Vaikka sanon kenelle tahansa, että olen tosi uupunut,

Mitäpä siihen voi oikein muuta sanoa?

T: itsekin ollut uupunut

Mitä haluaisit että sinulle sanotaan? Että kyllä se siitä?

Mitä haluaisit että sinulle sanotaan? Että kyllä se siitä?

Normaalia. Eikä ihmisiä kiinnosta. 

Kaikki joutuvat vain toteamaan jotain, koska eivät halua auttaa esim. ottamalla vauvan yökylään.

Haluan lähettää sinulle niin ison voimahalauksen, ettei kädet riitä sen ympärille

Sano suoraan jos tarvitset apua. Jokainen pienten lasten vanhempi on joskus ollut uupunut, ja sieltä nuo saamasi kommentit kumpuavat. Uupunut voidaan käsittää niin monella tavalla, eikä sitä oteta välttämättä vakavasti. Sinun pitää sanoa reilusti että olet niin väsynyt ettet enää pärjää ja tarvitset auttajaa. Ei sitä muuten saa.

Elämäsi on tasan sellaista, millaiseksi sen itse teet. Uupuneet pikkulasten äidit on niitä, jotka ei suostu nukkumaan silloin, kun voisi nukkua. Ehei, silloin pitää päästä kavereitten luo tai harrastamaan sen sijaan, että nukkuisi univelat pois ISÄN hoitaessa lapsia.

Sitä paitsi uupumukseesi on lääke: hanki lastenhoitaja, niitä saa MLL:n kautta tai yksityisistä firmoista.

Sama täälä. Mutten ole sanonut sitä kellekkään. En tykkää roolistani tässä perheessä,nähtävästi teen kaikki päätökset aina väärin ja mies tulee kumoamaan sanomiseni. Ongelma on myös siinä,etten vain tiedä halusinko ikinä edes äidiksi,vai teinkö lapset vain muiden painostuksesta. Rakastan kyllä heitä yli kaiken,mutta taidan vain vielä etsiä omaa paikkaani tässä maailmassa,koska kaikki on toisin 10 vuoden takaiseen. Silloin sentään oli ystäviä joita sai nähdä,tehdä yhdessä mitä halusi. Nyt sidottuna työhön ja lapsiin. Minua ei enään ole. En edes tiedä lempi asentoani seksissä,tyylitajuni on kateissa,hemmotteluista haaveilen,harrastuksiini ei ole aikaa ja varaa (ei siis ole edes tietoa,mitä haluaisin harrastaa),mitään ei ole tapahtunut vuosiin,mistä voisin fantasioida seksin aikana. Onkos tämä sitä kolmenkympin kriisiä?

Itse en niinkään puhu, vaan osoitan sen käytökselläni vetäytymisenä ja sulkeituneisuutena. En pidä keneenkään yhteyttä, hoidan vain välttämättömät asiat. Kaiken ylimenevän ajan vietän omissa oloissani.

Turhaan siitä on puhua, kun ketään ei kiinnosta, eikä kukaan kuuntele.

Asiasta kyllä voisi lääkärille mainitaa, jos se osaisi auttaa avaamaan elämän solmukohtia.

Sairauden kanssa samanlaista. Kukaan ei käsitä, että olen oikeasti uupunut. En jaksa edes kenkiä ottaa jalasta. Käyn hoidoissa säännöllisesti, jo sekin verottaa. samaa hymistelyä, sitten ei käsitetä etten aina jaksa tavata ja kalenteri täyttyy menoista, on pikkulapsiarkea muutenkin. "En voi tavata nyt, kun olen väsynyt." --> "no etkö muka millään, entäs seuraavana viikonloppuna, no entäs jos me tultais teille, no xxxxxx..." 

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 21:24"]

Elämäsi on tasan sellaista, millaiseksi sen itse teet. Uupuneet pikkulasten äidit on niitä, jotka ei suostu nukkumaan silloin, kun voisi nukkua. Ehei, silloin pitää päästä kavereitten luo tai harrastamaan sen sijaan, että nukkuisi univelat pois ISÄN hoitaessa lapsia.

Sitä paitsi uupumukseesi on lääke: hanki lastenhoitaja, niitä saa MLL:n kautta tai yksityisistä firmoista.

[/quote]

luoja mikä dumb ass.... Ei se uupumus pikkulapsiaikana todellakaan ole välttämättä fyysistä uupumusta, joka poistuu kun nukkuu yhdet pitkät yöunet. Henkinen uupumus ei kuule millään MLL lastenhoitajan palkkaamisella lopu. Kerro ap vaikka neuvolassa että olet uupunut, ja liioittele tilaasi mieluummin kuin vähättele. saat varmasti apua sitä kautta :)

Välillä tuntuu ettei se merkitse mitään. Itse olen samassa tilanteessa. Joku voi sanoa, että me voidaan auttaa ja ottaa lapset hoitoon, vaan eipä niitä kukaan oikeasti ota. Vaikka olen monta kertaa yrittänyt sopia päivää niin ei mikään käy ja lopulta saan kuulla, että kyllä me kaikki muutkin jouduttiin yksin pärjätä lasten kanssa, eikä mitään saanut tehtyä, se vain kuuluu tuohon vaiheeseen.

Numerolle yhdeksän voisin sanoa, että uupumusta on monenlaista, on ihan pelkästä väsymyksestä johtuvaa joka menee nukkumalla pois. Lisäksi pelkkä lapsi arki on jo uuvuttavaa, vaikkei hirveästi väsyttäisikään. Siihen uupumukseen auttaa oma aika, eikä sitä välttämättä tarvitse edes paljon. Jo ihan parin tunnin ystävien näkeminen tai lenkki ilman kiirettä kotiin auttavat siihen. Molemmissa vaiheissa olen ollut ja ketään ei kiinnosta auttaa, vaikka puheet ovat suuria.

Valitettavasti miehelläni on työ joka vie paljon vapaa-aikanakin, joten hän ei pysty auttamaan juurikaan, mutta silloin kun pystyy sen parin tunnin verran hoitamaan niin jo helpottaa.

Vastaava tilanne vaikkei ole lapsia. Todellinen uupumus on sellaista, ettei pysty nukkumaan vaikka nukuttaa tai jos nukkuu niin se ei virkistä. Se väsymys on jotenkin niin syvällä siellä möykkynä.