oletko justiina suvun perintönä?

oma sukuni on täynnä vahvatahtoisia naisia, on jouduttu vuosisadat selviämään ties mistä kuolemista, rutoista, juopoista miehistä, jne.. ja meidät lapset on kasvatettu tähän "perintöön" että valittaa ei saa, sisulla vaan eteenpäin, ja jos jollain on perheessä vaikeaa niin heti tullaan veisaamaan sitä "no eihän TUO vielä mitään, tietäisitpä.."

olen miettinyt onko tämä aiheuttanut omissa ihmissuhteissani ongelmia. en osaa olla ns heikko nainen. jos minulla on ollut juopotteluun taipuvia miehiä, en ole välttämättä lähtenyt heti kävelemään, mutta kertonut kyllä kantani asioihin enkä ole alkanu silitellä päätä. tai jos itselläni on ollut vaikeaa, niin olen kuitenkin yrittänyt aina selvitä omin avuin enkä kaataa asioita muiden niskaan.

nyt kiinnostaisi, te muut joilla on ollut samanlainen kotikasvatus, eli ei ole suvaittu mitään "hölynpölyä" tai "vöyhötystä" tai hysteerisyyttä - millaisia ovat parisuhteenne? 

en toisaalta kritisoi kasvatustani. mielestäni se on ollut tervejärkinen, ja minusta on kasvanut vastuullinen ja itsenäinen ihminen, joka osaa arvostaa asioita kun ne ovat kunnossa enkä ala ylianalysoida tai yli-psykologisoida asioita turhan päiten, vaan keskityn tekemiseen.