Kuinka olla hyvässä kunnossa raskaana ja synnyttäessä?

mitä lihaksia se ratsastus tarkalleen ottaen on kasvattanut?

Lantionpohjalihaksten kohdalla synnytyksessä ja siitä palautumisessa on tärkeää se, että HALLITSEE ne. Ei siis pelkästään niiden kunto eikä edes kireys (vaikka lihaksen kireys toki merkkaa sitä, että kunto ei ole ihan täydellinen) vaan se, että tunnistaa lihaksensa ja osaa rentouttaa niitä ja sitten taas käyttää niitä ja sitten taas rentouttaa. Tämä on lantionpohjalihasten kohdalla hankalaa, koska moni ei niitä syviä lihaksia edes tunne. Itse oli pakko opetella, koska se oli pitkään ainoa keino, jolla jotenkin hallitsi kuukautiskipuja - taidosta oli hyötyä sitten synnytyksessäkin. Rentoutuvat lihakset myös venyvät paremmin kuin jatkuvasti supistuksessa olevat, joten repeämiä jne tulee vähemmän.

Itse harrastin raskauden ajan aika lailla normaalia liikuntaa, toki sitten kun vatsa alkoi painaa, hyppyjä ja sen sellaisia vältellen. Kävelin loppuun asti noin 8 kilometriä päivässä, toki kahdessa erässä, 4 aamupäivällä ja 4 iltapäivällä.

SUurimpia vaikeuksia monila raskauden jälkeisessä palautumisessa ei suinkaan ole lihaskunto, vaan se, miten yhdeksän kuukauden aikainen ruumiin erilaisuus on vaikuttanut tasapainoon ja sitä kautta ryhtiin ja asentoon. Kun se möykky siitä vatsalta onkin yhtäkkiä kadonnut, tasapaino, ryhti ja asento on haettava uudestaan, eikä se käy automaattisesti - varsinkaan kun imetysasennot yleensä vetävät sitä vielä väärään suuntaan.

Auttaa hirveästi, jos teidän sairaalassa on mahdollisuus tavata fysioterapeutti pari kertaa synnytyksen jälkeen. Hän antaa sopivan jumppaohjelman ja neuvoo asentoasioissa.

minulla oli raskautuessa lievää ylipainoa, mutta hyvä peruskunto. Raskauskiloja tuli 5, liikuin todella paljon raskausaikana (synnytyspäivän aamunakin kävin lenkillä), mielestäni se auttoi siihen että raskaus itsessään oli helppo. Toivuin tod nopeasti synnytyksestä.

Hyväkin valmistautuminen voi mennä hukkaan. Itselläni kävi niin, että aloitin pari vuotta ennen raskautta kuntoilun tosissani, koska halusin aktiivisen raskausajan ja myös palautua raskaudesta nopeasti. Juoksin ja treenasin salilla omavalmentajan kanssa. Olinkin paremmassa kunnossa kuin koskaan!

No, heti raskauden alkumetreillä todettiinkin etinen istukka, joka aiheutti verenvuotoa jopa kevyen liikunnan jälkeen (esim. pilates), joten jouduin täydelliseen liikuntakieltoon. Kun istukka vihdoin siirtyi, relaksiini oli jo löystyttänyt niveliäni siihen malliin, että pari meni jopa sijoiltaan. Loppuraskaudessa tuli vielä niin pahat selkäkivut, että pystyin kävelemään vain kainalokeppien avulla.

Kunto romahti, tietenkin. Raskauskiloja tuli noin 15. Raskauden jälkeen jouduin aloittamaan kuntoilun aivan alusta, mikä harmitti tietysti. Lantionpohjalihaksia toki pystyin treenaamaan koko raskausajan ja sitä suosittelenkin.

No mä taas menisin raskauden aikana yksityisiin synnytysvalmennuksiin, raskausjoogaan jne. Esimerkiksi raskausjooga on sellaista, josta nimenomaan on hyötyä synnytyksessä ei ehkä mistään supertreeneistä raskausaikana niinkään. Alapää lihasten kunto on toki tärkeä asia. Rauhoittumiskyky, hengittäminen, äänenkäyttö jne ovat tärkeitä synnyttäessä ja myös vauvaa hoitaessa jos hän sattuu olemaan vaativampi tapaus.

Itsellä raskaudet (2 kpl) eivät ole painoa lisänneet vaan paino on voinut jopa lähtötilanteesta laskea (vaikken ole siihen pyrkinyt) koska raskauksiin on liittynyt itselläni ikäviä vaivoja, joiden takia en vallankaan ekassa raskaudessa kyllä mitään yhtään rankempaa liikuntaa olisikaan jaksanut harrastaa. Mutta tällainen sentään harvinaista.

19 jatkaa että 16 on vastannut tosi hyvin, täyttä asiaa.

Muista sellainenkin simppeli juttu, kuin uni! Nuku raskausaikana niin hyvin kuin vain pystyt, loppuraskaudesta myös päiväunia.

Minulla on takanani kolme raskautta. Ensimmäisessä tein stressaava työtä äitiysloman alkuun saakka, ja sitten käytännössä nukuin äitiyslomaviikot ennen synnytystä. Tässä vaiheessa säännöllistä liikuntaa oli vain koiran lenkittäminen 3xpäivässä, yht. n. 1,5 tuntia kävelyä siis. Toivuin pitkähköstä synnytyksestä loistavasti. Toinen lapsi syntyi 1,5 vuotta myöhemmin. Koko raskausajan esikoinen vielä heräili öisin, eikä päiväuniin ollut mahdollisuutta. Toipuminen nopean ja helpon synnytyksen jälkeen oli paljon hitaampaa. Kolmas raskaus tuli vasta  5 v . myöhemmin. Vanhemmilla lapsilla ei enää yöheräilyä, ja päiväunet mahdollisia. Taas toivuin todella nopeasti, vaikka synnytystä käynnistettiin ensin 5 pv., ja käynnistyttyään se oli todella nopea ja raju (2 h).

En muuta tiedä kuin että itse en treenannut mitenkään ja kaksi raskautta ja synnytystä on olleet varsin vaivattomia ja helppoja... 

Raskaana ollessa auttaa, jos liikkuu ja puuhailee tavanomaiseen tapaan, tosin raskauden muistaen. Sohvalle ei auta jäädä suklaata mussuttamaan.

Toisaalta voi käydä niinkin, että joutuu pakkolepoon jo alkuraskaudessa, eikä sille voi mitään. Kukin keho elää raskauden omalla tavallaan, sitten on mentävä kehoaan kuunnellen.

Otsikon luettuani tuli mieleen ihan muuta kuin alapään kunto.

Eiköhän keskivertoraskaus suju hyvin, kun syö ja liikkuu terveellisesti ja nauttii elämästä.

Synnytyksiä en juuri pohtinut etukäteen, vaan menin, tein ohjeitten mukaan ja toivuin pian. Olisin valmis tekemään neljännenkin lapsen.

Voin kertoa oman kokemukseni asiasta;olen aina liikkunut paljon (lenkkeillyt,salikäynnit,rullaluistellut yms) ja etenkin ratsastanut! Synnytyksessä kätilö vilkas alakertaan ja totesi että lihaksista päätellen likka on ratsastanut,"liian vahva" alakerran lihaksisto vaikeutti synnytystä siinämäärin että lihakset ei antaneet periksi tarpeeksi,sitten 1,5 tuntia ponnistusta ja leikkausta perään.toisen lapsen jos joskus teen,en ainakaan ratsasta pitkään aikaan ennen sitä :D mutta toki muuten kroppa palautui nopeasti ja oli hyvässä kunnossa ihan synnytykseen asti.

Mä en ollut kovin kummoinen liikkuja ennen ekaa raskautta. Kävelyllä rupesin käymään joka päivä, 20 min --- 2 tunnin lenkkejä. Raskaus ja synnytys meni hyvin. Tokaa odottaessani en tehnyt mitään, kunhan vaan röhnötin sohvalla minkä taaperonhoidolta ja päivärutiineilta kerkisin. Kävelylle en juuri päässyt, sillä lapsi ei halunnut olla kärryssä. Raskaus ja synnytys meni hyvin, ilmeisesti vanhasta muistista.

Eli kaikki ovat sitä mieltä, että sohvalla makoilu riittää ja silti kaikki menee hyvin ja kunto on loistava..?

Entä jos silti haluaisi jotenkin edesauttaa hyvinvointia raskaudenkin aikana?

Itse tällä hetkellä pyrin parempaan kuntoon, aerobista ja lihaskuntoa. Ehkä mahdollisen raskaudenkin aikana pystyisi jatkamaan kuntoilua edes jonkin verran. Uskon, että jos olen raskauden alkaessa hyvässä fyysisessä kunnossa, ei kunto laske ihan minimiin raskauden aikana.

-ei ap

Kannattaa tietenkin liikkua, mutta se myös pitää hyväksyä, ettei välttämättä siihen pysty. Mä oon jotenkin niin vaivainen raskaana ollessani, etten kykene. Olisi kiva, jos voisin.

Ja jos liikkua pystyy vaivatta, kannattaa kuitenkin muistaa se, että elimistölle kannattaa olla armollinen raskausaikana. Esim. se kannattaa muistaa, että vatsalihastreeni (pl. poikittainen vatsalihas) on vatsalihaksille haitallista. Samoin se on hyvä pitää mielessä, että kudokset antavat periksi raskaana ollessa, jotta vauva mahtuu tulemaan helpommin ulos, mutta pehmeneminen ei rajoitu vain synnytyselinten alueelle, vaan se koskaa koko kehoa. Siksi vaikkapa kahvakuulan harrastaminen voikin raskauden kuluessa tehdä myös hallaa.

Öh, kaksi viidestä sanoi että liiku normaalisti, 7...? Ja kyllähän nyt kaikissa suosituksissa sanotaan, että kannattaa liikkua oman voinnin mukaan, ja että ei kannata tehdä sellaista, mikä ei tunnu hyvältä. Ja se, että jonkun synnytys on mennyt loistavasti vaikka on maannut sohvalla edelliset 9 kuukautta, ei todellakaan tarkoita että tämä on joku yleispätevä sääntö.

Vitoselle: sinun tapauksessasi ongelma varmasti oli lantionpohjalihasten kireys, ei hyvä kunto. Mitä olen aiheesta lukenut, niin lantionpohjalihasten treenaus on todella tärkeää sekä ennen raskautta, sen aikana että sen jälkeen! Se helpottaa synnytystä ja nopeuttaa siitä palautumista. Mutta toki niiden täytyy antaa myös levätä tarpeeksi sekä venytellä, jos tuntuu liian kireiltä.

Tietääkseni en ollu tuota mieltä?kerroin vain kokemukseni,liikunta ja itsestä huolehtiminen on aina hyvästä,synnytystähän verrataan maratooniin,että ei sitä varmasti helppo ole ihan sohvan pohjalta lähtä maratoonaroimaan! T.nro 5

Kävin kävelylenkeillä ja hieman lihaskuntotreeniä. Tein seisomatyötä, mutta selkä pysyi silti hyvänä. Loppuraskautta kohden liikuin voinnin mukaan, liian kova tahti aiheutti supistuksia. Synnytys meni ihan ok mutta palautuminen oli hidasta monestakin syystä.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 21:27"]Voin kertoa oman kokemukseni asiasta;olen aina liikkunut paljon (lenkkeillyt,salikäynnit,rullaluistellut yms) ja etenkin ratsastanut! Synnytyksessä kätilö vilkas alakertaan ja totesi että lihaksista päätellen likka on ratsastanut,"liian vahva" alakerran lihaksisto vaikeutti synnytystä siinämäärin että lihakset ei antaneet periksi tarpeeksi,sitten 1,5 tuntia ponnistusta ja leikkausta perään.toisen lapsen jos joskus teen,en ainakaan ratsasta pitkään aikaan ennen sitä :D mutta toki muuten kroppa palautui nopeasti ja oli hyvässä kunnossa ihan synnytykseen asti.

[/quote]

miten paljon olet ratsastanut, siis useamman kerran viikossa vai vähemmän? Itsellä sama harrastus mutta noin kerran viikkoon ratsastan ja mietin ettei kai sillä saa paikkoja liian kireeks :D rv 15+5 nyt menossa.

Ei kerran viikossa ratsastamalla kovin ihmeellisiä lihaksia saa, huoli pois!

Tässä vielä muutamia omia ajatuksiani. En ole siis koskaan kokenut raskautta saati synnytystä. Ajattelin jo ennen raskautta pudottaa muutaman ylimääräisen kilon ja vahvistaa ennen kaikkea tukilihaksistoa. Rintalihasten hyvä kunto varmaan tekee hyvää roikkuvia tissejä ajatellen. Lantionpohjalihaksista olen myös kuullut, että auttaisivat synnytyksessä ja siitä palautumisessa. Tosiaan venyttelyn olinkin ihan unohtanut, varmaan sellainen yleinen liikkuvuus ja notkeus on hyväksi ihan jokaiselle.

Kysyn hieman toisin: Kuinka maksimoida omat mahdollisuudet nopeaan synnytyksestä palautumiseen?

Ap