auton väli. Kävin treenaamassa niin aikaisin ja hiljaisessa paikassa, missä oli vain asukkaiden autoja, että sain kokeilla rauhassa. Se meni kerralla. Ennen kaikkea: pidin pään kylmänä enkä hermoillut. Mies oli vieressä henkisenä tukena, mulla on ihana mies kun lähtee. Mutta tällä kertaa en tarvinnut miehen neuvoja paljonkaan. Ainoastaan kun kysyin, että ono se hyvin, mies sanoi että mene ulos autosta ja katso - ehkä puoli metriä olisin vielä voinut peruuttaa, mutta kadun varteen se osui loistavasti. Kiitos kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heheh, joku oli nostanut avanhan jutun, jonka tunnistan omakseni. Nyt osaan homman jo rutiinilla, kun on ollut pakko. Työpaikan lähellä ei ole muuta.
Opit tietenkin, kun harjoittelet.
Treenaa keiloilla niin kauan että alkaa sujua ja tulet sinuiksi autosi mittojen kanssa. Kyl se siit.