Niin huono omatunto,tiuskin vauvalle

on olemassa, just nuin rumia ajatuksia tulee itellekin, mutta ei kehtaa sanua ääneen.

joo, koko ajan pitäs viihyttää, loppuu jo mielikuvitus ja tulee puhutta ihan puuta heinää.

Sitä sattuu. Et vaan ota tavaksi niin ok.

Nyt vittu lukemaan; ON! :D

Täytyykin etsiä käsiin toi kirja.

Meillä oli ihan samanlaista vauvan kanssa, kokoajan piti kantaa tai viihdyttää. Tuli itsekin heemostuttua joskus ja tiuslittua vauvalle. Pyydät vaan anteeksi ja kerrot että pienessä ei olw vikaa, äiti on vaan väsynyt :P Sellaista sattuu, olet äiti, mutta silti ihminen!

Itse hankin kantorepun ja kuuntelin mp3soitinta välillä kun itku otti kovimmin voimille!

Ei hätää nyt, vauva ymmärtää, että suutuit ja kun pyydät anteeksi vauva tietää, että suutrumus meni ohi!

Voimia (:

Äääää, sry mikä määrä kirjoitusvirheitä

. Vauva nukkuu vaunuissa ja kirjoitan kädet kohmeessa pihallla :D

Äitikin on vain ihminen ja ei se vauva onneksi ymmärrä  mitä se äiti oikeasti sanoo vaikka toki ymmärtää äidin ilmeestä ja äänensävystä että äiti on nyt vähän pahalla tuulella.

Eikä se vauva mene rikki jos laskee sen vauvan lattialle tai sitteriin siksi aikaa kun etsii vaikka sitä tärkeää paperia. Toki vauva voi marista ja itkeä mutta ei se vauva siitä traumaa saa kun äiti on siinä vieressä kuitenkin ja voi jutella samalla kun kaivelee niitä papereita että pääset pian syliin taas kunhan äiti löytää sen paperi ja kuunteles kuinka nämä paperit rapisee ym lässyn lässyn ;) 

Ja ehkä se vauva pikku hiljaa jopa oppii olemaan muuallakin kuin sylissä kun huomaa ettei ole oikeasti mitään hätää. Ja äidin ei enää tarvitse olla 24/7 kantoteline.

Meillä mies ainakin järkyttyi kun sanoin todella pahasti vauvalle. Tilanne oli että vauva 4 vkoa oli itkenyt jo 6h tauotta ja mikään ei auttanut niin tokaisin että heitän sinut ikkunasta jos et pian hiljene ja sanoin sen siksi etten olisi oikeasti saanut slaagia vaan sain pahan olon paineet purettua pois.

Sain sitten miehelle tietysti selittää etten tosissani viskaa sitä vauvaa ulos vaan tunteen sanoittaminen helpotti vain omaa oloa. Mies kylläkin otti varmuuden vuoksi vauvan kun ei ollut ihan varma kuis hullu akka hormonihöyryissä onkaan.

No opin minäkin ettei nyt ihan kaikkea pidä suustaan päästellä vaikka on pinna kireellä!

Mikset etsi paperia silloin, kun vauva nukkuu? Kun vauva on hereillä, anna hänelle koko huomio ja tee nukkumisaikoina muut hommat. Kyllähän se sitten puolivuotiaana viimeistään alkaa jo leikkiä leluilla niin, että ehdit tehdä hereilläoloaikoinakin omia juttuja.

Tiedän kyllä, mimmoinen olo sinulla on. Minä olen ihan samanlainen. Tulee yhä paha mieli jopa siitä, kun kerran huusin stressaantuneena koiraparalleni. Ja se koira on ollut vainaa jo kymmenen vuotta. Varmaan muistaan hamaan hautaan asti jokaisen kerran, kun olen väsyneenä kivahtanut syyttömälle vauvaraukalleni. Nykyisin yritän vain ottaa hetken kerrallaan ja ajatella, että nyt ollaan vauvan kanssa, muut asiat saavat odottaa ja sillä hyvä.

Meillä poitsu 9kk ja vieläkin välillä tulee ärähdettyä, pyydän vain sitten anteeksi ja otan syliin. Kerron, että äiti on väsynyt ja ei tarkoittanut liiba laaba :P

ihanaa etten ole ainoa. Mulla ei muita vauvoja tässä lähipiirissä ole,joten en ole kuullut että muutkin tiuskisivat. ap

Kyllä ne vauvat osaa oikeasti olla välillä ärsyttäviä, lue kirja "Nyt vittu nukkumaan". Itseäni ainakin nauratti :D Mulla on 4 lasta joista jokainen on ollut vauvana "kitisijä", enää ei voi oikein muuta ajatella kun, että sellaisia ne vauvat vaan on. Jokaisen lapsen kanssa on ollut edellistä helpompaa kun luottamus omaan äitiyteen on kasvanut.

Hanki manduca ja keinusitteri, itse olen ihan häpeilemättä pitänyt vauvojani siinä välillä kun oma hermot ei enää jaksa :P

Voimia, muista, että tuokin vaihe menee ohi joskus. Ulos lähteminen muuten myös virkistää kuristynyttä päätäkin kummasti :-) Lähde reippaasti ihmisten ilmoille, ettei seinät kaadu päälle!

Onko tollanen kirja siis oikeasti olemassa?