MS-tauti, kokemuksia?)=

Itselläni siis oireina lihasheikkous, käsien vapina ja pistelypuutumiset.

ap

http://www.ms-liitto.fi/vertaistuki

Msfoorumi, siellä tietoa.

Cheek laskeutui katosta. Harvoin olen näin kärsinyt.

Olisiko kenelläkään henk.koht kokemuksia?

Äidilläni on  ja tädilläni on..molemilla erilaiset.toisella etenevä ja toisella pahenemisvaiheita.

Onko sun kilpirauhasarvot katottu? Itsellä liikatoiminta ja noilla oireilla epäiltiin aluksi ms-tautia... Myös kova stressaaminen ja ahdistus pahentaa oireita.

Minulla on syytä epäillä -diagnoosi ms:stä. Hakeuduin lääkäriin kovan huimauksen takia ja kaikenmaailman testien jälkeen sain tuollaisen diagnoosin. Tuosta lääkärikäynnistä on nyt n. 3 vuotta. En ole uskaltanut enää käydä lääkärissä kun ei mitään huomattavia oireitakaan ole tullut lisää. Lihasten nykiminen on alkanut tuon lääkärikäynnin jälkeen, mutta toistaiseksi kaikki hyvin. Ja ikää minulla on 25 vuotta. Tsemppiä sulle!

Onko epäilys oma vai lääkärin? Myös jännitysniska aiheuttaa noita oireita.

Kiitos vastauksista. Olen itsekin lukenut jännitysniskasta ja kilpirauhasen liikatoiminnasta ja viimeiseen asti elättelen toiveita, että kyse olisikin joasta kumasta niistä..Lääkäri epäilee/tutkii, seuraavaksi pään magneettikuvaus tulossa.

Ups,

m- näppis toimii huonosti, siksi kirjoitusvirheet, pahoittelen.

ms taitaa olla aika harvinainen sairaus..tiedän erään, jolla eteni aika ärhäkästi ja joutui nopeasti pyörätuoliin ja sitten vuoteeseen..nyt ollut vuodepotilaana 20 vuotta, mutta hengissä yhä.Pää toimii normaalisti.

Sairastan ms-tautia ja olen reilu 30-kymppinen. Ensimmäiset oireet tulivat kolmisen vuotta sitten ja olivat todella rajut - lähes koko vartalo puutui ja muuttui tunnottomaksi vajaassa viikossa. Pääsin nopeasti tutkimuksiin ja tauti selvisi n kolmen viikon päästä oireiden alkamisesta. Oireet hävisivät kokonaan kortisoni-pulssilla ja olo palautui täysin normaaliksi.

Toinen pahenemisvaihe tuli vuosi sitten, samat puuttumiset ja tunnottomuudet, kuitenkin vain jalkoihin. Nämäkin paranivat lähes kokonaan kortisonilla. Tuosta alkaen olen käyttänyt pistetttävää lääkettä, josta ei ole tullut lainkaan sivuoireita. Taudista johtuen olo on välillä tosi väsynyt mutta se onneksi helpottaa ennemmin tai myöhemmin. Minulla on kaksi lasta, toinen syntyi ennen diagnoosia ja toinen sen jälkeen.

Diagnoosi olo shokki, tuli aivan puskista. Kyllähän se itketti, huolestutti itseä ja läheisiä mutta nyt sen kanssa on alkanut oppia elämään. Välillä ottaa tosi paljon päähän kun tuntuu ettei mitään jaksa eikä voi luottaa että kroppa toimii aina niin kuin haluaa, mutta toisinaan taas tulee isoja onnistumisen tunteita kun jaksaa jumpata ja liikkua niin kuinaaina ennenkin.

Tsemppiä ja kaikkea hyvää! Diagnoosi ei todellakaan ole maailmanloppu! Lääkkeitä on useita erilaisia ja vahvuisia, ja lisää kehitetään koko ajan.