Onko tapailemani mies minulle liian "kunnollinen"?

En vaan jaksaisi, koska tulee olo, että pitää elää toisen pillin mukaan.

Itse en ryhtyisi suhteeseen noin suurella luonne-erolla, tulee vaan molemmille stressiä kovasti. Toki, jos ihan kaikki muut asiat natsaa yhteen, niin kyllä nuo voi sopimaan saada, mutta aika tuskainen taival tulee olemaan molemmille hyväksyä noin suuri erilaisuus järjestelmällisyydessä. 

Palaa renttuihin vaan sinä.

t. akateeminen mies

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 11:49"]Ilmoitin sille, että tiedän tarkemmin maanantain aikataulustani sunnuntaina.

[/quote]

Miksi vasta sunnuntaina? Minulle tulee tuosta lauseesta mieleen, että mies on sinulle hätävara. Ihan kuin odottaisit, että keksit muuta tekemistä tai että jos joku tuttusi/ystäväsi pyytää sinua jonnekin muualle, niin menet ensin heidän kanssaan ja sitten vasta miehen luo.

Minulla oli kaveri, joka otti aina kauheasti "varauksia" vastaan ja muutteli suunnitelmia. En pyytänyt olla hänen paras ystävänsä, mutten myöskään se, jonka kanssa saattoi olla vasta sitten kun muut eivät voineet.

Jos sinulla on vapaapäivä, mikset voi sopia tapaavasi miestä tiettynä aikana?

*Taisikin olla niin, että maanantai oli miehen eikä sinun vapaapäiväsi, mutta ei se muuta viestini sisältöä.

-4-

Itse en voi sietää sitä ettei voi sanoa tapaamista ollenkaan varmaksi kuin vasta viime hetkellä. Toisenko sitten pitäisi aina olla valmis siihen, kun sinulle sopii? jos molemmat olisi tuollaisia?

Sinä sanot aika määreen ja mies sanoo myös iltapäivää ja kun aika lähestyy ja soitat et tulisit nyt niin toinen sanookin, että hänelle käy vasta 2h päästä.

Kai olet selittänyt syyn miksi et voi sanoa tarkempaa aikaa? Oletko jossain vai mikä on syynä? Jos mitään syytäkään ei oo, niin ihmettelen kovasti mikset voi edes tunnin tarkkuudella sanoa...

3: Olen minäkin akateeminen, tosin onko sillä mitään väliä?

4: Siis olen joka tapauksessa menossa maanantaina, mielestäni parin tunnin jouston pitäisi riittää. En osaa tällä hetkellä sanoa tarkemmin, mihin aikaan pääsen töistä lähtemään. Joka tapauksessa menen yöksi, joten meillä on aikaa nähdä. En vaan pysty sanomaan vielä, nähdäänkö juuri neljältä vai vasta kuudelta. Ymmärrän kyllä pointtisi, yksi munkin ystävistä tekee tuota. Peruu sitten viime tipassa ja aina on hankala nähdä. Ensin piti nähdä maanantaina, sitten torstaina, sitten perjantaina, lopulta ei nähdä ollenkaan jne. Tuollainen on ihan todella turhauttavaa. Kyse on nyt siitä, että miehen pitää vaan tietää tosi tarkkaan kaikki. Tai sitten se ei vielä osaa olla rennosti seurassani, on vähän ujo ja juttu on kuitenkin aika tuore.

Mä olen aika joustava ihminen, joten siksi en varmaan ole valmis luopumaan jutusta. Olen asunut ennen siivousfriikin kanssa, eikä se nyt ollut mikään ongelma. Välillä ärsytti siivota jatkuvasti, mutta kyllä siihen tottui ja olipahan ainakin siistiä. Mies ei kuitenkaan yritä minua mihinkään käännyttää, esim. hänelle on ihan fine, että en kirjaa menojani ylös jne. Ehkä eri asia olisi sitten jos asuisi yhdessä tai juttu olisi vakava, mutta ei nyt mitenkään kauhistele että "siis mitä, etkö sä kirjaa joka senttiä".

Mitä kunnollista tuossa miehessä on? Kuulostaa enemmänkin kontrollifriikiltä, joka peittää henkisen epätasapainon ja ahdistuksen  tuollaisella ylimalkaisella kaavamaisuudella ja epäjärjestyksen välttämisellä. Eksäni oli juuri samanlainen. Onneksi pääsi lopulta terapiaan ja huomasi itsekin oman epätasapainon.

kutonen: Täsmennän nyt tähän vielä.. Minulle on tietysti okei, jos mies ei osaisi sanoa tarkkaa aikaa. Meillä on molemmilla omat opiskelut, työt, harrastukset ja kaverit, joten en todellakaan odota, että mies istuisi koko päivän himassaan odottamassa minua. Sanoin, että pääsisin iltapäivästä tulemaan ja selitin mihin aikaan suunnilleen pääsen töistä + matkat, busseja ei kuitenkaan mene koko ajan joten tarkka aika venyy väkisinkin suuntaan tai toiseen. Tietysti ilmotan mahdollisimman pian kun tiedän miten pääsen lähtemään.

Kyllä minäkin haluan sopia päivän milloin nähdään taas, koska ollaan molemmat kiireisiä. Täysin ex-tempore näkemiset harvemmin onnistuisi. Silti jos meillä olisi esimerkiksi molemmilla vapaapäivä eikä mitään suunnitelmia vielä, ei mielestäni tarkkaa kellonaikaa tarvitse heti lyödä lukkoon.

7: Minun eksäni taas oli ihan erilainen, siis oikeasti saamaton luuseri. Ei koskaan tehnyt elettäkään siivotakseen, ei käynyt töissä tai koulussa (ja jos kävi niin ei tosiaankaan ollut missään ajoissa), todella holtiton rahankäyttö ja muuta. Tämä taas on sitten taas päin vastoin. Mielestäni kumpikaan ääripää ei ole hyvä.. En tiedä sitten miten mies suhtautuu, jos esimerkiksi sänky jääkin aamukiireessä petaamatta, joku päivä tuleekin syötyä todella huonosti tai muu järjestelmällisyys pettää kun joutuu pakon edessä joustamaan. Se kai sen ratkaisee, alkaako siis ahdistua ja panikoida, vai onko ihan rennosti vaan.

Tässä ei ole nyt kyse mistään kunnollisuudesta tai sen puutteesta, vaan ap:n ja hänen kumppaninsa hyvin erilaisesta temperamentista. Ap:lla vaikuttaisi olevan ainakin korkea sopeutuvuus ja matalahko rytmisyys, miehellä päinvastoin. Erityisesti nuo rytmisyyden erot ovat yleensä hyvin vaikeita sovittaa  yhteen yhteisessä elämässä, koska toisen koko psyyke VAATII tiukat aikataulut, ennakkosuunnitelmat jne, ja toinen taas voi pahoin niin kontrolloidussa elämässä ja kaipaa rentoutta ja vapautta.

Ja nuo temperamentin piirteet on pysyviä, ne eivät tule muuttumaan koskaan. Pakon edessä toki toisen "ärsyttävyyksiin" pystyy sopeutumaan, mutta kannattaa tarkkaan harkita kannattaako.

10: Kiitos vastauksesta.. Sitä tässä pohdinkin, että mitenhän mies suhtautuu jos järjestelmällisyys pettää. Ei siinä sinänsä ole mitään pahaa jos on järjestelmällinen, mutta jos siitä ei koskaan voi edes pakon edessä (esim. jättää sänkyä petaamatta aamulla, koska muuten myöhästyy bussista) joustaa niin mielestäni siinä on jo ongelma. En siis ole vielä nähnyt miten käy, olen enemmänkin tarkkaillut sivusta sen puuhia. Ollaan molemmat iltaihmisiä, ja se on hyvä. Ei mies ole seurassani alkanut neuroottisesti kirjata ostoksiamme ylös tms, enkä edes tiennyt aluksi mistään aikataulujärjestelmistä, rahanseurannasta jne. Säikähdin vaan viimeksi, kun näin sen "kokoelman".

Ap jatkaa vielä: Välillä mietin, että onko ongelma vain päässäni. Onko mies kuitenkin vain kunnollinen tai jotenkin tavallinen, eikä yli-kunnollinen/kontrollifriikki. Tiedän, että ei pitäisi verrata exään. Silti tuo ero on vaan niin dramaattinen, olen tottunut olemaan se joka joutuu patistamaan toista kauppaan, kouluun ja siivoamaan. Tämä tapailemani mies itse asiassa yksi päivä lintsasi koulusta, eikä ollut siitä moksiskaan. Se taas puhuisi sen puolesta, että ei se aivan järkyttävän pakonomaisesti suorita asioita. Enemmän järkytyin minä, koska en olettanut, että se oikeasti tekisi jotain tollaista :D.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 12:21"]kutonen: Täsmennän nyt tähän vielä.. Minulle on tietysti okei, jos mies ei osaisi sanoa tarkkaa aikaa. Meillä on molemmilla omat opiskelut, työt, harrastukset ja kaverit, joten en todellakaan odota, että mies istuisi koko päivän himassaan odottamassa minua. Sanoin, että pääsisin iltapäivästä tulemaan ja selitin mihin aikaan suunnilleen pääsen töistä + matkat, busseja ei kuitenkaan mene koko ajan joten tarkka aika venyy väkisinkin suuntaan tai toiseen. Tietysti ilmotan mahdollisimman pian kun tiedän miten pääsen lähtemään.

Kyllä minäkin haluan sopia päivän milloin nähdään taas, koska ollaan molemmat kiireisiä. Täysin ex-tempore näkemiset harvemmin onnistuisi. Silti jos meillä olisi esimerkiksi molemmilla vapaapäivä eikä mitään suunnitelmia vielä, ei mielestäni tarkkaa kellonaikaa tarvitse heti lyödä lukkoon.

[/quote]

Okei, sulla on selkeä syy että töissä voi venyä, bussit voi myöhästyä jne.. Luulis, että tuollainen riittäisi.

Mutta voi olla että mies haluaa vapaa-ajallaan tehdä sulle vaikka ruokaa tjms ja siksi tivaa tarkempaa aikaa :)

Täydellisen kontrollifriikin kanssa voi olla stressaavaa asua. Harvoin sellaisen puolisona saa olla oma rento itsensä...

Mieti ja katseli vaan rauhassa ja lopeta ajoissa, jos alkaa tuntuun ei-hyvälle..

Ehkä mies on köyhä ja pitää siksi kirjaa kaikesta :p

Ap jatkaa edelleen: Tuo mies on ollut kuitenkin yhdessä tosi pitkässä suhteessa ja avoliitossa (kuten minäkin), joten ainakin joku on joskus sitä kestänyt. Eli en sinänsä usko siihen, että se täysin seonnut voi olla noiden juttujensa kanssa.

Voihan se olla, että mies vaan haluaa sunnitella siksi, että keksii jotain mukavaa yllätystä (esim. ruokaa) minulle. Tosi huomaavainen ja romanttinen tapaus, yritän itse myös huomioida häntä parhaani mukaan. 14 on oikeassa siinä, että mies köyhä.. Silti rikkaampi kuin minä, joten en tässä todellakaan ole rahan perässä kun sitä rahaa ei ole.

Mun mieheni on samanlainen. Hermostuu jos suunnitelmat menee uusiks, sängyn petaus, joka aamu tarkka aamurytmi ja sama aamupala, syö usein samoja ruokia jne. Mä taas en koskaan petaa petiä ja tykkään torkuttaa jne. 

Mutta meillä toisiimme hullaantuminen on saanut aikaan sen, että molemmat on lähentynyt sitä kultaista keskitietä :D mä petaan usein sängyn sillä aikaa kun mies on suihkussa aamulla, en sen takia että mun mielestä sänkyä tarvisi pedata vaan sen takia että tiedän että mies tulee siitä iloiseksi. Ja hän ilostuu siitä nimenomaan sen takia, että tietää ettei se petaaminen ole minulle luonnolista vaan teen sen hänen vuokseen. Hän on myös alkanut välillä torkuttelemaan kanssani aamuisin ja relannut muissakin jutuissa. 

Eli toivo kyllä elää, mutta molempien pitää tulla toista vastaan asioissa. Ja valitettavasti miehesi kuulostaa kyllä vielä neuroottisemmalta kuin omani, ja totuuden nimissä pitää tietysti myöntää että on myös niitä hetkiä kun toisen jämptiys ottaa todella pannuun. Mutta varmaan myös miestäni ärsyttää minun tapani heitellä vaatteita lattioille ja jättää kaappien ovet auki :)

Samaa mieltä kuin 16. Vaatii molemmilta myönnytyksiä, sitten voivat nuo temperamenttierot lientyäkin - riippuu siitä onko rakkaus ja kiintymys tarpeeksi vahva molemmin puolin ja molemmat ovat varmoja, että toisen takia on valmis myönnytyksiin. 16:sta tilanne kuulostaa ihanan romanttiselta. :) 

Olen itse samanlainen luonne kuin ap, ja vaikka olenkin joustava, voisi toisen kontrollifiikkiys alkaa ahdistaa liikaa jossain vaiheessa. Etenkin jos mukana on pakkomielteitä ja hän ahdistuu suuresti omien tapojensa muuttamisesta tai edes pienestä joustosta. Mutta, se tosiaan vaatii sen "oikean" ihmisen, että tuollaisten erojen yli päästään.

Keskustelkaa miehen kanssa noista eroista!