Pitäiskö erota muijasta kun se on lihonut yli 100 kiloiseksi...

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 16:22"]

Olenko narsisti? Enpä usko.

[/quote]

Et ainakaan perinteisessä mielessä.

Helvetin hyvä provo - onnittelen!

Aloittaja on nainen, tiedoksi vaan.

Mihin tarvitaan yli 100 kg naista ? Hyi hel... Lemppaa nätisti äkkiä. Sano että "kasvoimme" erillemme. Siinä on sopivasti ironiaakin.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 16:32"]

Useimmiten naisen lihominen johtuu miehestä eli siitä että mies tekee naisen onnettomaksi ja hän syö koska on turhautunut, masentunut jne. koska hänen miehensä ei huomioi häntä, ainakaan tarpeeksi. Eli: miehet: jos naisenne lihovat, se on todennäköisesti teidän syytänne joten katsokaa peiliin älkääkä missään tapauksessa kritisoiko omia ryhävalaitanne koska he ovat syyntakeettomia tilaansa.

[/quote]

Meillä on just päin vastoin. Mua masentaa, että mun mies huomioi mua aina. Mä en kykene samaan, olen vaan ja lojun. Ja syön enkä liiku lainkaan. Miehen aktiivinen huomioiminen vaan ahdistaa lisää ja pahentaa mun oloa. Mä tarttisin miehen, jolle millään ei olisi mitään väliä.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 16:22"]

...eikä suostu millään laihduttamaan. Itse olen hyvässä kuosissa. Onkohan mussa vikaa mutta en vain halua seksiä lihavan (ja liikuntaa vihaavan) naiseni kanssa, ja unelmoin edelleen siitä hoikasta tytöstä joka hän oli silloin 20 vuotta ja yli 40 kiloa sitten. Naiseni on sanonut että ruoka on hänelle paljon tärkeämpää kuin esim. seksi. Itselleni tärkeätä olisi(!) seksi ja on liikunta. Ja se että pidän itseni kunnossa: olen energinen. Ja tyytyväinen peilikuvaani eli hoikkaan mutta sopivan lihaksikkaaseen olemukseeni. Vaimoni sen sijaan naljailee minulle jatkuvasti siitä että minun pitäisi ottaa rennommin eli antaa vain painoa tulla jos on tullakseen. Hänen mielestään hoikat naiset ovat usein vanhemmiten kuivan näköisiä ja ennen aikojaan vanhentuneita, ryppyisiä. Minun mielestäni taas reilu ylipaino vanhentaa eikä kaunista naista, vaikka eipä tässä asiassa kait voi yleistää.

Tässä on nyt siis pattitilanne päällä. Vaimollani ei ole aikomustakaan luopua mässäilystä ja epäliikunnallisesta elämäntavastaan. Itselläni taas vapaa-ajan viettoni suuntautuu enenevässä määrin kodin ulkopuolelle, jossa olen miellyttävässä hengessä tekemisissä hoikkien, liikunnallisten naisten kanssa, ja hekin näyttävät pitävän seurastani: tämä on toki palkitsevaa, eli onhan toki mukavaa huomata että monet naiset kuitenkin arvostavat miestä joka huolehtii kunnostaan ja ulkonäöstään.

Olenko narsisti? Enpä usko. Luullakkseni vain haluan elämältä laatua enkä sitä että elämä ei valuisi käsistä löysänä, sairaana ja kenties impotenttina sohvaperunana. En saa naiseltani enää mitään. En mitään. Minä masennun hänen seurassaan. Minun pitää päästä pois. Ongelmana vain on se että meillä on alaikäisiä lapsia. Niiden takia roikun mukana, koska en halua rikkoa perhettä. Emme muuten varsinaisesti riitele koskaan vaimoni kanssa. Eikä meillä ole kotona edes mitään "painostavaa tai kireätä tunnelmaa", eli lapset eivät kärsine tilanteesta.

Käytännössä: odotan muutaman vuoden eli odotan että lapset ovat about 16-18 v. ja sitten häippäsen ja aloitan uuden, paremman elämän.

Eli etsin itsestään/ulkonäöstään huolehtivan ja seksistä pitävän, intohimoisen naisen. Siis ihan tavallisen naisen jolla on em. ominaisuudet. Uskon että onnistun koska olen normaalinnäköinen/hyvävartaloinen, mukavasti toimeentuleva ja hyväluonteinen ja naista huomioiva.

Comments?

[/quote]

Ap ymmärrän täysin. Olen nainen mutta jos mieheni lihoisi samaan tahtiin eikä väittäisi siitä miten voi, ottaisin eron. Ok, sanotaan että sisäinen kauneus jne mutta haluanko tosiaan loppuelämäkseni rinnalleni ihmisen joka ei tippaakaan välitä terveydestään eikä ulkonäöstäänkään: siinä vaiheessa kun itse vielä esim. kuusikymppisenä juoksen vetreitä lenkkejä, hänellä olisi jo polvet ja sekä hajalla, diabetes jne ja elämä yhtä valittamista. Jos vaimosi ei välitä edes seksistä niin mistä hän parisuhteessanne välittää? Omasta mukavuudestaan (joka tosin tuolla menolla kääntyy epämukavuudeksi hyvin pian).

No eroaisit nyt ennenkuin sinäkin rupsahdat!!! Sinunlaiset pinnalliset empatiakyvyttömät naiset ajattelevat ihan samalla tavalla miehistä "pitäisikö erota kun toi Jorma on alkanut ukkoontua niin". 

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 16:22"]

...eikä suostu millään laihduttamaan. Itse olen hyvässä kuosissa. Onkohan mussa vikaa mutta en vain halua seksiä lihavan (ja liikuntaa vihaavan) naiseni kanssa, ja unelmoin edelleen siitä hoikasta tytöstä joka hän oli silloin 20 vuotta ja yli 40 kiloa sitten. Naiseni on sanonut että ruoka on hänelle paljon tärkeämpää kuin esim. seksi. Itselleni tärkeätä olisi(!) seksi ja on liikunta. Ja se että pidän itseni kunnossa: olen energinen. Ja tyytyväinen peilikuvaani eli hoikkaan mutta sopivan lihaksikkaaseen olemukseeni. Vaimoni sen sijaan naljailee minulle jatkuvasti siitä että minun pitäisi ottaa rennommin eli antaa vain painoa tulla jos on tullakseen. Hänen mielestään hoikat naiset ovat usein vanhemmiten kuivan näköisiä ja ennen aikojaan vanhentuneita, ryppyisiä. Minun mielestäni taas reilu ylipaino vanhentaa eikä kaunista naista, vaikka eipä tässä asiassa kait voi yleistää.

Tässä on nyt siis pattitilanne päällä. Vaimollani ei ole aikomustakaan luopua mässäilystä ja epäliikunnallisesta elämäntavastaan. Itselläni taas vapaa-ajan viettoni suuntautuu enenevässä määrin kodin ulkopuolelle, jossa olen miellyttävässä hengessä tekemisissä hoikkien, liikunnallisten naisten kanssa, ja hekin näyttävät pitävän seurastani: tämä on toki palkitsevaa, eli onhan toki mukavaa huomata että monet naiset kuitenkin arvostavat miestä joka huolehtii kunnostaan ja ulkonäöstään.

Olenko narsisti? Enpä usko. Luullakkseni vain haluan elämältä laatua enkä sitä että elämä ei valuisi käsistä löysänä, sairaana ja kenties impotenttina sohvaperunana. En saa naiseltani enää mitään. En mitään. Minä masennun hänen seurassaan. Minun pitää päästä pois. Ongelmana vain on se että meillä on alaikäisiä lapsia. Niiden takia roikun mukana, koska en halua rikkoa perhettä. Emme muuten varsinaisesti riitele koskaan vaimoni kanssa. Eikä meillä ole kotona edes mitään "painostavaa tai kireätä tunnelmaa", eli lapset eivät kärsine tilanteesta.

Käytännössä: odotan muutaman vuoden eli odotan että lapset ovat about 16-18 v. ja sitten häippäsen ja aloitan uuden, paremman elämän.

Eli etsin itsestään/ulkonäöstään huolehtivan ja seksistä pitävän, intohimoisen naisen. Siis ihan tavallisen naisen jolla on em. ominaisuudet. Uskon että onnistun koska olen normaalinnäköinen/hyvävartaloinen, mukavasti toimeentuleva ja hyväluonteinen ja naista huomioiva.

Comments?

[/quote]tottakai sun täytyy erota ja ottaa itsellesi älykäs, koulutettu, paljon tienaava.

Tee naiselle palvelus ja lähde samantien. Miksi lasten takia pitää roikkua suhteessa????

Ei todellakaan tarvitse odottaa lasten kasvamista. Jos toinen alkaa inhottamaan, niin on kaikikien kannalta armeliaampaa lähteä mäkeen. Et voi koskaan tietää, mitä tapahtuu ja elämä jääkin elämättä, kaadut liukkaalla ja saat aivovamman, sairauskohtaus jne. Elämä on tässä ja nyt. Jos tämä ketju on provo, niin olkoon, ihan tärkeä aihe.

Kyllä sinun kannattaa jo nyt etsiä itsellesi uusi koti ja rakas enkä kirjoita tätä lainkaan vittuilumieleessä vaan ihan tosissani. Mun mies on lihonnut melkoisesti viime vuosina syinä ikä, toimistotyö, vähäinen liikunta, jokailtainen olut (yksi). En silti mieti eroa sillä hän ei ole sairaalloisen lihava ja luonteeltaan aivan upea. Hän ei koskaan sanonut mitään raskausaikoina ja lasten pikkulapsiaikana kantamistani ylikiloista vaan on mielenkiinnolla seurannut naisvartalon luonnollista muuttumista. Juuri eilen keskustelimme vartalosta ja hän sanoi että minulla oli aivan upeat jättisuuret pyöreät rinnat nuorimmaisen syntymän jälkeen ja hän nautti niistä silloin mutta näkee minut mieluummin pienikokoisena ja -rintaisena. Minulla on ihana mies joka on myös rehellinen. Hän on viimeaikoina pikkuhiljaa alkanut treenaamaan kotona iltaisin ja nyt kun kesä on tulossa toivomme että saamme itsestämme sen verran irti että pääsemme yhteiselle kävelylenkille päivittäin.

Mun mielestä sun ja vaimosi elämäntyyli ovat niin erillaisia etti teidän kannata jäädä yhteen. Erikseen olette kumpikin onnellisempia.

Mä kyllä jossain määrin joidenkin tapauksessa ymmärrän sen pari suhteen vaikutuksen lihoamiseen. Eksän kanssa lihosin aivan älyttömästi. Eksä ei kehunut, hyväillyt tai muuten huomioinut kun mustasukkaisuudella. Olin henkisesti todella alistettu kyseisessä suhteessa ja kai söin ahdistukseen. En halunnut eksän kanssa seksiäkään, mutta omaakivaa pidin päivittäin.

No kun erottiin aloin heti laihtua, tapasin nykyiseni ja laihtuminen jatkui. Meillä on 2 lasta ja odotusaikana lihosin taas todella paljon, ekasta 28kg tokasta 20kg. Viellä on raskauskiloja noista 15 jäljellä, mutta tässä suhteessa laihdun koko ajan (hyvin hitaasti tosin) tekemättä yhtään mitään asian eteen. Se kertoo mielestäni siitä, että koska elämässä menee hyvin en syö niin epäterveellisesti..

Minäkin painoin 20 vuotta sitten 54 kiloa ja kaikki katsoi ihaillen ja miehiä sai ajella pois ympäriltä, nyt ole noin 100 kiloinen ja kukaan ei katso enää eikä tuppaannu seuraan, ei edes oma mieheni vaan hän harrastaa seksiä netissä kauniiden naisten kanssa, eli katselee pornoa, seksiä ei ole ollut 7 vuoteen, joten sinun kannattaa hänet jättää ennenkuin loukkaat häntä. Olen 174 cm, eli tuo sata kiloa on jakautunut vartalooni hyvin ja olen itseeni todella tyytyväinen, kauniit, pystyt mutta suuret nännilliset rinnat ja korkea vyötärö esim. ovat minussa parasta, niin ja suuret tummat silmät ja tummat, pitkät, paksut hiukset. Hyvää jatkoa kaikille ja nautitaan hyvästä ruuasta ja ulkoilusta, nauretaan ja rällätäänkin välillä.

Vaikutat egoistiselta, narsistiselta paskiaiselta. Sinun pitäisi YMMÄRTÄÄ vaimoasi ja tehdä hänen olonsa hyväksi. Ole siis mies äläkä itke päiväunelmiesi perään vaan nauti ihanasta vaimostasi joka ei ehkä pidä seksistä ja saattaa olla lihava, mutta on kuitenkin sinun Elämäsi Nainen ! Elämässä ei voi saada kaikkea: monet esim. haluavat seksiä mutta eivät saa ja se vain on hyväksyttävä. Eikä sitä pidä dramatisoida. Sinä kyllä sopeudut tilanteeseen. Tärkeintä on vaimosi onni.

Ihan kohta tässä on akkalauma haukkumassa sua, mutta kyllähän totuus on se ettei kukaan (tai ainakin tosi harva) ihan rehellisesti halua olla sairaalloisesti ylipainoisen ihmisen kanssa. Sitäpaitsi, sä olet nainut sen sorjan tytön, jos olisit halunnut ylipainoisen, olisit sellaisenkin varmaan löytänyt.

Meillä esim. on ihan selvää että ei lihota muodottomiksi möykyiksi, johan siinä kiinnostus katoaa. Se Tiina Jylhän mies oli ihan oikeilla jäljillä kun sanoi että jos lihoo ihan eri muotoon kuin mitä on ollut, se on petos.

Ja kohta täällä kaakatetaan "mutta jos on joku sairaus", siitähän tällä palstalla tuntuu kaikilla ylipainoisilla olevan kyse, kukaan ei ole muka mässäillyt itseään läskiksi.

Mihin tarvitset naista? Vain panopuuksiko? Vai kotiorjaksi, laskujesi maksajaksi, lapsiesi huoltajaksi ja hoitajaksi? Mitä naisesi pitäisi tehdä muuta kuin "huolehtia itsestään ja ulkonäöstään" ja tietenkin sinun tapauksessasi, huolehtia sinun reikänä olemisesta?

Pitäisikö erota miehestä, kun se kännissä kaatu ja löi päänsä seinään, halvaantu ja istuu nyt pyörätuolissa?

Useimmiten naisen lihominen johtuu miehestä eli siitä että mies tekee naisen onnettomaksi ja hän syö koska on turhautunut, masentunut jne. koska hänen miehensä ei huomioi häntä, ainakaan tarpeeksi. Eli: miehet: jos naisenne lihovat, se on todennäköisesti teidän syytänne joten katsokaa peiliin älkääkä missään tapauksessa kritisoiko omia ryhävalaitanne koska he ovat syyntakeettomia tilaansa.

4 on selvästi 100kg+ nainen :D

Mä oon sun puolella. Kuka haluaa panna lihavaa akkaa, joka ei edes halua läheisyyttä ja seksiiä?

elät tällä vaan yhden kerran, tee siitä mieluisa

Ehkä vaimo haluaa sinusta ap eroon? Luulen, että hän ei ole sinusta ap millään tapaa ollut kiinnostunut enää vuosiin, mutta sinä se vaan et asiaa tajua. Mene ja tee teidät molemmat onnellisiksi, samoin lapset.