Olen ollut n.satavuotta naimisissa, mutta

tämä ei ole vieläkään taputeltu. Aikuiset lapset jne, mutta olen mustasukkainen, mutten rajoita. Mies joutuu/saa matkustella työnsä puolesta kotimaassa, huom.,aina samassa porukassa erinnäisiä aikoja. En kauheasti kysele perään, paitsi kun vainoharha iskee. Ei ole mitään syytä ettei mieheni valehtelisi, en todkaan ole entiselläni, juu läskiä on. En todellakaan odota, että jaksaisi minua kattella, mutta rehellisyyttä kyllä kaipaisin, olen valmis väistymään. Mä inhoan kieroa peliä. Mielestäni avioliitossakin pätee tämä sääntö; peli on raakaa, mutta rehellistä.