Kun lapsi ei halua lähteä harrastukseen, mitä tehdä?

Mitäs jos lähtisit hänen kanssa kahdestaan ulkoilemaan?

Voisi olla yllättävän hauskaa molemmista.

menoksi vaan, lähteminen on usein vaikeata aikuisellekin, mutta ei se siitä parane, että jää makoilemaan.

Juttele hänen kanssaan ja kysy syytä. Ton ikäisiä ei muuten yleensä huvita aina ne harrastukset, kaverit on kivempia. Sitten pitää vaan yhdessä lapsen kanssa pohtia, olisiko tämä kuitenkin se hänen juttunsa ja ei kannata siksi nyt lopettaa. Sitten on se, että on mullakin ollut harrastuksia, jotka on ihan ok siellä, mutta jotenkin ei oikein koskaan huvita lähteä. Sitten on niitä, joihin on aina huvittanut lähteä. Näissä jutuissa on iso ero vaikka naaman ilme harkkojen jälkeen onkin lähes sama.

Kiitos hyvistä näkökulmista! Lisääkin mielellään ottaisin vastaan...mutta joo. Eka vastaus oli hauska-voitais tosiaan ottaa vaan ihan rennosti ulkoillen, ja miettiä siinä lomassa, miten jatketaan harrastuksen kanssa. Toiseen vastaan, että totta tuokin, sitä on jokusenkin kerran lähdettykin juuri tuolla meiningillä. Lopputuloksena se, mitä kolmonen kertoilikin omista kokemuksistaan-posket punaisina, täynnä energiaa pois treeneistä on lähdetty. Mutta taas tulee se kerta hyvinkin nopeasti, ettei millään haluaisi/ viitsisi lähteä...tämä ei ole siis mikään uusi "ongelma" vaan jatkunut jo melko pitkään. Itsekin alan pikkuhiljaa kyllästyä jatkuvaan tzemppaamiseen, miksi nyt vaan olisi hyvä sinne treeneihn mennä...3:lta haluaisin vielä kysyä, että vieläkö harrastat noita juttuja, joihin et niin mielelläsi ole lähtenyt? Ap

Meillä ekaluokkalaisen kanssa sama ongelma. Lähteminen hirveän vaikeaa, mutta harrastuksen parissa on todella innostunut ja kotiin tullessa kertoo onnellisena, miten kivaa olikaan. Tsempataan joka kerta ja välillä poika lähtee todella pahalla tuulella, mutta tykkää harrastuksestaan ja suoraan kysyttäessä on sitä halunnut jatkaa. On ajateltu, että on jotain ohimenevää ja ei nyt luovuteta. Jos jossain vaiheessa keksii harrastuksen, johon lähtökin olisi helpompaa, niin sitten vaihdetaan. Meillä on varmaan monen mielestä typeräkin periaate, että joku liikunnallinen harrastus lapsella on oltava.

Lapsi on liian pieni tekemään päätöstä asiassa tällä tavalla. Hän asettaa hetkellisen mukavuudenhalun edelle eikä tajua, että lähtemisestä tulee kuitenkin hyvä mieli. Nyt on aika aloittaa kasvatustyö, koska koko elämä on tuota samaa. Ei huvita siivota vaikka tietää miten hyvä mieli on sitten kun koti on puhdas. Sama lenkille lähdön kanssa.

Osoita, että omat jutut hoidetaan vaikka vähän laiskottaisikin.

Eri asia on se, jos kauden vaihtuessa haluaa vaihtaa mieleisempään lajiin.

Meillä maksetut harrastukset lusitaan loppuun enempi neuvottelematta. Mikä on maksettu, harrastetaan. Kauden päättyessä saa lopettaa tai vaihtaa...

Miksi annat pienen lapsen valvoa niin myöhään, että vielä kymmenen aikaan aamulla on sängyssä? Ja kun on tiedossa, että on treenit. Ihmettelen teitä aikuisiakin.

On asioita, joita lapsi ei siinä hetkessä päätä. Hän ei päätä nukkumaanmenoajasta, perheen ruokailuista, pesuista tai kouluun menosta. Hän saa itse valita harrastuksen, muttei päättää että just tänään ei huvita lähteä. Vastuulliseksi kasvetaan toimimalla vastuullisesti niin pienissä kuin isoissakin asioissa. Ryhti kasvaa vasta kun joutuu pinnistämään ja poistumaan mukavuusalueeltaan.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 09:48"]Ikää on 8 vuotta. En tietysti voi pakottaa menemään, mutta kun se tekisi NIIN hyvää hänelle tuo reipas liikkuminen...

[/quote]

Jos sinä, lapsen äiti, et voi pakottaa lasta johonkin, mitä hän ei juuri sillä hetkellä halua tai viitsi tehdä, kuka sitten voi? Mihin unohtui kasvatus? Jos 8-vuotias voi itse määrätä täysin tekemisistään ja tekemättä jättämisistään, on tainnut perheessä mennä roolit sekaisin. Vähän ryhtiä nyt teihin molempiin!

Ryhtiä ja ryhtiä joojoo. Tietysti aikuinen päättää ruokailusta, nukkumaan menosta ja kouluun menosta ym. Harrastus on kuitenkin vapaaehtoinen. Meilläkin on tuota lähtemisen vaikeutta ja välillä (aika useinkin) mietin että mikä järki tässä on kun tulee usein riita lähtiessä ja pitää kuskata, ehtiä ja maksaa. Maksaisin ja kuskaisin ihan mielellään jos vaikuttaisi että lapsi nauttii, mutta hankala lähtö syö omaa motivaatiota. Treenien jälkeen on kyllä hyvä mieli kaikilla.

Itse harrastin lapsena "väärää harrastusta" koska se teki vanhempani onnelliseksi. Se oli heille tuttu laji, mutta oman juttuni olen löytänyt vasta aikuisiällä. En halua että lapselleni käy niin.

Kuulenkin siis mielelläni muiden mielipiteitä tästä. Onko pakottaminen ok vai syökö se viimeisenkin motivaation lapselta?

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 10:58"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 09:48"]Ikää on 8 vuotta. En tietysti voi pakottaa menemään, mutta kun se tekisi NIIN hyvää hänelle tuo reipas liikkuminen...

[/quote]

Jos sinä, lapsen äiti, et voi pakottaa lasta johonkin, mitä hän ei juuri sillä hetkellä halua tai viitsi tehdä, kuka sitten voi? Mihin unohtui kasvatus? Jos 8-vuotias voi itse määrätä täysin tekemisistään ja tekemättä jättämisistään, on tainnut perheessä mennä roolit sekaisin. Vähän ryhtiä nyt teihin molempiin!

[/quote]

Ei kai lapset yleensäkään halua mennä harrastuksiinsa? Muuten ne vaan leikkisi leikkejään.

Joukkuelajia pelaavalle kannattaa korostaa miksi joukkueelle pitää olla lojaali.

Hei ap, viestisi olisi voinut olla minun näppikseltä! Minulla myös 8-vuotias jalkapalloilija, jolla motivaatio usein hukassa. Tykkää kyllä pelata kun jaksamme vääntäytyä harkkoihin. Ongelma on mielestäni se, että meillä on harkkoja ja pelejä niin paljon, usein neljä kertaa viikossa, ja lapsi on vielä aika lapsellinen ja rasittuu koulusta ja kavereista myös. Siihen päälle sitten vielä 1,5 tuntia juoksemista joka toinen ilta, niin  en oikeastaan ihmettele, että välillä uuvuttaa. Meillä oli isompi kriisi n. kuukausi sitten kun poika ei millään olisi lähtenyt peleihin. Lupasin, että saa pitää kuukauden tauon kyseisten pelien jälkeen jos haluaa, mutta nyt mennään, koska joukkue tarvitsee kaikkia pelaajia. Mutta kauhean huudon ja temppuilun jälkeen poika sanoi autossa matkalla hallille, että onpa hyvä, että pakotit lähtemään... Meinasi itku päästä, mutta vaihdoin nauruun. 8-vuotias on vielä ihan ipana, ei häneltä voi vaatia pitkäjännitteistä ja tavoitteellista toimintaa edes jalkapallossa, jos luonne on yhtään ailahtelevainen. Älä ota stressiä, pitäkää omia vapaita jos ette jaksa lähteä, ei tuonikäiset vielä jää mitenkään jälkeen jos jää parit treenit väliin. Minusta olisi tärkeää, että lapsi kokisi harrastuksen kivana juttuna eikä pakkopullana.

Joka perheessä eletään heille sopivan rytmin mukaan. Mikäli lapsille on luontaista valvoa ja nukkua pidempään, on erittäin järkevää ja lapsen hyvinvoinnin mukaista niin tehdä. Kukonlaulun aikaan herääminen ei ole yhtään sen enempää oikein kuin kymmeneltä nouseminenkaan.[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 10:34"]

Miksi annat pienen lapsen valvoa niin myöhään, että vielä kymmenen aikaan aamulla on sängyssä? Ja kun on tiedossa, että on treenit. Ihmettelen teitä aikuisiakin.

[/quote]